Monet uutiset ovat vain tulosta pitkästä prosessista. Uutinen on kukka, joka kasvaa kauan, ja lakastuu kohta, kun se on heittänyt siemenensä. Siksi uutispalvelija on sekä historioitsija että nykyhetken tuntija, ja jollei aivan ennustaja niin ainakin ennusmerkkien lukija. Mutta jos taivaan merkit luetaan väärin, syntyy uutisesta tulkinta, joka ei vastaa todellisuutta. Joskus uutispalvelijakin huvittelee käymällä ankkajahdissa, sillä sitä riistaa kyllä riittää.

Osmo ANKKAJAHDISSA

Osmo Pöysti

Kuru & Ylöjärvi, Finland

2004-2011

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut sallitaan

2011-08-06

 

Tilausankka

Hesari otsikoi: "Norjalaistutkija: Breivikillä on paljon hengenheimolaisia".

Hesari kertoo käyttämänsä "tutkijan" nimenkin:

Oslo. Norjan terrori-iskut tunnustaneella Anders Behring Breivikillä on paljon samanmielistä seuraa Norjassa ja monissa muissa Euroopan maissa, sanoo äärioikeistoa seuraava norjalainen filosofi Lars Gule.

"Filosofi" tai "tutkija" kuullostavat vakuuttavalta, eikö? Oikeesti Gule on kuitenkin terroristi, josta on kehittynyt terrorismin kauppias ja yksi norjalaisen terrorismin keulakuvista. Tässä pätkä norjankielisestä Wikipediasta:

 

Reise til Libanon og fengselsdom

Gule engasjerte seg i organisasjonen Den demokratiske fronten for frigjøring av Palestina (DFLP), en palestinsk gruppe som også har brukt terror som virkemiddel.[trenger referanse] Han har i ettertid avvist intensjonen om å delta i terrorisme og beskriver sitt engasjement som «antiimperialistisk».[4]

Under et opphold i Libanon i februar til mai) 1977 ble Gule involvert i den palestinske organisasjonen DFLP.

Etter våpenopplæring og instruksjon i hvordan man setter sammen tidsinnstilte bomber, skal DFLP ha bedt Gule om å gjennomføre en aksjon i Israel, i begynnelsen av juni 1977, som markering av tiårsdagen for seksdagerskrigen og at palestinerne fortsatt var uten en egen stat.

Gule skal ha forklart at DFLP foreslo tre ulike mål for ham: Bombeangrepet skulle enten skje i en fotgjengerundergang i Tel Aviv, i President Hotell i Jerusalem eller utenfor et leilighetskompleks med gassbeholdere på utsiden i et «borgerlig nabolag». Han avviste disse målene da han var skeptisk til at det som kunne anses for en ren terrorhandling. «Mistenkte hadde gjort det kjent for sine oppdragsgivere at han ikke ønsket å ta menneskeliv. Hensikten med eksplosjonen var å markere 10-årsdagen for krigen i 1967, styrke palestinernes kampvilje og moral,» sa han senere til norsk politi.[5] Han fikk imidlertid ikke til noen diskusjon med DFLP om en mer symbolsk aksjon.[4]

Gule ville likevel selv måtte velge målet for operasjonen ved en eventuell ankomst til Israel, og da det ikke var mulig med noen direkte reise fra Libanon til Israel, skulle Gule reise via Norge hvor han skulle anskaffe et nytt pass, før han reiste videre til Israel. Han mottok forskudd fra DPLF på 1300 dollar, til dekning av sine reiseutgifter.[6]

Da Gule den 5. mai skulle forlate Libanon med kurs for Norge, fant en kontrollør på flyplassen i Beirut ca. 750 gram sprengstoff skjult i permene på bøker Gule hadde i sin ryggsekk. Han ble overlevert til den libanesiske etterretningstjenesten og etter harde avhør,[7] tilsto han sitt samarbeid med DFLP. Gule har forklart hvordan han ble utsatt for tortur blant annet ved å bli slått under fotsålene og truet med likvidering.[8][9][4] Gjennom avhørene framkom det at Gules ryggsekk også innholdt fenghetter og fire brev. Tanken var at brevene skulle sendes til israelske aviser etter bombeaksjonen for å forklare bakgrunnen for operasjonen.

Gule ble dømt til et halvt års fengsel i Libanon og en bot for «ulovlig besittelse av våpen» (sprengstoff). Han ble frifunnet for forsøk på å gjennomføre terrorhandlinger ved hjelp av sprengstoffet.[10]

Saken vakte stor oppmerksomhet i norske medier sommeren 1977, og da Gule ble løslatt fra fengsel og kom tilbake til Norge i november 1977, ble han avhørt av norsk politi. Påtalemyndighetene valgte imidlertid å reagere med en påtaleunnlatelse, selv om han også overfor norsk politi gjentok sin forklaring om å ha påbegynt planlegging av en bombeaksjon i Israel.[11]

Visesangeren Ole Paus skrev en satirisk vise om denne saken, «Et stev om herr Lars Gule, Larvik», utgitt på platen Paus-Posten i 1977.

Generalsekretær i Human-Etisk Forbund

Tilbake til Norge begynte Gule i 1978 på historiestudiet ved Universitetet i Bergen. Etter avsluttet magistergrad i filosofi, administrerte han en periode ved fagområdet Midtøstens språk og kultur og ved Senter for vitskapsteori. I 1989 ble han knyttet til CMIs menneskerettighetsprogram som doktorgradsstipendiat. Han kom senere tilbake til Universitetet i Bergen (Senter for utviklingsstudier) som programkoordinator for forskningsprogrammet Nature, Society and Water (1998–2000)

I 2000 ble Gule tilsatt som generalsekretær i Human-Etisk Forbund og tiltrådte 1. juli. Han virket i denne stillingen til 9. desember 2005. Den umiddelbare avgangen kom som følge av en uenighet med hovedstyret i et organisasjonsspørsmål,[12] men innebar likevel bare en framskyndelse av fratredelsen idet Gules åremålsperiode på seks år var i ferd med å gå ut.

Gule er den generalsekretæren som har sittet nest lengst i Human-Etisk Forbunds historie, 5 1/2 år. Gule vektla livssynslikestilling og menneskerettigheter i sin periode, og bidro hyppig i mediene og den offentlige debatt. Han var ofte kontroversiell, ikke minst med sin kritikk av fundamentalistisk islam. Samtidig har han forsvart muslimers religionsfrihet og rett til å være muslimer i Norge. Kontroversielt var også hans utspill om trossamfunns rett til å diskriminere, blant annet kvinner og homofile, fordi de som føler seg diskriminert jo kan melde seg ut. Dermed oppløses den tilsynelatende motsetningen mellom grunnleggende rettigheter – livssynsfriheten og retten til ikke å bli diskriminert. Derfor kan heller ikke staten gripe inn i trossamfunnenes indre anliggender, etter Gules mening, uttrykt f.eks. i tidsskriftet Samtiden nr. 3/2003.

I en faghistorisk framstilling av Human-Etisk Forbunds historie vurderes Gule som en markant ideologisk leder av organisasjonen. Her framholdes også Gules engasjement for menneskerettighetene i sitt virke som generalsekretær.[13]

Samfunnsdebattanten

Allerede som gymnasiast i Larvik deltok Gule i offentlig debatt. Under den generelle radikalisering på 1970-tallet utviklet Gule radikale standpunkter i frihetlig sosialistisk og marxistisk retning. Han var en periode aktiv i SVU (som senere ble SU) og i SV, men han var aldri med i SUF eller AKP(m-l).

Se, mitä Hesarin nettisivulla 25.07.2011 kello 1:02 julkaistussa artikkelissa sanotaan "tutkijaksi" ja "filosofiksi" on itse asiassa terroristi, eikä mikä tahansa terroristi, vaan Israelin vastainen terroristi, joka on jäänyt kerran kiinni Libanonissa, missä hän myös joutui vankilaan, mutta Norjassa Gule palkittiin ja pantiin yliopistoon tekemään norjalaisista terroristeja. Filosofin Gulesta teki tarve antaa terrorismille humanistinen leima. Siinäkin Gule eteni niin, että toimi humanistis-eettisen liiton pääsihteerinä vuosina 2000-2005. Nyt hänen vaikutusvaltansa Norjassa on ilmiömäinen.

Norjan sosialistien etiikka on nyt humanistista, poliittisesti korrektia etiikkaa. Humanistisen etiikan pahin jarru on kristillinen etiikka. Hesari kertookin, että Gule määrittelee Breivikin "kulttuurikonservatiiviksi, joka on vahvasti kristitty". Kristillisen etiikan mukaanhan tämä lause olisi luokiteltu synniksi, sillä Raamattu sanoo: "Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi". Ainakin minun mielestäni Breivik ja Gule ovat aika lähellä toisiaan ja Hesari, jos mahdollista sitäkin alhaisempi.

 

Koiviston ankka

Kun kaikilla ei ole varaa käydä syömässä Pekingin ankkaa, niin onhan meillä tarjolla muitakin. Niin kuin se Koiviston hokema ainaisesta nurinasta, joka muka on parempi kuin - mikä se nyt oli - Suuri Romahdus? Niin, Suuri Romahdus se varmaan oli, sillä ainaista nurinaa seuraa nyt Suuri Romahdus, joka kaikkien tuntemieni hoitoalan ammattilaisten mukaan on räjähtämässä käsiin. Siis Frankfurtin koulukunnan kriittisellä teorialla ei todellakaan paranneta yhteiskuntaa vaan tuhotaan sitä. Yksin Pirkanmaalla tarvittaisiin heti ainakin 100 uutta sairaalapaikkaa vanhuksille.

 

Uutispäivä 2010-09-06

Istuin kirjaston lehtisalissa sillä aikaa kun tyttö oli soittotunnilla.

Kun maan johtavan "massojen" höynäytyslehden pääkirjoituspalstalla kirjoitettiin, että ei mitään uutta maailman "raiskauspääkaupungista" (?), voi melkein arvata, että nyt siellä on tapahtunut jotakin uutta ja merkittävää. Ja mitä Kongon pääkaupungissa sitten tapahtui? No, presidentti Josef Kabilan puoliso Maria siellä järjesti kolmipäiväisen, näyttävän rukoustapahtuman, jossa pyydettiin Jumalaa apuun että Kongon naiset saisivat olla rauhassa raiskaajilta.

 

Hurum & Co valheen isän ja äidin asialla

Helsingin Sanomat kirjoitti 19.05.2009 otsikolla "Tutkijat uskovat löytäneensä ihmisen esiäidin":

Oslon luonnontieteellisen museon tutkija Jørn Hurum tiimeineen esitteli tiistaina New Yorkissa fossiilin, josta ihmisen uskotaan polveutuneen. Ida nimen saanut ihmisen esiäiti on 47 miljoonaa vuotta vanha.

Uusi Suomi kirjoitti 19.05.2009 otsikolla "Evoluution puuttuva linkki löytyi?" näin:

Norjalaisen Jørn Hurumin johtama tutkijatiimi uskoo löytäneensä puuttuvan linkin apinan ja ihmisen välillä. Se on 47 miljoonaa vuotta vanha puoliapinan fossiili, kertoo BBC.

Ja nyt puhun minä. Minäkin uskon löytäneeni linkin apinan ja ihmisen välillä. Se ei ole Ida, vaan Jumala.

Ja Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan". Ja tapahtui niin: Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat". Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1.Ms 24-27)

Minun isäni on Taivaallinen. Mutta ei Uutta Suomea niin vaan lannisteta. Uuden Suomen mukaan ihmisen lähin suora esi-isä on Ida:

Fossiili löydettiin jo 1980-luvulla Saksasta, mutta sen merkitys alkoi paljastua vasta nyt Hurumin johdolla. Idaksi nimetty fossiili on Hurumin mukaan lähin suora esi-isä ihmiselle. 47 miljoonaa vuotta vanha Ida on selvinnyt niin hyvin, että siitä löytää jopa jälkiä sen viimeisestä ateriasta.

Uusi Suomi lupaa näyttää videonkin (en uskalla suositella, jos vaikka olisi pornoa):

Katso tästä video Idasta!

Koko juttu Fossiili-Iitasta on pelkkää Darwinia. Jo Hurum itse antoi fossiilin edustamalle eläinlajille nimen Darwinius masillae. Koko juttu oli tarkoitettu Darwinismin tueksi, eikä sillä ole mitään tekemistä tieteellisen totuuden kanssa. Venäläinen uutistoimisto www.lenta.ru julkaisi jo 20.05.2009 artikkelin "Skeletu Ide otkazano v rodstve s tshelovekom" (Idan luurangolla ei sukulaisuutta ihmisen kanssa) mutta tiedemaailman vastauksia poliittisen "tieteen" huutoihin alkoi tulla vasta sen jälkeen, kun tiedemaailma oli päässyt tutustumaan Hurumin väitteisiin muutakin kautta, kuin vasemmiston lehtien, kuten Observerin sivuilta. Ensimmäinen huomio, jonka tieteenharjoittajat tekivät, oli se, ettei Hurumin tiimin tieteellisenä mainitussa tutkimuksessa edes väitetä puuttuvaksi linkiksi ihmisen ja apinan välillä. Huomiota herättävät otsikot olivatkin tarkoitettu vain mainospaloiksi. Valhe myy hyvin!

Lokakuun 22 päivänä 2009 ilmestyi vihdoin vakavasti otettavan tiedemaailman vastaisku Hurumin tiimin ja poliittisen lehdistön yhteistyönä nostamaan mediatapahtumaan kun Nature julkaisi Erick Seiffertin artikkelin asiasta. Kokeilepa nyt huviksesi mitä Helsingin sanomat tai Uusi Suomi Hurumista kirjoittavat. Minä en löytänyt hakusanalla Hurum muita kuin niitä perättömiä juttuja. op/2009-10-31

 

Ykköset paholaisen asialla

Taisto Järvinen kirjoitti suuren ilmaisjakelulehden Ykköset pääkirjoituspalstalla keskustalaisjohtoisen Lintilän työryhmän ehdottamasta mediamaksusta. Ehdotuksen pääsisältö oli, että kaikilta perheiltä perittäisiin (aluksi) noin 170 euron suuruinen mediamaksu, joka käytettäisiin "eduskunnan radion" tukemiseen nykyisin käyttäjiltä perittävän TV-luvan asemesta.

Kaikki eivät käytä TV:tä eivätkä siis maksa TV-maksua. Lintilän työryhmän ehdotus on varkauteen yllyttämistä, ja Järvinenkin yrittää samentaa asiaa niin, ettei asia näyttäisi niin pahalta kuin se on. Nyt kuulemma televisiota voi katsoa netistäkin. Järvisen näkee ongelmaksi köyhät, joilla ei ole tietokonettakaan. Kuulostaa hurskaalta, eikö? Mutta kysymys ei ole ollenkaan siitä, ettei meillä olisi tietokonetta.

Raamatun alkulehdillä kerrotaan että käärme oli ovelin (arumim; viisain) kedon eläimistä. Hän kertoo kaikenlaista, mutta jättää kertomatta oleellisen höynäyttääkseen yksinkertaiset. Niin tekee myös Järvinen. Hän jättää kertomatta, että maassa on huomattava joukko ihmisiä, jotka eivät katso televisioita edes netin kautta siksi, että he "ovat kokemuksen kautta harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta", todenneet television olevan vihollisen propagandajoukkojen vallassa, eivätkä katsele sitä vaikka maksettaisiin.

Mutta käärme on sitkeä. Nyt, kun "eduskunnan radio" on pannut ohjelmiaan nettiin, aletaan perusteluna käyttää väitettä, että olisihan teillä ainakin ollut mahdollisuus katsella, siis maksakaa siitä. Maksuvaatimuksen perusteluksi se kelpaa kuitenkin yhtä huonosti, kuin jos Ykköset ja Järviset nyt laittaisivat meille laskujaan siitä, että he ovat lähettäneet meille ilmaiseksi omaa propagandaansa jo pitkät ajat. op/2009-05-19

 

Ankka "tieteen" vaatteissa

Pari vuotta sitten kirjoitin jutun "Tieteen pilalehti" Tieteen Kuvalehden artikkelista, jossa syyrialaisen kristikunnan ja juutalaisen kulttuurin saavutukset kirjattiin muslimien ansioksi. Nyt samainen lehti on kristinuskon kimpussa.

Siihen aikaan, kun Neuvostoliitto oli mahtavimmillaan, siellä julkaistiin lehteä Nauka i Religija (Tiede ja uskonto). Luin näitä lehtiä usean vuoden ajan, ja tulin tuntemaan ne periaatteet, joilla sosialistit kristinuskon vastaista taistelua käyvät. Koska he eivät voineet voittaa Voittamatonta, he keksivät oman versionsa kristinuskosta, ja sotivat sitten sitä vastaan, voidakseen edes kuvitelmissaan tuntea olevansa voittajia. Samaan temppuun syyllistyy Gorm Palmgreniksi ilmoitettu henkilö Tieteen Kuvalehden nro 16/2008 ss. 68-73 artikkelissa "Mitä tietoisuus on?"

Sivulla 69 Palmgren kirjoittaa:

"Kristillinen ihmiskäsitys ja jotkin filosofiset suuntaukset erottavat tietoisuuden ja ruumiin. 1400-luvulla tehdyssä maalauksessa Jumalan enkeli taistelee paholaisen kanssa kuolevan sielusta.

Palmgrenin esittämä ihmiskäsitys on kirkollinen, eikä suinkaan kristillinen. Kristillinen ihmiskäsitys tuntee hengen, sielun ja ruumiin. Luomisjärjestys on seuraava: ensin savipurkki eli ruumis, johon Jumala puhalsi sielun, eli pani sen pyörimään. Kolmanteen vaiheeseen päästiin vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Siitä sanottiin:

Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. (1.Kor 15:45)

Ruumis ja sielu muodostavat Jumalan kuvan. Se, mikä vielä puuttui, oli henki - osuus jumalallisesta luonnosta, joka tekee ihmisestä Jumalan kaltaisen. Valmiissa ihmisessä on kolme tekijää: henki, sielu ja ruumis. Fyysiseen ja psyykkiseen tiedonhankintaan rajoittuvat tiede ei pysty käsittelemään hengellisiä asioita lainkaan:

Mutta luonnollinen (psihikos - sielullinen) ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti (pneumatikos). Hengellinen ihminen (O pneumatikos) sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. (1.Kor 2:14-15)

Ellei tervettä oppia ole, menevät sielulliset ja hengelliset asiat vallan sekaisin. Erotuomarina seisoo Jumala:

Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. (Hebr 4:12-13)

Jumalan sana annettiin ihmiselle noin 3500 vuotta sitten, mutta se oli kirjoitettu kivitauluihin. Kivitauluihin ja kirjakääröihin kirjoitettu sana oli ihmisen ulkopuolella, ja se oli opeteltava, ennen kuin ihmisen logiikka pystyi käyttämään sitä tekojen moraalin arviointiin. Siihen aikaan puhuttiin ihmisen sydämestä, mutta Pyhän Hengen saamisen jälkeen puhuttiin jo omastatunnosta, syn'eidisis. Sana esiintyy Uudessa Testamentissa ensimmäisen kerran Apostolien teoissa, paitsi muutamissa Johanneksen evankeliumin käsikirjoituksissa, mutta niissä se on selvästi rajatapauksen roolissa: Pyhä Henki ei ollut tullut fariseusten sydämiin, mutta oli aivan lähellä Jeesuksen hahmossa.

Omatunto on englanniksi "conscience". Suomen sana omatunto onkin harhaanjohtava käännös, sillä omatunto on kahden kauppa: Se on kuin logiikkapiiri, joka vertaa ihmisen keräämän omaa kokemusperäistä tietoa joko ulkoiseen tai sisäistettyyn arvoperustaan ja antaa tulokseksi joko langettavan tai vapauttavan tuomion.

Palmgren kertoo, että Cicero käytti sanaa con'scientia jo vuonna 60 eKr. Latinan sana conscientia on vastine kreikan sanalle syn'eidisis, yhdessä näkeminen. Tutustumatta Ciceron sanankäyttöön voi kuitenkin sanoa, että omatunto - kun sillä ei tarkoiteta tiukasti Jumalan sanaan ja Pyhään Henkeen sidottuun arvoperustaan sidottua logiikkaa - on helposti manipuloitavissa. Jos ihmisen logiikan arvoperustaksi otetaan vaikkapa "Maon punainen kirja", voi kasvatettavasta tulla täydellinen tappaja. Sosialistit ovat hyvin ymmärtäneet tämän, sillä jo 1970-luvuilla luin venäjänkielisestä nuorisolehdestä, kuinka hankala heidän oli kasvattaa uutta sosialistista ihmisversiotaan henkilöstä, joka kerrankin oli kuullut sanan Jeesus. Sama näyttää pätevän islamin arvoperustalle rakennetun logiikan tai sanoisinko sielun suhteen.

Palmgrenin mukaan Descartesin kannattajissakin oli niitä, joiden mielestä "vain Jumala voi toimia yhdyssiteenä ruumiin ja sielun välillä". Sekavaksi jätetyn kappaleen otsikko paljastaa kuitenkin, mihin Palmgren pyrkii, sillä otsikossa sanotaan: "Jumala on sielun ja ruumiin välinen lenkki". Olisipa hauska nähdä, missä Raamatun kohdassa tällaista väitetään. Viittaukset Augustinukseenkin ovat turhia, sillä Augustinus oli kirkonmies. Jos Augustinus olisi sanonut, että sielu on softaa ja ruumis rautaa, saattaisi Palmgrenkin ymmärtää asian paremmin. Mutta niin ihminen, kuin tietokonekin on mielekäs vasta loppukäyttäjän kädessä - kun sen työ on sulassa sovussa Jumalan Hengen kanssa.

Palmgrenin hämäysyritys on tietoista hämäystä. Palmgrenin esille marssittamat todistajat ovat kaikki sellaisia, joita vastaan hänen argumenttinsa tehoavat ainakin osittain, mutta jo sellaiset henkilöt, kuin Descartesin rinnalle Ruotsin Akatemian perustajajäseniksi kutsuttu Komenski on jätetty kokonaan mainitsematta. Se akatemia jäi muuten sillä kertaa perustamatta, kun paikalle jo saapunut Descartes kuoli ennen seremonioiden suorittamista.

Jumalan tarkoitus on pelastaa syntinen ihminen omaan valtakuntaansa ja saattaa luomistyö loppuun. Valmiissa ihmisessä on kolme osaa: ruumis, sielu ja henki. Raamatustani löysin sellaisen jakeen, jossa nämä kaikki kolme tekijää mainitaan samassa jakeessa.

Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. (1.Tess 5:23)

Palmgrenin kirjoituksessa puhutaan paljon dualismista, mutta mitäpä muuta voisikaan tehdä henkilö, jolle kristinusko - ja henki, ihmisen tärkein komponentti - ei ole muuta kuin punainen vaate. op/2009-04-20

Akateeminen Ankka

Sain kirjekuoressa palasen 2005-02-20 päivättyä Hesaria. No, pitihän se lukea, kunnioituksesta lähettäjää kohtaan. Kirjoituksessa referoitiin Jukka Korpelan kirjaa "Viipurin linnaläänin synty", 70 euroa. Kirjaa en lue, ja johan hintakin sen osoittaa, ettei se ole tarkoitettu meille. Mutta Panu Pulman referointi siitä on sitä tyypillistä Hesaria, joten menköön nyt sitten yksi puolituntinen vaikka harakoille.

Pulma kirjoittaa:

Korpela näkee suomalaisen keskiajan tutkimuksen perusvireeksi 1930-luvulla lanseeratun idän ja lännen vastakkainasettelun, jonka jalkoihin Karjala ja sen kansa olisi joutunut. Tämän "kaunokirjallisen" näkemyksen osoittaminen virheelliseksi on Korpelan tutkimuksen selkeästi ilmoitettu tavoite.

Jos Hesarin/Pulman/Helsingin Yliopiston Suomen ja Skandinavian historian dosentin väite on oikea, Korpelan tarkoitus on historian uudelleenkirjoitus. Siihen minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin että Totuudelle voi esittää rajattoman määrän vastatotuuksia, mutta ne ovat kaikki valheita.

Idän ja lännen vastakkainasettelun historia on likipitäen seuraava:

  1. Rooman valtio jakautui kreikkalaiseen itään ja roomalaiseen länteen, syistä, jotka olivat olleet olemassa jo silloin, kun ne pakkokeinoin yhdistettiin. Prosessi tapahtui sitä myöten, kun pakotteet Rooman valtion rappeutuessa poistuivat.
  2. Kirkossa idän ja lännen pakkoavioliittoa pidettiin yllä pitkään, mutta sekin oli luonnoton. Kreikan kirkko ja Rooman kirkko taistelivat ylivallasta yhtä katkerasti, kuin valtiot ja kansat konsanaan ja 1054 ne tuomitsivat toisensa helvettiin.
  3. Kyrillos ja Methodius ryhtyivät käännyttämään slaaveja kristinuskoon 860-luvulla. Sitä varten he loivat slaavinkielisen kirjoitusjärjestelmän, käänsivät joukon kirkollisia kirjoituksia. Raamatunkäännöstyö oli aloitettu, ja se saatettiin loppuun Kyrilloksen kuoleman jälkeen veljesten yhdessä perustaman tiimin toimesta.
  4. Bysantin ja Rooman kirkot kilpailivat slaavien herruudesta katkerasti. Kyrillos pakotettiin menemään Roomaan, jossa hän kuoli hämärissä olosuhteissa vuonna 869. Metodius sai taiteilla minkä osasi, ettei hänelle olisi käynyt samoin. Bysantin vastakkainasettelu oli mitä kiistaton. Katso kirjoitustani "Slaavit saavat Raamatun".
  5. Itämerensuomalaisten kunkut johdattelivat Kiovan kaanikunnan Bysantin kirkon helmaan 900-luvulla. Valtakunnan yleiskieleksi tuli slaavi, koska sillä oli kirjoitusjärjestelmä. Goottilainen riimukirjoitus jäi historiaan ja Rurikin dynastia slaavilaistui.
  6. Novgorodissa katsottiin, että slaavilainen hallintokulttuuri ja elämäntapa ei heille sovi, ja Rurikin dynastian suurin valtio, Novgorod itsenäistyi vuonna 1169. Novgorodin asioista päätettiin kansankäräjillä. Myöhemmässä venäläisessä historiankirjoituksessa puhutaankin Novgorodin tasavallasta. Venäjän tsaaria vastaan taistelevat 1900-luvun sosialistit pitivät Novgorodin tasavaltaa esikuvanaan ja ihannoivat sitä suuresti - ymmärtämättä kuitenkaan sitä, mihin se perustui.
  7. Mongolien sotajoukot ja heidän turkkilaiset liittolaisensa tunkeutuivat 1237 merjalaisten maalle ja liittoutuivat slaavilaisten kolonialistien kanssa. Yhdistyneitten mongoli-tataari-slaaviarmeijoiden johdossa oli jo parinkymmenen vuoden päästä Andrei Toropets, Rurikin dynastiaan kuuluva ruhtinas.
  8. Idän ja lännen raja oli Kiovan hävityksen (1240) jälkeen Karpaateilla, Galitsiassa. Ruhtinas Daniel taiteili kreikkalaiskatolisen kirkon ja roomalaiskatolisen kirkon välissä, kumpaakaan erikoisesti suosimatta. Vuonna 1275 Galitsian ruhtinaat löivät mongolien, tataarien ja heidän venäläisten liittolaistensa joukot Okunevkan taistelussa lähellä Mozyria. Liettua alkoi kehittyä. Liettuan johdolla idän ja lännen raja siirtyi 200 kilometrin päähän Moskovasta.
  9. Mongolit, tataarit ja slaavit hävittivät suomalais-ugrilaisten kansojen pääkaupunkeja, mutta Novgorodin hävittämiseen niiden voimat eivät riittäneet. Itäisen ja läntisen hallintokulttuurin rajan toisella puolella olivat tässä vaiheessa Galitsian ja Rutenian slaavit, Liettua ja Novgorod lännessä, ja toisella puolella mongolit, tataarit ja suomalais-ugrilaisen Itä-Euroopan slaavilaiset kolonialistit. Raja oli Novgorodin ja Moskovan välissä. Rajan länsipuolella oli demokratia ja sen itäpuolella autoritäärinen terrorihallinto.
  10. Autoritäärinen terrorihallinto ei voinut sietää naapuria, jossa elämäntyyli oli kevyempi. Ensin, vuonna 1478 valloitettiin Novgorod. Ratkaisutaistelussa Novgorodin lähellä kentälle jäi noin 30.000 kaatunutta. Liettuan alistaminen vei pitempään.
  11. Novgorodin valloittamisen (1478) jälkeen idän ja lännen rajaksi oli tullut Ruotsin ja Venäjän raja. Etelässä idän ja lännen raja siirtyi lännemmäksi sitä mukaa kuin Venäjä sai vallatuksi alueita Liettualta.
  12. EU:n myötä itäisen ja läntisen hallintomallin raja on siirtynyt Atlantille. Vain Norja sinnittelee vastaan, mutta eiköhän se pian joudu taipumaan.

Idän ja lännen vastakkainasettelu näytti uskonpuhdistusliikkeiden jälkeen jo hetkeksi muuttavan luonnettaan, mutta EU:n myötä protestantit on ajettu nurkkaan eikä heistä enää kolmanneksi voimaksi ole. Mutta nyt, kun sekä vanha, että uusi rysseli näyttävät kumpikin toimivan samalla lailla, vastakkainasettelu saattaa todellakin poistua. Se on silloin yhtä rysseliä kaikki.

Lanseerattiinko idän ja lännen vastakkaisasettelu 1930-luvulla, kuten Hesari väittää, jääköön itse kunkin oman harkinnan varaan. Minä en tilaa Hesaria, koska olen sitä mieltä, ettei siellä muuta kerrotakaan, kuin valhetta. Mutta otetaan tähän lopuksi pätkä Omskin yliopiston professorin Aleksandr Gutsin tekstiä:

Galitsia jäi länteen hyökkäävien mongolijoukkojen sivustalle, ja mongolit, luonnollisesti, pelkäsivät Galitsian suunnasta tulevaa hyökkäystä. Vaatimus Galitsian antautumisesta oli Danielille osoitettu epäluottamuksen osoitus. Galitsian Rus sijaitsi ortodoksien ja katolisten vedenjakajalla, mutta kallistui Rooman kanssa tehtävän liiton puolelle. Daniel aloitti neuvottelut paavi Innokentius IV kanssa, mitä ei tarvitse pitää Danielin mongoliuhan edessä tekemänä pakkoratkaisuna. Jos unohdetaan, kuinka kaukaa Mongoliasta mongolit olivat tulleet ja ajatellaan heitä ortodoksisen Itä-Euroopan sotilasmahtina, voidaan mongolien etenemistä länteen pitää Euroopan Läntisen katolisen kirkon Itää kohtaan osoittaman paineen aiheuttamana vastareaktiona. Monisatavuotinen Lännen ja Idän vastakkainasettelu oli syntynyt. Kiova joutui läntisen vaikutuksen piiriin Galitsian hahmossa, jonka johdosta se pakostakin oli tuomittu tulemaan piiritetyksi.

op/2005-02-22

 

Iso ankkaparvi nähty Parkkuussa

Lapset toivat kyläkoulusta 2005-02-14 aamulehtiä. Voi miten paljon ankkoja!

Buttiglione kirjoittaa Hesarissa: "Jos ..., unioni on kehittämässä itselleen moraalipoliisia ja perustamassa nykyajan inkvisitiota, joka loukkaa karkeasti uskon- ja omantunnonvapautta". Ankaksi kirjoituksen tekee yksi sana: "jos". Häpeä Buttiglioni, vai eikö sinulla ole silmiä!

Samalla sivulla oli artikkeli: "Uusnatsit marssivat Dresdenissä". Tosiasia on, että "tavalliset" sosialistit ovat vaarallisempia ihmiselle, kuin kansallissosialistit. Toisen maailmansodan aloittaneiden sopimusosapuolien saldo aseettomien ihmisten joukkoteurastuksissa oli 57.000.000:6.000.000 Sosialistisen Neuvostotasavaltojen Liiton hyväksi. On muistettava myös, että näillä sopimusosapuolilla päämäärä oli yhteinen: Saksalaiset juutalaisia, Venäläiset kristittyjä vastaan. Syy-yhteyden selventämiseksi vielä nykyisen Ranskan ministerin lausunto EU:sta. "Ei tämä mikään juutalais-kristillinen klubi ole". Poliittinen Ranska hännystelijöineen pyrkii Lopulliseen ratkaisuun.

Kioton sopimus on esillä Hesarin sivulla D7 otsikolla "Ei syytä ilmastohuoleen?" Kioton sopimuksen esilläpito on tärkeä, ei suinkaan sen takia, että joku huolehtisi ilmastosta, vaan siksi, että ilmastomuutoksen esilläpidolla perustellaan ei-suosittujen rotujen hävittämistä Darwinismin hengessä. Viime viikolla olin menossa Kurussa kauppaan. Kolme kaveria jutusteli Salen seinustalla. Kuulin sanat: "Kioton sopimus" ja "jos ihmisiä olisi vaikka kolme miljardia", siis puolet vähemmän. Pojat tuskin olivat perillä siitä, miten etevä psykologi Saatana onkaan.

Historian uudelleenkirjoitukseen pyritään Hesarin artikkelissa "Tappiot punapitäjistä hyvä selvittää", sivu A8. Jo otsikko sisältää valheen. Jos selvitys tehdään oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaan, selvitetään kaikki ja tasapuolisesti, eikä vain "punapitäjissä". Heti kohta artikkelissa lisätäänkin: "Se ei ole harrastelijoiden hommaa, mutta Suomessa on päteviä tutkijoita". Selvähän se, harrastelijat saattaisivat puhua totta, eivätkä harrastelijat ehkä osaisi tehdä "poliittisesti tarkoituksenmukaisia" tutkimuksia. Etteivät vain harrastelijat ampuisi poliitikkojen ankkoja (artikkelissa kerrotaan, että uustutkimukset teetettäisiin opiskelijoilla!) alas! Olisikohan minun näin "harrastelijana" otettava haaste vastaan? Jospa kertoisin Laitilan ja Kodisjoen miesten tapauksesta. Talvisodassahan miehet vietiin rintamille niin, ettei kotipaikkakunnalla syntyneitä muodostelmia hajoitettu. Kodisjoen ja Laitilan miehet oli määrätty hyökkäämään kello 14.00, mutta tykistö sai ammuksensa liian myöhään, ja vihollisten asemien pehmitys ennen hyökkäystä jäi vähäiseksi. Tuloksena oli katastrofi, sillä hyökkäystä ei siirretty. Kahden maaseutupitäjän miehistä kuoli huomattava osa samana päivänä. Kodisjoki ja Laitila ovat vanhoja, vakaita rukoilevaisuuspitäjiä, mutta kun kampanjat historian uudelleen kirjoittamiseksi alkavat, alkavat "pätevät" miehet kirjoitella: "on saattanut kuolla vasemmistolaisia enemmän kuin muualla rintamalla". Jatkosodassa paikkakunnan miesten pitämisestä samoissa komppanioissa luovuttiin. Siten vältettiin ne vaarat, että koko pitäjän miehet kuolevat kerralla.

Erikoisen raakaa demagogiaa oli Aamulehden artikkelissa "Maallikot leikkivät psykiatria". Artikkelin tekijät halusivat hätistää "maallikot" eli "vapaaehtoiset" pois "ammattilaisten tontilta". Se on sitä samaa oppia, kuin niillä poliitikoilla, jotka katsovat omistavansa ihmisen, ja katsovat oikeudekseen valita orjilleen mieleisensä piiskurit. Siinä hommassa ennen kunnostautuivat papit, nyt pappien mandaateille ovat siirtyneet samanlaiset henkisen elämän prostituoidut, kuin heidän edeltäjänsäkin olivat.

Niin paljon oli ankkoja Hesarissa ja Aamulehdessä, etten minä niitä kaikkia jaksa ampua. On tässä parempaakin tekemistä, kuin hätistellä kutsumattomia vieraita. Ikävä vain, että paholaisen asiamiehet käyttävät pikkulapsia oman propagandansa levittämiseen. Mutta sitä psykologien ja politiikan liittoa kannattaa varoa ihan tosissaan. Se on yksi globalisaation peruspilareista. Sen toiminnasta on olemassa perusteellisia selvityksiä, mutta näin "maallikolle" riittää, kun pitää ne pois ehtoollispöydästä eikä anna niille minkäänlaista myönnytystä, esimerkiksi ottamalla osaa sellaiseen vaaliin tai äänestykseen tai muuhun toimeen, jolla sinun henkilökohtaista valtaasi voisi vähääkään siirtyä niille. Päinvastoin - saarnaa sinä sanaa niille Jumalan riemuvuodesta, sillä ne, jotka sellaista tekevät, ovat todella avun tarpeessa.

 

Salolaisen ankat

Suomalaiset ovat muka Venäjän tuntijoita. Kittiä kans. Politiikan johtoporukoissa on nähty viimeisen sadan vuoden aikana vain kaksi Venäjän tuntijaa, Paasikivi ja Mannerheim - tässä järjestyksessä. Muut ovat olleet samanlaisia kuin tämä Halonen, joka kuskaa Putinin terveisiä entisestä rysselistä nykyiseen rysseliin. Pertti Salolainen, joka 2004-12-17 kertoi "elämäntehtävästään", ei ollut edes huomannut sitä ironiaa, jolla sisältyy hänen läntisten kollegojensa kysymykseen siitä, mitä Venäjälle kuuluu.

Suomessa ei tunneta Venäjää lainkaan. Sosialistisen uutispimennon, valheiden, painostuksen, sensuurin, itsesensuurin ja höynäytyksen (Erkko, Yleisradio yms) ilmapiirissä elävät suomalaiset eivät vieläkään näytä tajuavan, että englantilaisessa maailmassa Venäjä tunnetaan paljon paremmin kuin Suomessa. Alan huippuosaajia on viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana nähty vain yksi ainoa: Israel. Kol Israelin venäjänkielisiä radiolähetyksiä kuunneltiin Venäjälläkin silloin, kun mikään muu media ei joko tietänyt tosiasioita tai ei puhunut totta Neuvostoliitosta. Suomi on silti pärjännyt maailmassa, mutta vain vanhan kaartin suoraselkäisyyden ansiosta. Suoraselkäisyyttä Venäjällä kunnioitetaan, eikä pelkästään Venäjällä. Indoktrinoituja broilereita ei kunnioiteta missään.

 

Paha paimen

Kertomus laupiaasta samarialaisesta on tehnyt tehtävänsä. Auttaminen on sosiaalisesti hyväksyttävää, mutta ilman sitä ihanteena saattaisivat olla puukkojunkkarit tai muu miehenkaatohommat.

Jeesuksen opetuksen mukaan avustamisen tulee olla pyyteetöntä. Edes vasen käsi ei saa tietää, mitä oikea antaa. Jeesus on suorastaan armoton niitä kohtaan, jotka tekevät hyvää profiilinkorottamisen tarkoituksessa. Pahimmillaan hyväntekeväisyyden varjolla harjoitettava kaksinaamaisuus on silloin, kun profiilinkorottajat pyrkivät ohjailemaan toistenkin tekemisiä. Neuvostoliiton "hyväntekijät" kerrassaan kielsivät valtiosta riippumattoman hyväntekeväisyyden, ettei vain apua olisi annettu niille, joita nämä "hyväntekijät" vainoavat. Mutta kun nämä politiikan fariseukset itse antavat almuja köyhille, he asettuvat näkyvälle paikalle. Kuvaajatkin on siellä valmiina paikalla taustavoimiensa lähettämänä, ja sitten alkaa rummutus. Ongelma on vain siinä, että kun todellinen hätä tulee, vilmitähdet kaikkoavat.

Karpela asettautui mannekiiniksi. Hän teki juuri sen, mistä Jeesus varoitti. Kun sudet ja muut vaarat tulevat, pahat paimenet pakenevat. Nyt, kun Aasian etelärannikoilla tarvitaan todella auttamista, hän peruu matkansa. Suuremmassa mittakaavassa ihmisten itsepetos toistuu valtiollisella ja ylivaltiollisella tasolla. Susien uhreille ne voivat lähettää kosmeettista apua, mutta vasta sitten, kun sudet sallivat. Kaikesta propagandasta huolimatta Sudanissa susien ruokailu jatkuu. Maanjäristyksien suhteen tilanteen luulisi olevan yksinkertaisempi.

Pahimmillaan kieroutunut auttamisen halu on silloin, kun palkkapapit johtavat kouluja, seurakuntia ja kulttuuria. Mutta eihän tasapainoiseen elämään pyrkiville ihmisille ole ennenkään ollut muuta vaihtoehtoa, kuin itsenäisyys Jeesuksessa.

 

Paluu Osmon kotisivulle