Saatana haluaa saastuttaa hengen, turmella sielun ja tappaa ruumiin. Saksalaisen kristikunnan hävittäminen oli helppo nakki. Vain muutama Jeesuksen opetuslapsi päätyi hirttonuoran jatkoksi. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin geneettisiä jälkeläisiä hävitettiin enemmän, sillä heitä tuhottiin heidän rotunsa takia.

Ylöjärvi, Finland

2009-05-05

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut sallitaan

Mülheimin konferenssissa 16.07.1909 oli 1700 osallistujaa. Konferenssin sanoma Pyhästä Hengestä teki vasta tuloaan Saksanmaalle. Vastapuolen edustajat kokoontuivat 15.09.1909 Berliiniin, ja yhdeksäntoista tuntia kestäneiden neuvottelujen jälkeen antoivat Berliinin deklaraationa tunnetun arvion helluntailiikkeestä. Julistuksessa oli kuusi kohtaa:

Kun saksalaiset olivat torjuneet Pyhän Hengen, he saivat sellaisen herran, joka heille kelpasi. Eikä heidän tarvinnut pitkään sitä odottaakaan.

Seitsemän miestä oli perustanut Saksan työväenpuolueen ja tammikuussa siihen liittyi Alfred Rosenberg (1890-1946), Tallinnassa syntynyt Baltian saksalainen, joka oli opiskellut rakennusmestariksi Riiassa ja valmistui arkkitehdiksi Moskovassa 1918 ja saapui takaisin Tallinnaan, missä aloitti poliittisen uransa puheella "Juutalaiskysymyksestä". Tallinnasta matka jatkui Saksaan. Tammikuussa 1919 Rosenberg liittyi Saksan työväenpuolueeseen Münchenissä. Puoli vuotta myöhemmin samaan puolueeseen liittyi Adolf Hitler.

Vuonna 1921 Rosenbergistä tuli toimittajaksi puolueen sanomalehteen Völkische Beobachter, jonka päätoimittajaksi hän tuli vuonna 1923. Kun Hitler samana vuonna joutui epäonnistuneen vallankaappausyrityksen takia vankilaan, tuli Rosenbergista väliaikainen puolueen johtaja. Hitlerin ollessa Landsbergin vankilassa Rosenberg piti hänet ajan tasalla, ja avusti Hitleriä kirjoittamaan kirjan Mein Kampf, Taisteluni. Hitlerin palattua puoluejohtoon, Rosenbergin kontolle tuli puolueen ideologinen työ, ja "saksalaisen kulttuurin" suunnittelu.

Vuonna 1930 Rosenberg julkaisi päätyönsä Kahdennenkymmenennen vuosisadan myytti. Poliitikon kirjoittamaksi kirja on paksu, noin neljäsataa sivua. Kirjassa esitetään perustelut puolueen suunnitelmille kristinuskon hävittämisestä ja sen korvaamiseksi "pohjoisen rodun" uskonnolla, juutalaisten hävittämisestä ja muille puolueen ohjelmaan kuuluville tavoitteille. Kirjan henki on sama, kuin sodan jälkeen syntyneessä, Huxleyn kirjoittamassa Humanistisessa manifestissa tai YK:n hankkeissa.

Sana "Jeesus" esiintyy Rosenbergin kirjassa "Mythus" (Kahdennenkymmenennen vuosisadan myytti) 94 kertaa. Jeesuksen sijalle Rosenberg tarjoaa goottien epäjumalia Odinia (Vodunia), äiti maata ja muuta "modernia" kulttia, jotka varsinkin Yhdistyneitten kansakuntien siipiveikoilla tänäänkin ovat suuressa arvossa. Kirjassa esiintyy myös käsite ratsastavasta jumalasta, joka nyt ratsastaa pitkin Yhdysvaltoja nimellä "Saddlebach church" (Satuloidun kirkon) perustajan Rick Warrenin ohjastamana. Suomessa Rick Warrenin kirja Purpose Driven Church on julkaistu suomeksi vapaakirkollisen kustannusliikkeen Päivän toimesta nimellä Elämä. Rick Warren kuuluu myös englantilaisen sosialistin Tony Blairin uskontojenvälisen liikkeen avustajaryhmään. Roosenberg itse tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä kuolemaan, mutta hänen ajatuksensa ovat levinneet maailmalle tehokkaammin kuin hänen eläessään.

Rosenbergin esittelemän maailmanvallankumouksen tavoitteet ovat:

Hitlerillä oli takanaan katolisen kirkon tuki. Katolisen kirkon kanssa oli solmittu yhteistyösopimus, ja kirkko istui hiljaa saaliinjakoa odottaen. Saksan luterilaiset kirkkokunnat yhdistettiin, jonka jälkeen Hitlerillä oli käytössään koko kirkon koneisto. Sitten alkoi kirkon muuttaminen Saksan valtionkirkoksi Alfred Rosenbergin laatiman ohjelman mukaisesti. Seuraavassa muutamia näytteitä Rosenbergin ohjelman sisällöstä:

Hakaristi on tuhansia vuosia vanha arjalainen uskonnollinen tunnus. Minut kutsuttiin kerran päivälliselle intialaiseen laivaan, joka kuljetti paperia Raumalta Intiaan. Ruokana oli kananpoikaa ja riisiä. Kokki seisoi vieressä ja irrotti omin käsin kananpojasta paloja, jotka hän tunki suuhuni sitä mukaa kun päivällinen edistyi. Miehistöähän intialaisella laivalla oli runsaasti. Kun sitten läksin kotiin, sain matkaevääksi nivaskan kuivia pyöreitä leipäsiivuja, jotka oli pakattu muovikelmuun. Muovikelmun päällä oli tietysti kirjoitusta hindujen aakkosilla ja suuri hakaristin kuva.

Arjalaisilla tarkoitetaan lähinnä iranilaisia, jotka kauan sitten valloittivat Intian pohjois-osat. Kansallissosialistien mielestä arjalaisten historiallinen kotimaa ei kuitenkaan ollut Persiassa, vaan Pohjois-Euroopassa, lähinnä kai Saksassa, mikä historiallisesti ei ole todistettavissa, ei varsinkaan nyt, kun DNA-tutkimuksilla pystytään osoittamaan, mistä kukin on kotoisin.

Hakaristi oli tärkeä Saksalaiselle uskonnolle siksi, että sen avulla Saksalainen uskonto yhdistettiin goottilaisten jumaliin. Toisen linkin tarjosivat viikonpäivät, mutta niidenkin nimet ovat toisintoa vanhasta babylonialaisesta kultista, jonka historiallisen ilmastonmuutoksen myötä pohjoiseen siirtyneet kansat toivat mukanaan Eurooppaan. Se, että saksalaisilla nyt on myös monia pohjoisen rodun piirteitä, johtuu heidän sekoittumisestaan Pohjois- ja Keski-Euroopan alkuperäisväestöön.

Saksan luterilaisista monet ymmärsivät kehityksen kulkevan päin helvettiä, mutta olivat hiljaa; eivät kuitenkaan kaikki. Vuoden 1934 Martin Niemüller julisti kirkkonsa saarnastuolista:

Adolf Hitler (1889-1945) nimitettiin Saksan valtionkansleriksi tammikuussa 1933 ja kukistettuaan puolueen sisäisen opposition 1934 hänestä tuli yksivaltias, ei kuitenkaan Jumalan veroinen, vaikka kansa häneen uskoikin enemmän kuin Jumalaan. Kirkolle diktaattori lupasi vapautta siinä määrin, kun se ei tuota haittaa valtiolle. Sitä ennen oli jo ehtinyt tapahtua paljon.

Adolf Hitler nimitettiin Saksan valtionkansleriksi 30.01.1933. Helmikuun 22 päivänä muodostettiin 40.000 miehen vahvuinen erikoispoliisiosasto. Helmikuun 27 puolue poltti valtiopäivätalon saadakseen aikaan kriisitunnelmaa, sillä kriisioloissa kansa helposti myöntyy vallanpitäjien koveneviin otteisiin. Maaliskuun 22 päivänä Münchenin luona otettiin käyttöön Dachaun keskitysleiri ja kohta myös Buchenwaldin keskitysleiri Weimarin lähistöllä, Sachsenhausenin keskitysleiri lähellä Berliiniä sekä Ravensbrückin keskitysleiri naisille. Maaliskuun 24 Hitlerille annettiin diktaattorin oikeudet. Huhtikuun 1 päivänä alkoi juutalaisten liiketoiminnan boikotointi. Huhtikuun 11 päivänä puolue antoi asetuksen, jolla ei-arjalaiseksi julistettiin jokainen ei-arjalaisten, ja varsinkin juutalaisten vanhempien lapsi tai lastenlapsi, mikäli yksikin näistä oli ei-arjalainen. Huhtikuun 26 muodostettiin Gestapo, puolueuskollinen salainen poliisi. Toukokuun 10 poltettiin kirjoja ja kesäkuun 14 Kansallissosialistinen puolue julistettiin Saksan ainoaksi lailliseksi puolueeksi. Tähän aikaan Saksassa oli 566 tuhatta juutalaista. Niiltä juutalaisilta, jotka olivat tulleet maahan Puolasta riistettiin Saksan kansalaisuus. Heinäkuussa alkoivat perinnöllisesti sairaiden pakolliset sterilisoinnit. Syyskuun 29 juutalaisilta evättiin maanomistusoikeus. Lokakuun neljäntenä juutalaisilta evättiin oikeus toimia sanomalehden toimittajina.

Useilla juutalaisilla on sukunimenä Rosenberg, ja tämä herätti epäilyjä myös Alfred Rosenbergin sukujuurista. Hän oli kuitenkin Baltian saksalainen, eikä hänen sukukirjoistaan löytynyt juutalaisia. Eri asia on, että suvun vanhempien polvien sukukirjoja ei löytynyt. Hitler itse lienee ollut juutalais-saksalaisen lemmenseikkailujen tulosta, mutta yleisöltä tämä tieto kätkettiin.

Lokakuun 24 päivänä 1933 annetulla lailla keksitysleireille lähetettäviksi joutuivat kerjäläiset, kodittomat, alkoholistit, työttömät sekä rikoksenuusijat ja vaaralliset rikolliset. Tammikuun 24 1934 juutalaisilta kiellettiin pääsy työväenunioniin ja toukokuun 17 heiltä evättiin kansallinen terveysvakuutus. Pitkäpuukkojen yössä 30.06.1934 Hitler, Göring ja Himmler puhdistivat armeijan johtoa ei-toivotuista aineksista ja saman kuun 20 saivat SS-erikoisjoukot siitä riippumattoman aseman. Pari päivää myöhemmin juutalaisilta evättiin oikeus saada oikeuslaitoksessa vaadittava pätevyys. Elokuun toisena kuoli presidentti von Hindenburg, ja Hitleristä tuli "Führer" (johtaja), minkä äänestäjät 19.08.1938 hyväksyivät 90% äänimäärän turvin.

Ei-arjalaisten syrjäyttäminen Saksan valtion koneistosta oli osaa puolueen tasa-arvopolitiikkaa, joka kulki nimellä Gleichschaltung. Ei-arjalaisia koskeva laki oli annettu 07.04.1933 ja 21.09.1933 kolme kehityksestä huolestunutta pastoria perustivat Pastoreiden hätäliiton (Pfarrernotbund), josta muodostui Saksan tunnustuskirkko (Bekennende kirche). Liiton johtajaksi nousi nousivat Martin Niemöller ja Dietrich Bonhöffer (1906-1945). Ensimmäisen kokouksensa liitto piti 20.10.1933 ja neljän kuukauden kuluttua siinä oli jo 7036 jäsentä - noin 20 prosenttia saksan evankelisista pastoreista. Painostuksen lisääntyessä liiton jäsenmäärä alkoi vähentyä.

Samaan aikaan Tunnustuskirkon kanssa muodostettiin Saksan evankelinen valtionkirkko (Deutsche Evangelische Kirche) yhdistämällä 28 alueellista evankelista kirkkoa. Tämän Hitlerin ohjauksessa syntyneen kirkon johtoon tuli "Valtakunnanpiispa" Ludwig Müller ja sen kristinuskon vastaista ohjelmaa sanottiin Saksan kristilliseksi liikkeeksi. Tässä vaiheessa Tunnustuskirkko oli vielä toimintakykyinen ja sen 29-31.05.1934 Barmenissa pidetty kokous antoi julistuksen, jonka vaikutus asioiden kulkuun jäi vähäiseksi. Jopa Tunnustuskirkon oma väki oli kaukana kristinuskon ytimestä. Julistuksen laatinut Karl Barth (1886-1968) oli sveitsiläinen, ja hän lähtikin sinne, kun Saksassa ei ollut juuri mitään enää tehtävissä. Saksa valmistautui sotaan, kansanmurhiin ja kristinuskon hävittämiseen mahtavin elein.

Tunnustuskirkon 1936 toukokuussa Hitlerille lähettämään kyselyyn se ei saanut vastausta, mutta kun kyselyn teksti tuli esiin ulkomaisessa lehdistössä, pidätti Gestapo yli 800 liikkeeseen kuulunutta pastoria. Kyselyssä sanottiin:

Uuden valtakunnanpiispa Kerrlin 1938 antaman lausuman mukaan todellista kristillisyyttä edustaa puolue. Fürer on uuden ilmestyksen julistaja, ilmoitti valtakunnanpiispa. Hitlerin kirkollisasiain valtuutettu lähetti kaikille pastoreille tiedotteen, jossa heitä vaadittiin allekirjoittama uskollisuudenvala Hitlerille. Tekstissä sanottiin: "Vannon olevani uskollinen ja kuuliainen saksalaisen Valtakunnan ja kansan Fürerille Adolf Hitlerille, omantunnontarkasti noudattamaan lakia ja suorittamaan palvelutehtävääni. Jumala minua auttakoon".

Kirkkojen ristejä alettiin vaihtaa hakaristeiksi. Tunnustuskirkon 1938 kokouksessa enemmistö määräsi jokaisen pastorin ja työntekijän vannomaan vaaditun uskollisuudenvalan. Ne, jotka siitä kieltäytyivät joutuivat Gestapon käsiin niiden yli 800 lisäksi, jotka aiemmin oli pidätetty. Baptistit olivat myös vannoneet vaaditut valat, ja nyt oli jäljellä enää joukko helluntailaisia. Helluntailiike kiellettiin kokonaan - myös Italiassa. Perusteluina esitettiin väite, että helluntailiike on yhteiskuntajärjestyksen vastainen ja vaarallinen ihmisen psyykkiselle ja ruumiilliselle terveydelle. Helluntailaisia oli kuitenkin vähän, ja siitä vähästä ei syntynyt muuta kuin henkilökohtaisia marttyyrikertomuksia.

Vanhassa Testamentissa on jae "He pitivät halpana ihanan maan". Valtaisa enemmistö saksalaisia rakasti psyykkistä elämäänsä enemmän kuin ikuista elämää, mutta ikuiseen elämään pyrkijöitä löytyi yllättäviltäkin suunnilta. Kuuluisan soturisuvun vesa Helmuth James von Moltke Sleesian Krzyzowasta lähti mieluummin hirtettäväksi kuin helvettiin. Jotkut omantunnon ihmiset kirjoittivat runoja ja jakelivat lehtisiä kadulla vain joutuakseen tapettavaksi. Hyvän ja pahan ongelmaa ei ratkaista tunnistamalla ja erottamalla ne toisistaan, vaan noudattamalla hyvää, ja siihen tarvitaan voima - uskon voima, joka saadaan kuolemalla itselleen ja uskomalla siihen Jumalaan, joka sen tekee.

Nykyisten arvioiden mukaan uskovaisia on Suomessa nyt noin 0,9 prosenttia väestöstä. Jokseenkin samankaltainen oli tilanne Saksassa 1930-luvulla. Uskon koettelemuksissa kestäviksi osoittautui näistäkin vain hyvin pieni osa. Vertailuja voidaan kyllä jatkaa idän puoleiseen suuntaan, ja niin teki myös Rosenberg. Puolassa - joka siihen aikaan ulottui kauas itään - helluntailiikettä ei vainottu, ja se kasvoi kohisten. Uskovia oli paljon myös Ukrainassa, samoin juutalaisia. Heidän kimppuunsa kansallissosialistinen Saksa kävi kohta, kun kotimaan uskovat oli "hoidettu". Se on kuitenkin aivan oma tarinansa; kerrottakoon tästä vain, että sodan aikana nyt Puolan, Valkovenäjän ja Ukrainan uskovia ei yritetty vielä tuhota. Uskovat haluttiin ensin organisoida ja erottaa Jumalan pyhyydestä niin, että tuhoaminen myöhemmin kävisi mahdolliseksi.