Kriittisyydestä

Peruskoulun ideologiakasvatuksessa pannaan paljon painoa kriittisyydelle, mutta ei kriittisyyden päämäärälle, oikean ja väärän erottamiselle toisistaan. Näin saadaan järjen asema korostetusti esiin, ilman, että järkeä korkeammat asiat, kuten rakkaus, totuus ja elämä, tai edes faktat vaikuttaisivat asenteiden muodostumiseen. Ei sitten ihme, että koulu tuottaa terroristeja, jotka ovat valmiit kuittaamaan saamansa koulutuksen niin, kuin Jokelan ja Kauhajoen tapaukset osoittavat.

Osmo Pöysti:

KRIITTISYYDESTÄ

Kuru, Finland

2008-11-17

Kaikki oikeudet pidätetään

2009-02-17 tekeillä…

Paratiisissa oli kaksi nimeltä mainittua puuta: Elämän puu sekä Hyvän ja pahan tiedon puu.

Ja Herra Jumala (hebr. Jehovah Elohim) kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. (1.Moos 2:9)

Hyvän ja pahan tiedon puun hedelmien nauttimisesta ihmistä oli varoitettu ankarasti:

Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". (1.Moos 2:16-17)

Sana "ja" sanojen "hyvä" ja "paha" välissä tekee hyvästä ja pahasta samanarvoiset. Saatavilla oli tietoa, joka ei vaatinut käyttäjältään kriittisyyttä moraaliasioiden suhteen. Helppoa, eikö totta? Ongelmallista oli vain uhkaus kuolemasta, mutta siitäkin käärme sanoi:

Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". (1.Moos 3:4-5)

Kun hyvän ja pahan tietämisen rajat oli rikottu, alkoi tapahtua kauheita. Ihminen, joka oli luotu hallitsemaan maata ja sen eläimiä, kts. 1.Moos 1:28, saikin muuta hallittavaa:

Ja Herra sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin (im teitiv), voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee (im lo teitiv), niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä (ata timshal) sitä!" (1.Moos 4:6-7)

Synnin hallitseminen on kaiken kehityksen ensimmäinen ehto. Kun englantilaiset raamatunkääntäjät etsivät sopivaa sanaa itsehillinnälle ja synnin hallitsemiselle, he keksivät sanan "control".

Tarvitaanko tätä kappaletta????????

Puu Raamatun kuvakielessä tarkoittaa yhteiskuntaa, joten kysymys on tietoyhteiskunnasta, jossa moraalisille kysymyksille ei anneta arvoa. Tietoyhteiskuntaa tarjosi ihmisen vaimolle käärme, ensimmäinen mainosmies ja agitaattori, "kavalin" (hebr. arumim, viisain) kedon eläimistä. Viisas hän olikin, sillä hän ei sanallakaan maininnut, että paratiisin toinen merkittävä puu, elämän puu, oli paljon tärkeämpi kuin hyvän ja pahan tiedon puu:

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?" Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'." Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan". (1.Ms 3:1-5)

Ensin söi Eeva, ja sitten Adam. Tietoyhteiskunta oli syntynyt. Mutta sen ongelma on tiedon valinta, on osattava erottaa hyvä pahasta ja oikeidenkin päätöksien toteuttamiseen tarvittiin voima, jolla paha voitetaan, sillä tietoyhteiskunta, joka ei anna arvoa rakkaudelle, totuudelle eikä elämälle, kuolee omaan mahdottomuuteensa.

Milloin Aatami kuoli?

Äsken luettiin, että Adam tulisi "kuolemalla kuoleman" sinä päivänä, jona hän söisi Hyvän ja pahan tiedon puusta. Mutta miten kävi? Kuoliko Adam kahdenkymmenen neljän tunnin kuluessa syöntihetkestä? Ei sinne päinkään! Adamin elinikä oli 930 vuotta:

Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet. Ja Aadam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. Niin oli Aadamin koko elinaika yhdeksänsataa kolmekymmentä vuotta; sitten hän kuoli. (1.Moos 5:3-5)

Adamin puolesta oli kuollut sijaiskärsijä, jonka nahkaan Adam puettiin:

Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimollensa puvut nahasta ja puki ne heidän yllensä. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!" Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. (1.Ms 3:21-23)

Ruumis, sielu ja henki

Adamilla oli vain ruumis ja sielu, kts. 1.Moos 2:7. Seuraava aste Adamin luomisessa olisi ollut henki, mutta syntiinlankeemus katkaisi kehityksen. Tarvittiin kokonaan uusi Adam, ennen kuin kehitys saattoi jatkua:

Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. (1.Kor 15:45)

Adam luotiin kuudentena päivänä, ja kuudes päivä jatkuu yhä. Sinä ja minä olemme luotavina. Me elämme nyt sitä kuudetta päivää, jonka kuluessa ihminen luodaan. Adamin suku kuolee tämän päivän aikana, mutta Uusi Adam, joka luodaan uudestisyntymisen kautta Kristuksessa, saavuttaa seitsemännen päivän levon.

Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa … (1.Kor 15:22)

Ihmisen oli määrä tulla Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, mutta luominen olikin vielä kesken. Ruumis ja sielu muodostavat Jumalan kuvan. Se, mikä vielä puuttui, oli henki - osuus jumalallisesta luonnosta, joka tekee ihmisestä Jumalan kaltaisen.

Salomon rukous

Jumala antoi Salomolle, Israelin kolmannelle kuninkaalle mahdollisuuden anoa mitä tahansa:

Gibeonissa Herra (Jehovah: Realiteetti) ilmestyi Salomolle yöllä unessa, ja Jumala (elohim: jumalat) sanoi: "Ano, mitä tahdot, että minä sinulle antaisin". (1.Kun 3:5)

Salomo käytti suuren tilaisuutensa anomalla kuuliaista sydäntä erottaaksensa hyvän pahasta: Hän sanoi:

Sinä olet tehnyt suuren laupeuden palvelijallesi, minun isälleni Daavidille, koska hän vaelsi sinun edessäsi totuudessa ja vanhurskaudessa sekä vilpittömällä sydämellä sinua kohtaan. Ja sinä olet säilyttänyt hänelle tämän suuren laupeuden ja antanut hänelle pojan, joka istuu hänen valtaistuimellansa, niinkuin on laita tänä päivänä. Ja nyt, Herra, minun Jumalani (Jehovah elohi - Realiteetti minun jumalani), sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi minun isäni Daavidin sijaan; mutta minä olen kuin pieni poikanen: en osaa lähteä enkä tulla. Ja palvelijasi on keskellä sinun kansaasi, jonka olet valinnut, niin monilukuista kansaa, että sitä ei voi laskea eikä lukea sen paljouden tähden. Anna sentähden palvelijallesi kuuliainen sydän tuomitakseni sinun kansaasi ja erottaakseni hyvän pahasta; sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita?" (Kts. 1.Kun 3:6-9)

Jumalalle oli otollista, että Salomo tätä anoi.

Ja Jumala sanoi hänelle: "Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä oikein on, niin katso, minä teen, niinkuin sanot: katso, minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi. Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi. (1.Kun 3:11-13)

Salomosta tuli viisas ja mahtava. Jotakin meni kuitenkin pieleen, sillä Salomo päätti päivänsä hämärässä. Hän olisi voinut pyytää jotakin vielä parempaa. Mutta vaikka hän ei pyytänyt, jätti Jumala oven auki:

Ja jos sinä vaellat minun teitäni, noudattaen minun säädöksiäni ja käskyjäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, niin minä suon sinulle pitkän iän." (1.Kun 3:14)

Salomo eli suhteellisen kauan, mutta Jumalalle yks sata vuotta ei ole päivänkään pituinen. Jospa Salomo olisi pyytänyt lupaa saada syödä Elämän puusta…

Kuningas Ahabin poikkipuoliset valinnat ja Jumalan päättäväisyys

Satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymistä Israelissa oli erityisen paha kuningas. Profeetat yrittivät käännyttää häntä hylkäämään pahat tiensä. Herra oli valmis antamaan hänelle merkinkin taivaasta, jotta kuninkaan olisi helpompi uskoa ja turvautua Jumalaan saadakseen tarvitsemansa avun. Jumalaan turvautuminen olisi kuitenkin vaatinut Hyvän tien valitsemista, ja sitä kuningas Ahab ei halunnut, koska hän rakasti enemmän syntiä kuin elämistä Jumalan yhteydessä. Silloin Herran Palvelija sanoi:

Kuulkaa, te Daavidin suku, eikö se riitä, että te ihmiset väsytätte, kun vielä minun Jumalanikin itseenne väsytätte? Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän; sillä ennenkuin poika on oppinut hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän, tulee autioksi maa, jonka kahta kuningasta sinä kauhistut. (Kts. Jes 7:13-16)

Tässä ei enää ole puhe hyvästä ja pahasta, vaan hyvästä tai pahasta. Jeesus oli kriittinen, ja valitsi hyvän. Muunlaisiakin valintoja ihmiset ovat tehneet; jo ennen vedenpaisumusta eläneiden "jumalan poikien" ja ihmisten tyttäreitten jälkeläiset olivat tehneet valinnan hyvän ja pahan välillä, mutta he olivat päätyneet aivan päinvastaiseen ratkaisuun kuin Jeesus:

Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin… (Kts. 1.Moos 6:5-6)

Kriittisyys ei siis takaa, minkälaiseen tulokseen kriittisyydellä tullaan. Sehän riippuu siitä, mihin pyritään. Kun johtomotiivi on Hengestä syntynyt rakkaus, päästään seuraavanlaiseen prosessikaavioon:

Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa (en epignosei) ja kaikessa käsittämisessä (en.. pasi aisthisei), voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. (Flp 1:9-11)

Huomaa, että tässä on kyse ihmisen hierarkiasta. Ihmisessä on kolme komponenttia: henki, sielu ja ruumis. Jumala on rakkaus. Tieto ja käsittäminen ovat sielullisia, psyykkisiä prosesseja. Psyke on tavallaan kuin tietokoneen prosessori, se vain käsittelee tiedon vertaamalla sen ohjearvoihin - joko hyvään tai pahaan. Sielu ei ota kantaa siihen, pyritäänkö sen suorittamaa toimitusta hyödyntämään hyvässä vai pahassa. Mutta jos rakkauden henki on määräävä tekijä, suorittaa psyykekin laskutoimituksensa tämän määräävän tekijän antamien sääntöjen mukaan. Alimpana tässä hierarkiassa on ruumis, jonka on määrä suorittaa sille asetetut tehtävät, eli kantaa hedelmää.

Luonnollisessa ihmisessä määräävä komponentti on ruumis. Himot toimivat silloin määräävänä tekijänä, ja sielusta tulee ruumiin himojen palvelija. Uskoontulossa marssijärjestys vaihtuu, jolloin henki tulee määrääväksi ja sielu vapautuu tutkimaan sitä, mikä on parasta.

Kaksi tietä

Jeesus valitsi hyvän ja hylkäsi pahan jo siinä iässä, kun hän vielä nautti voita ja hunajaa, siis noin kahden vuoden ikäisenä, eikä koskaan tehnyt syntiä. Ahab sensijaan jäi historiaan esimerkkitapauksena miehestä, joka halusi varata itselleen molemmat mahdollisuudet, hyvän ja pahan. Mutta niinpä hänen oli otettava vastaan myös paha: Jumalan Palvelija ilmoitti Israelin saavan "Assurin kuninkaan":

Herra antaa tulla sinulle, sinun kansallesi ja isäsi suvulle ne päivät, joita ei ole ollut siitä asti, kun Efraim luopui Juudasta - antaa tulla Assurin kuninkaan. (Jes 7:17)

Assurin kuningas on esikuva Laittomuuden ihmisestä, eräänlaisesta pahuuden ruumiillistumisesta, joka vihaa kaikkea hyvää ja rakastaa kaikkea pahaa. Jeesuksen naulitsemista vaatineet papit vaativat Bar´Abbasin vapauttamista ja sen he saivat. Myös kristikunta on laittomuuden ihmisensä ansainnut, vaikka sillä on ollut aivan yhtä hyvät mahdollisuudet valita hyvä, ja torjua paha, kuin juutalaisten pahimmilla johtajillakin.

Se paratiisin toinen puu

Ihminen ajettiin pois paratiisista ennen kuin hän ehti syödä Elämän puusta. Mutta hän, Elämän herra, tuli perässä karkotetun ihmisen luo:

Hänessä oli elämä (zoi), ja elämä (i zoi) oli ihmisten valkeus. (1.Joh 1:4)

Johannes todisti hänestä (Messias Jeesuksesta) ja huusi sanoen:

"Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä." (Kts. Joh 1:15)

Jumalan hebreankielinen nimi tarkoittaa Itse-Olevaista, Todellista, Realiteettia ilman suhteellisuuden rajoituksia. Kantasanana on "hayyah", olla. Uuden Testamentin kreikankielisissä teksteissä "minä olen" on "ego eimi". Kun Jeesus sanoi, "minä olen", kaatuivat hyökkääjät kuin kuolleena maahan ja uskonnolliset teeskentelijät kiristelivät hampaitaan, punoivat juonia ja poimivat kiviä maasta, kts. Joh 4:26, Joh 5:43, Joh 6:35; Joh 7:29; Joh 8:12; Joh 8:12; Joh 8:24; Joh 8:28.

(Joh 8:57) Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!" (8:58) Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut". (8:59) Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä. (Joh 8:57-59)

Jakeen 8:58 teksti kreikaksi menee näin: "Eipen autois o Iisous: 'Amin, Amin lego ymin: prin Avraam genesthai, ego eimi'." Jeesus ei siis sanonut "olen minä ollut", niin kuin käännöksessä väitetään, vaan sanoi "minä olen", joka tarkemmin vastaa hebrean sanaa Jehovah.

Isä oli antanut Messias Jeesukselle paitsi nimensä, myös omat ominaisuutensa:

Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta. (Joh 1:15-17)

Armo on pakettiratkaisu ihmisen ongelmiin. Se sisältää anteeksiannon ja rakkauden. On sääli, että suomenkielinen sana armo on menettänyt sen merkityksen, joka sillä esimerkiksi eestin kielessä vielä on. Sanakirjan mukaan "arm" tarkoittaa armoa, laupeutta, rakkautta ja lempeä. Kirjantekijöiden esimerkkilause "vana arm ei roosteda", vanha rakkaus ei ruostu, kertoo tämän hyvin; Jeesuksen ristinkuolema taas kertoo sen, että armolla on hintansa.

Tärkeämpää kuin tieto

Rakkaus on tärkeämpää kuin tieto. Tämä sanotaan Efesolaiskirjeessä, mutta koska Paavalin lauseet ovat tavattoman pitkiä, otetaan ensin vain tämä:

… ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. (Ef 3:19)

Tieto rajoittuu psykosomaattisen elämän (bios ja psyke) kokemuspiiriin, mutta rakkaus on jumalallista, se on vastaanotettava Hengessä. Annetaan nyt Paavalin sanoa sanottavansa:

Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä. (Ef 3:14-19)

Tunteminen Raamatun kielenkäytössä edellyttää suhdetta. Muistat kai, miten Adamin ja Evan lapset syntyivät? Muistin virkistämiseksi tämä:

Ja mies yhtyi (hebr. "jada": tunsi) vaimoonsa Eevaan; ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: "Minä olen saanut pojan Herran avulla". (1.Moos 4:1)

Harmillista, että käännös on väärä. Hebreankielinen teksti "Ve ha-adam jada et chavva ishtoo.." (Ja ihminen tunsi vaimonsa Eevan) on kuva Kristuksen ja hänen seurakuntansa suhteesta. Siinä Jumalallinen rakkaus siittää jumalallisen tiedon hedelmiä:

Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. (Flp 1:9-11)

Kaikki tieto ei ole Jumalasta:

Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. (Jaak 3:14-15)

Riivaajien viisauden hedelmät eroavat suuresti ylhäältä tulevan viisauden hedelmistä. Ihmistä on kuitenkin helppo pettää, ellei hän itse tunne Totuutta. Jumalan sana paljastaa eron oikean ja väärän välillä.

Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. (Jaak 3:13-18)

Kriittisyydellä pyritään selvittämään, mistä lähteestä tarjottu tieto on, ja onko se yhtäpitävä Totuuden, Rakkauden ja Elämän vaatimusten kanssa. Ylpeä ei kriittiseen tarkasteluun pysty, sillä hän asettaa omat ja omaksumansa maailman mielipiteet Jumalan sanankin yläpuolelle. Ennen kriittisen tarkastelun alkua on päästävä nollapisteeseen:

Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi (morós), että hänestä tulisi viisas (sofós). Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa"; ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi". (1.Kor 3:18-20)

Nollapisteestä uuteen nousuun

Kun ihminen on päässyt nollatasolle, hän voi aloittaa rakentamaan uutta. Perustus on pantu valmiiksi, se on Kristus. Aloituspaketti sisältää seitsemän kohtaa Kristuksesta. Aloituspakettia sanotaan evankeliumiksi ja sen julistamista kerygmaksi. Kristinuskon alkeita sanotaan myös "maidoksi", mutta tarkoitus ei ole, että vauvanruokaa nautittaisiin kohtuuttoman pitkään:

Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. (Hebr 5:11-12)

Kristus ei ole juna eikä laiva. Hän on tie, jota pitkin on kuljettava, ja se joka kulkee, oppii matkallaan - ehkä kärsimyksien, ehkä voittojensa kautta. Luhangassa meillä asui Ovaskan täti ja kun häneltä kysyttiin, miksi sinä tiedät niin paljon, vastasi täti: "Vaivainen kaikki kokee ja kokenut kaikki tietää". Ovaskan täti oli yksi niistä, jotka olivat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta:

Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. (Hebr 5:13-14)

Hyvä lahja

Pahuutta puolustellaan usein sanomalla, että "mistäs sen nyt oikein tietää, mikä se hyvä on?". Vuorisaarnassa Jeesus, kuin ohimennen kaataa tämänkin hätävalheen kertomalla, että osaattehan te lapsille antaa hyviä lahjoja:

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat! (Matt 7:11)

Mutta pääasia on siinä, mitä Taivaallinen Isä lapsilleen antaa. Luukkaan evankeliumissa on kohta, jossa Jeesus puhuu samasta asiasta joukolle, joka oli jo valintansa tehnyt:

Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" (Lk 11:10-13)

Valitut saivat Pyhän Hengen, mutta ne, jotka olivat tulleet kuuntelemaan Jeesusta Galilean järven rannalle, saivat vain neuvoja - neuvoja siksi, että he olivat vielä itse valitsijan paikalla, valitsemassa tietä:

Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat! Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. (Matt 7:7-14)

Palataan asiaan. Opetuslapsilleen Jeesus siis antaa Pyhän Hengen, mutta miksi? Luetaan tämä jae taas uudestaan:

Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" (Lk 11:13)

Etkö vain odottanutkin Jeesuksen lupaavan jotakin muuta? Ainakin minun oli vaikea ymmärtää, miksi Jeesus ikäänkuin hyppää aivan toiseen aiheeseen. Mutta kun ihmisellä jo on ruumis, ja sielu, hän tarvitsee enää vain Pyhän Hengen, tullakseen sekä Jumalan kuvaksi että Hänen kaltaisekseen. Ilman Pyhää Henkeä kriittisyydestä ei voi olla puhettakaan, sillä ilman Jumalallista luontoa ihminen ei pysty erottamaan hyvää pahasta.

Pyhän Hengen vuodatus alkoi Helluntaina, viisikymmentä päivää Jeesuksen kuoleman jälkeisen viikon ensimmäisestä päivästä laskettuna. Silloin ensimmäiset 120 Jeesuksen opetuslapseuteen valitsemaa seuraajaa saivat Pyhän Hengen. Vielä samana päivänä Pietari piti puheen "suurelle yleisölle" ja synnin tuntoon tulleet ihmiset ("piston" sydämeensä saaneet) tulivat kysymään:

Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?" Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus (oik. Muuttakaa mielenne) ja ottakoon kukin teistä kasteen (baptismos: upotus) Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." (Apt 2:37-39)

Pyhä Henki johdattaa ihmistä kaikkeen Totuuteen.

Kaste Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen

Kun ihminen evankeliumin vaikutuksesta huomaa sydämensä noudattavan vääriä normeja, ja toteaa tehneensä pahoja tekoja, hänen on saatava syntinsä anteeksi saadakseen hyvän omantunnon. Kasteessa me voimme liittyä Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen uskon kautta, sillä Jeesus on ylösnoustuaan astunut taivaisiin ja toimittanut sovituksen verensä kautta taivaallisella alttarilla. Kasteen esikuvaksi Pietari ottaa Nooan arkin:

Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua (okto psihai), pelastuivat (diasothisan - "läpipelastuivat") veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut. (1.Piet 3:18-22)

Omatunto

Kriittisyyden tärkein väline on omatunto, mutta se on helposti manipuloitavissa; jopa jo sanaan "omatunto" sisältyy sekaannuksen siemen. Uuden Testamentin kreikkalaisissa lähdeteksteissä käytetään omastatunnosta sanaa sin'éidisis (suneidhsiV, G4893), yhteisnäkö. Ruotsalaiset sanovat omaatuntoa yhteistunnoksi - samvete - ja englantilainen maailma käyttää siitä nimeä conscience. Kyse ei siis ole omasta tunnosta vaan välineestä, jossa ihmisen itsensä vertauskohteeksi valitsema tai hänelle syötetty vieras tietokanta on toisena osapuolena, ja verrattava tieto toisena osapuolena. Tämän vertailuprosessin tuloksena syntyy tulos, joka joko syyttää tai puolustaa häntä:

Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan; sillä eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä - sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. (Room 2:12-16)

Omantunnon keskeiset tekijät ovat siis laki, teot, sydän ja ajatukset. Tuloksena on tuomio, joka voi olla vanhurskauttava eli vapauttava tai langettava. Seuraavassa kreikkalaisessa tekstissä käytetyt sanat syn'eidisis, sim'martirevo ja allilous kaikki kertovat, että omassatunnossa käydään taistelua hyvän ja pahan välillä:

Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa (sin'eidisis) myötä-todistaa (sim'martirevo) ja heidän ajatuksensa keskenään (metaksi allilon) syyttävät tai myös puolustavat heitä - sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. (Room 2:14-16)

Vain oikea laki takaa oikean tuomion, vaikka omantunnon lakitupa muuten olisi kuinka lahjomaton. Mutta hyvänkään lain tarkoitus ei ole hyvä tuomio, vaan rakkaus:

Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. (1.Tim 1:5)

Omantunnon syntyhistoria

Sana sin'éidisis on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa sin (sun, G4862) on yhteistä tarkoittava etuliite, ja toinen osa ido (eidw G1492) tarkoittaa näkemistä. Sana sin'éidisis esiintyy ensimmäisen kerran vasta Apostolien teoissa. Vuoden 1933/1938 kirkkoraamatusta me kuitenkin löydämme sen Johanneksen evankeliumista kohdassa, jossa Jeesuksen vastustajat vaativat vastausta kysymykseensä siitä, mitä huorinteosta tavatulle naiselle on tehtävä:

Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. (Joh 8:7-9)

Uusissa käännöksissä kohta ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi on jätetty pois, koska sitä ei ole kaikissa kreikankielisissä käsikirjoituksissa. Kun Johanneksen itsensä kynäilemää alkuperäisversiota ei ole käsillä, on vaikea pelkkien kopioiden perusteella sanoa, kumpi versio on alkuperäisen mukainen. Loogisesti "ja heidän omatuntonsa todisti syyllisiksi" on oikein, sillä syyttäjät joutuivat vertaamaan ajatuksiaan Jeesuksen sanoihin, vaikka omastatunnosta raamatullisessa mielessä puhuttaessa vertailukohtana on Pyhän Hengen puhe vastaan ihmisen omat ajatukset, puheet ja teot.

Sydämiin kirjoitettu liitto

Vanhassa testamentissa omastatunnosta ei puhuta, koska Hengen yhteyttä Pyhässä Hengessä ei vielä ollut. Käännöksissä sana "omatunto" saattaa esiintyä, mutta hebrealaisessa tekstissä on silloin sana "lev", sydän. Vanhan liiton aikana kyse oli psyyken tasolla toimivasta sydämestä, jonka referenssitiedosto oli ulkoinen - Siinain vuorella kivitauluihin kirjoitettu Jumalan laki. Uusi elämä taso oli kuitenkin jo tulossa:

Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa. (Hes 11:19-20)

Omantunnon tehtävistä katso myös tekstiä sivulta allilous/omatunto.

Pyhän Hengen ja ihmisen hengen yhteistyö

Ensimmäisen kerran me tapaamme sanan sin'ídisis Apostolien teoissa, kohdassa jossa Paavali on syytettynä roomalaisen miehityshallinnon ja juutalaisen uskonnollisen hallinnon edessä Jerusalemissa:

Niin Paavali loi katseensa neuvostoon ja sanoi: "Miehet, veljet, minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla (pasi sin'eidisi agathi) vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti". (Apt 23:1)

Toisen kerran sana esiintyy luvussa 24:

Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä. (Apt 24:16)

Otettuaan kantaa kysymykseen pakanoiden (kansojen) omatunto-asiassa, kts. Room 2:12-16 yllä, hän joutuu ottamaan kantaa myös juutalaisten elämään. Hän aloittaa kolme lukua pitkän pohdiskelunsa (kts Room 9:1-11:36) näin:

Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. (Room 9:1-2)

Suhde pahantekijöihin

Hallitusmiehetkin pyrkivät ratkomaan hyvän ja pahan ongelmaa. Tehtävä olisi toivoton, ellei Jumala olisi rajannut hallituksille antamaansa toimeksiantoa pelkäksi pahan rankaisemiseksi:

Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee. (Room 13:3-4)

Uskovan tulee totella esivaltaa ei pelkästään Jumalan pahuutta kohtaan osoittamaa vihaa välttääkseen, vaan myös omantuntonsa tähden:

Siksi tulee olla alamainen (anangki ypotassesthai - sinun pitää totella), ei ainoastaan rangaistuksen tähden (dia din orgin), vaan myös omantunnon tähden (dia tin sin'eidisin). (Room 13:3-5)

Esivallan valta ihmiseen ei ole rajoittamaton. Tottelemisenkin tulee rajoittua tähän:

Sentähdenhän te verojakin maksatte. Sillä he ovat Jumalan palvelusmiehiä, ahkeroiden virassansa juuri sitä varten. Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. (Room 13:6-10)

Joskus esivallalle täydellisyyskään ei riitä, mutta se on jo toinen juttu.

Suhde maailman uskontoihin

Valheen ammattilaisten kirjoittamat historian kirjat eivät juuri kerro Babylonian, Assyrian, Kreikan tai Rooman epäjumalanpalveluksesta. Se oli kuitenkin mittavaa, ja lähes kaikki liha, joka markkinoilla myytiin, oli teurastettu epäjumalanpalvelijoiden rituaalien mukaan ja omistettu jollekin niistä tuhansista riivaajahengistä, joita ymmärtämättömät jumalinaan pitivät. Tämä synnytti kysymyksen, onko torilta ostetun lihan syöminen epäjumalanpalvontaa. Korinttolaiskirjeessä Paavali opastaa:

Mitä sitten epäjumalille uhrattuun lihaan tulee, niin tiedämme, että meillä kaikilla on tieto. Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa. Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee; mutta joka rakastaa Jumalaa, sen Jumala tuntee. Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi. Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa. (1.Kor 8:1-6)

Jos jumalasi on epäjumala, sinulla ei ole yhtään todellista Jumalaa, eli sinä olet täysin jumalaton. Epäjumala ei voi puhdistaa omaatuntoa, eikä keksitty normisto kestä tosiasioiden edessä.

Ihmiset tietävät kyllä, että Jumala on. Venäjän sosialistit rakensivat Jumalan vastaisen taistelunsa ateismin varaan ymmärtämättä, että jokainen ihminen syvimmällä sielussaan kuitenkin uskoo, että jonkinlainen Jumala on olemassa. Tarina kertoo, että kun venäläiseltä koulupojalta kysyttiin, onko Jumala olemassa, hän vastasi: "On tietysti, mutta me kommunistit emme usko häneen". Ja mikä oli tulos? Neuvostoliitto kaatui, Jumala jäi, ja Jumalan vastustajan oli taas vaihdettava valepukuaan.

Loogisesti luvallista, mutta rakkauden tähden ei

Hyvä ja puhdas omatunto saadaan Jumalalta sen perusteella, että kasteessa sitoudumme kuolemaan tämän maailmanajan pahuudelle Kristuksen ristin kautta, elääksemme uutta elämää Kristuksessa uskon kautta. Mutta jos emme ole varmoja siitä, mitä teemme, saattaa omassatunnossa herätä aiheettomia epäilyksiä:

Mutta ei ole kaikilla tätä tietoa, vaan tottumuksesta epäjumaliin muutamat vielä nytkin syövät uhrilihaa ikäänkuin epäjumalille uhrattuna, ja heidän omatuntonsa, joka on heikko, tahraantuu siitä. Mutta ruoka ei lähennä meitä Jumalaan; jos olemme syömättä, emme siitä vahingoitu; jos syömme, emme siitä hyödy. Katsokaa kuitenkin, ettei tämä vapautenne koidu heikoille loukkaukseksi. Sillä jos joku näkee sinun, jolla on tieto, aterioivan epäjumalan huoneessa, eikö hänen omatuntonsa, kun hän on heikko, vahvistu epäjumalille uhratun syömiseen? Sinun tietosi kautta turmeltuu silloin tuo heikko, sinun veljesi, jonka tähden Kristus on kuollut. Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin teette syntiä Kristusta vastaan. Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni. (1.Kor 8:7-13)

Omantunnon asiat on jätettävä ihmisen itsensä ja hänen Jumalansa - tai jumalansa - keskenään ratkaistaviksi ja tyydyttävä hoitamaan sitä, joka jo on syntynyt Kristuksen evankeliumin kautta:

Heikkouskoista hoivatkaa (proslamvanesthe - ottakaa vastaan), rupeamatta väittelemään mielipiteistä (mi eis diakriseis dialogismon). Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia. Joka syö, älköön halveksiko sitä, joka ei syö; ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet hoivaansa. Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään. (Room 14:1-4)

Filosofin itsepetos

Filosofi oli palaamassa Moskovasta Joshkar Olaan. Junavaunussa hän kertoi, kuinka kateellisia Moskovan filosofit olivat olleet, kun jostakin periferiasta tulleen filosofin kirjan julkaistiin, vaikka Moskovan filosofien kirjoja ei oltu julkaistu koko vuonna ainuttakaan. Selityksenä ilmeiseen menestykseensä hän piti sitä, että hänen järjestelmänsä on niin aukoton, ettei se jätä ainuttakaan kysymystä, johon hänellä ei olisi vastausta.

Filosofi pystyy ehkä vastaamaan itse asettamiinsa kysymyksiin, mutta sillä ei ole merkitystä, sillä Jumalan edessä vastataan Jumalan kysymyksiin. Jumala tuo ihmisen tilille hänen teoistaan. Ihminen ei ole neutraali sivustakatsoja hyvän ja pahan välisessä taistelussa. Hänellä on tietoa sekä hyvästä että pahasta, mutta se ei riitä. Hänen on tehtävä valintoja - torjuttava paha, kuoltava jopa sille pahalle, joka on hänen sisällään. Hyvä ja paha samassa ruumiissa on ristiriita, joka vaatii ratkaisua.

Psykologien seikkailut alueella, joista he eivät tiedä mitään

Ukrainan presidentti sanoi maan Kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen neuvoston istunnossa 10.02.2009:

"Moraalis- psykologiselta kannalta kaikkein vaikeinta on kommentoida sitä, että näiden kahden suuren sopimuksen takana on itse asiassa tehty salainen "Molotovin-Ribbentropin sopimus", kun puhe on Venäjän luototuksesta Ukrainalle".

Psykologikin tarvitsee jonkinlaisen moraalin, tai muun ohjenuoran, ainakin sitä varten, ettei häntä pidettäisi aivan poppamiehenä. Määräytyykö psykologin "totuus" poliittisesti korrektien "arvojen" mukaan, tai koulukunnan sisäisen mafian päätöksellä, jää usein arvoitukseksi. Maaherra Pilatus huomasi sentään kysyä, mikä on totuus:

Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Jeesus vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?" Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?" Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä". Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä. (Joh 18:33-38)

Hyvin usein psykologin "arvot" tai moraali, kuten Jushenko sanoi, on otettu epäjumalien kootuista teoksista. Jo yksikin sovittamaton synti vie hengellisen kuulon ja näön jokaiselta ihmiseltä riippumatta siitä, mikä hänen ammattinimikkeensä on. Saksan kirkkokunnat joutuivat ottamaan kantaa Pyhään Henkeen, siihen ainoaan, joka johtaa ihmisen kaikkeen Totuuteen. Viisikymmentä kuusi uskonnollista johtajaa ottivat 15.09.1909 kantaa elävään hengellisyyteen sellaisena kuin se senaikaisessa ja vielä turmeltumattomassa helluntailiikkeessä nähtiin. Tässä Berliinin deklaraatiossa nuo 56 edustajaa julistivat sen, mitä saksalainen jumalaton lehdistö oli jo ehtinyt maahan kylvää. Berliinin deklaraatiossa julistettiin:

Niinsanottu helluntailiike ei ole syntynyt ylhäältä, vaan alhaalta. Siinä vaikuttavat riivaajat, jotka Saatanan johdolla ovat viekkaudella sekoittaneet valheen ja totuuden.
On mahdotonta tunnustaa tätä liikettä Jumalan lähettämäski.
Saksalaisten seurakuntien on ehdottomasti tehtävä parannus siitä, että ne ovat sallineet tämän liikkeen synnyn.
Pastori Jonatan Paulia ei tunnusteta seurakunnan johtajaksi eikä opettajaksi.
On ollut vain yksi helluntai. Me emme odota toista helluntaita, vaan Herran toista tulemista.

Koska Saksan kirkot eivät hyväksyneet Pyhää Henkeä, he saivat Pahan Hengen. Pahan Henki pani heidät valitsemaan Pahan hengen täyttämän miehen johtajakseen ja riivaajat ottivat paikkansa heille valmistellun kansan sydämissä. Sama tapahtui Venäjällä, ja Yhdysvalloissakin erityisesti maan johtavat pankkiirit, lehtimiehet ja koulumaailman johtajat taistelivat kiivaasti Pahan Hengen puolesta, ja samoin tekivät poliitikot ja uskonnolliset johtajat, vaikka heidän varsinaisen kansan vastustuksen vuoksi olikin tehtävä myyräntyötään salakähmäisesti.

Totuus - Omantunnon vertailutiedosto

Totuus on omantunnon oikea vertailutiedosto, referenssi, mutta se ei ole tästä maailmasta. Totuus ei yksinkertaisesti mahdu ihmisen päähän. Mutta ei hätää: on olemassa mahdollisuus kytkeä ihmisen henki jumalallisen totuuden valtaverkkoon, ja saada sieltä se osatieto, joka juuri sillä hetkellä ja siinä tapauksessa on tarpeen. Jeesuksen sanojen mukaan jokainen, joka on totuudesta, kuulee hänen äänensä. Psyyken tasolla tämä on mahdotonta. On synnyttävä hengestä, tultava osalliseksi jumalallisesta luonnosta, ennen kuin totuuden ääni kuuluu kaiken muun melun läpi.

Jos meillä on ruumis, sielu ja henki, emme tietenkään pyri ratkomaan asioita pelkän ruumiin ja sielun mittareilla. Jos joltakulta henki puuttuu, hänen on ensin saatava kuulla evankeliumi siitä, miten yhteys solmitaan. Olisihan kohtuutonta puhua hengellisistä asioista ihmiselle, joka ei niistä mitään ymmärrä. Joshkar-Olan yliopiston käytävilläkin puhekieli vaihdetaan venäjäksi, jos paikalle tulee joku, joka ei ymmärrä maria. Mutta:

Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet - vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". (1.Kor 2:6-9)

Psykologi jää armotta samaan seuraan muiden poppamiesten kanssa, sillä ihmisen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen tarvitaan Jumalan henki.

Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. (1.Kor 2:10-13)

Kiinalaiset kiduttajat kysyivät uskovalta vangiltaan, pääseekö Mao taivaaseen. Veli vastasi: "Pääsee tietysti. Ovi on auki, senkun kävelee sisään". Mutta miten kävi? Kävelikö Mao avatusta ovesta sisälle? Hyvin usein me näemme sellaista, josta seuraava tekstimme kertoo:

Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: "kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?" Mutta meillä on Kristuksen mieli. (1.Kor 2:14-16)

Psykologia on suomeksi "sielutiede". Sana psykhe on kreikkaa ja tarkoitta sielu. Mutta koska ihmisessä on myös henki, ei psykologi voi tutkia ihmistä kokonaisuutena, sillä henkimaailman jutuista psykologit eivät tiedä mitään.

Raamatunkääntäjät puhuvat usein "elämästä" kun alkutekstissä lukee psykhe, mutta se on harhaanjohtavaa siinä mielessä, että elämää on monen laatuista, on biologista elämää, henkistä (psyyken tasolle kuuluvaa) elämää ja hengellistä elämää. Hengellisessä elämässäkin on kaksi leiriä, on jumalallinen, ikuinen Elämä ja sen menettänyt demoninen leiri.

Pelko vai piittaamattomuus

Joku päivä sitten kuulin, ettei Suomi vieläkään tunnusta Ukrainassa 1932-1933 suoritettua kansanmurhaa, jossa noin 7 miljoonaa ihmistä tapettiin keräämällä kaikki vilja pois maaseudulta heti vuoden 1932 puintikauden jälkeen. Edes siemenviljaa ei jätetty maaseudulle. Maakansalle ei myöskään annettu passia, jota ilman matkustaminen kaupunkeihin oli kielletty.

Ihminen ei pelastu tiedon avulla

Ihminen ottaa tiettyjä tekijöitä vaistomaisesti huomioon, ja määrittelee, mikä niistä on korkein. Lihasvoima? Hevosvoima? Joukkovoima? Olipa se mikä hyvänsä, hän tavoittelee sitä. Jopa "vahvemman oikeus" on tunnustautumista sellaiseen ideologiaan, jossa "oikeus" määräytyy voiman perusteella. Tiedostamattaankin ihminen valitsee jumalansa ja melkein aina väärin ja senkin hän tavallisesti huomaa liian myöhään, jos silloinkaan. Kun ihminen ei ole järjen avulla oppinut tuntemaan Jumalaa, on Jumala käyttänyt muita konsteja:

Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1.Kor 1:21-24)

Vaikka ihminen ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa järjen avulla, on hän silti "Jehovah" eli Realiteetti, ja jopa ainut sellainen. Hänet tosin tunnetaan vain Hengessä. Se, että hänestä järjen tai psyyken tasolla voidaan antaa vain näyttöjä ja todistuksia, johtuu järjen rajoittuneisuudesta. Järjelle Jumala on liian iso pala kokonaisena nieltäväksi.

Kriittisyyden tulos

Jumalalla on totuuden, rakkauden ja elämän monopoli. Jumalan monopoli ei estä häntä jakamasta näitä omia ominaisuuksiaan sellaisille ihmisille, jotka ensin on tyhjennetty totuutta, rakkautta ja elämää vastustavista voimista. Tämä tyhjentäminen ei ole pelkkää anteeksiantoa, vaan sisältää ihmisen kuoleman Jeesuksen ristin kautta kaikelle, minkä avulla nämä voimat ihmistä orjuuttavat, ja vielä Liiton Jeesukseen, joka tehdään kasteessa, ja vasta sitten Jumala antaa omat ominaisuutensa ihmiseen, ja silloinkin ensi vaiheessa vain uskon kautta Jeesuksen sovituskuolemaan.

Pietari esittää tämän asian yksityiskohtaisesti. Kriittisyyttä Pietarin tekstissä esittää sana "pelastus", sillä jo on jotakin hyvää, siitä on pantava paha pois. Mutta jos pelastus on omistettu uskossa Jeesukseen, päästään eteenpäin, joka "osoitetaan" tekoina, joiden huippuna on taas se sama täydellisen rakkauden ilmestyminen, jolla Jumala meitä kutsuikin:

Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. (2.Piet 1:2-7)

Ihmisen on vastattava ensisijaisesti omista teoistaan; myös siitä, millaiseen yhteisöön hän kuuluu. Jokainen yhteisö, joka kieltää kriittisyyden, on jo tehnyt älyllisen itsemurhan, mikä todistaa ensinnäkin sitä, että jos se on murhannut älynsä, ei sillä ole henkeäkään. Kuitenkin maailmasta tuttu kuolema pyrkii myös seurakuntaan. Seurakunnassa kuolemaa vastustetaan kriittisyydellä näin:

Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot (diakrinétosan); mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. (1.Kor 14:29-30).

Kristillisen seurakunnan kokoukset eivät ole mitään yhden miehen show-esityksiä:

Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. (1.Kor 14:26)

Tehän tiedätte hyvin, etteivät nämä kaksi jaetta kirkoissa toteudu, mutta monissa kotikokouksissa kyllä. Kritiikin estämistä harjoitetaan siksi, ettei totuus pääsisi esiin, sillä totuus on vaarallinen kuin valkeus pimeydelle. Olen seuraillut sitä, kuinka määrätietoista työtä valheen ammattilaiset tekevät pitääkseen Valheen vallassa. Ideologiseen sodankäyntiin Totuutta vastaan uhrataan enemmän voimia kuin konventionaaliseen sodankäyntiin. Siellä puolella rintamaa löytyvät myös suurimmat henkiset (vaan ei hengelliset) resurssit. Käärme on "arumim", ovela, mutta Jumala on humoristi. Totuus on niin paljon totuudesta piittaamatonta tietoa korkeampi, että sen pitäminen ihmisen korkeimpana auktoriteettina on tyhmää. Jeesus ylisti Isää jopa näin:

Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. (Matt 11:25-26)

Kuitenkin järjen palvonta on laajalle levinnyt; Ranskan vallankumouksen kannattajat tekivät siitä jopa valtionuskonnon, ja lähtivät sitä pyssyineen ja pistimineen maailmalle levittämään.

Ranskan vallankumouksen ensimmäinen saavutus oli kirkon tuen turvaaminen vallankumouksen asialle. Se, että paavi kruunasi Napoleonin keisariksi, ei ole mikään vähäinen asia, sillä Ilmestyskirjan mukaan näin tulee myös käymään siinä vaiheessa, kun vallankumous on saavuttanut globaalit mittasuhteensa juuri ennen parusiaa eli Jeesuksen toista julkista tulemista, sillä Ilmestyskirjassa asia mainitaan kaksi kertaa.

On yhä vaikeampaa löytää totuuden jyväsiäkin sen valtavan informaatiotulvan joukosta, jota riivaajien vallassa olevat reportterit meille päivittäin tarjoavat, mutta tämä ei ole pahinta. "Järjen" ja "humanismin" nimissä esiintyvät Vihollisen valtarakenteitten johtajat laativat koko ajan lakeja, joilla totuuden kertominen tehdään yhä haastavammaksi ja ellei Jumala auttaisi, aivan mahdottomaksi. On tulossa aika, jolloin kansat vaeltavat maan ääristä toiseen etsiessään totuuden sanaa, mutta eivät löydä.

Entä mitä kuoleman jälkeen

Jos valintasi on kuolla "luonnollisesti", sinun ei tarvitse tehdä mitään. Tiedä kuitenkin, että kuoleman jälkeen tulee tuomio. Niiden, jotka kuolevat jo nyt yhdessä Jeesuksen kanssa, ei tarvitse odottaa niin kauan kuin muiden:

Mitä on viisaus

Rakkaus, totuus ja elämä ovat hengellisiä käsitteitä, joten niistä ei ei-uskovalle ihmiselle kannata juuri puhua. Ei-uskova ihminen tarvitsee pelastusta, syntyäkseen Jumalan hengestä Jumalan valtakuntaan. Mutta viisaudestakin on eri käsityksiä ja erilaisia määritelmiä. Se, mikä yhden mielestä on viisasta, on toisen mielestä hulluutta. Ratkaiseva ero on sillä, onko "viisaus" lihallista vai hengellistä. Vedenjakajana näiden kahden maailman välillä toimii risti:

1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
1:19 Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
1:21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
1:22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
1:23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
1:24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1.Kor 1:18-24)

Tämä maailma on täynnänsä ihmisiä, jotka luulevat olevansa viisaita. Se, että maailmassa silti on paljon tyhmyyttä ja pahuutta, selitetään silloin jonkun muun syyksi.

3:18 Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.
3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";
3:20 ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi". (1.Kor 3:18-20)

Valmiissa ihmisessä on henki (pneuma), sielu (psihi) ja liha (sarks).

4:12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
4:13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. (Hebr 4:12-13)

5:12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
5:13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
5:14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
5:15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
5:16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa. (Job 5:12-16)

29:13 Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä,
29:14 sentähden, katso, minä vielä teen tälle kansalle kummia tekoja - kummia ja ihmeitä, ja sen viisaitten viisaus häviää, ja sen ymmärtäväisten ymmärrys katoaa. (Jes 29:13-14)

Tähän vaiheeseen se siis jäi, kun Osmo lähti nukkumaan 2009-02-17

Takaisin Osmon kotisivulle

Suhteellinen vai oikea totuus

Raamatun arvomaailma on kiinteä. Sen mukaan ihmiselle on hyväksi on olla tyytyväinen, kun hänellä on elatus ja vaatteet:

Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. (1.Tim 6:6-8)

Biologiselle ihmiselle Raamatun arvomaailma on vieras. Ihmisen arvomaailma on suhteellinen. Hän on tottunut vertaamaan itseään naapureihinsa, koska hänellä ei ole kiinteää mittapistettä, jonka avulla hän voisi kalibroida mittarinsa. Varsinkin riivaajahenkien vaivaama ihminen menettää helposti tyytyväisyytensä, jos naapurin lautasella on isompi silakka kuin hänen omallaan.

Ihminen pystyy omaksumaan Raamatun arvot vasta, kun hän kuolee itselleen, saa syntinsä anteeksi Jeesuksen veren kautta, tunnustaa Jeesuksen herruuden, tekee Liiton Jumalan kanssa ja saa kihlajaislahjana Jumalan lain sydämeensä asumaan. Vasta sitten, kun hänen omatuntonsa on saanut Jumalan laista elävän mittapuun, hän pystyy hillitsemään itsensä riippumatta siitä, kuinka paljon enemmän naapurilla on.

Jos kyse olisi pelkästä tiedosta, meidän olisi helppo määritellä hyvän ja pahan kategoriat tarkkailemalla sitä, mitä me itsellemme toivomme tai suosikeillemme tarjoamme:

Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. (Jeesus vuorisaarnassa, kts. Matt 7:12)

Jumalan laki kuvastaa sitä, mitä Jumala on. Mutta mikä se Jumala sitten on? Lähteekö laki Jumalasta, vai Jumala laista? Aloitetaan nimestä.

Mikä on Totuus

Kirkkoraamattu 1933/1938 mukaan Kolmannen Mooseksen kirjan 19. luku alkaa näin:

19:1 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
19:2 "Puhu kaikelle israelilaisten seurakunnalle ja sano heille: Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä.
19:3 Jokainen teistä peljätköön äitiänsä ja isäänsä, ja pitäkää minun sapattini. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
19:4 Älkää kääntykö epäjumalien puoleen älkääkä tehkö itsellenne valettuja jumalankuvia. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3.Moos 19:1-4)

Britannian ja ulkomaan raamattuseura julkaisi 1968 oman käännöksensä vironkielisestä raamatusta. Minulla oli aikoinaan ainakin yksi kappale tuota arvokasta kirjaa, mutta toimitin sen eteenpäin. Vuonna 1992 Suomen Raamattuseura teki tuosta käännöksestä lisäpainoksen. Siinä sama teksti kuuluu näin:

19:1 Ja Jehoova rääkis Moosesega, üteldes:

19:2 Räägi kogu Israeli laste kogudusega ja ütle neile: Olge pühad, sest mina, Jehoova, Teie Jumal, olen püha!

19:3 Igaüks teist peab austama oma ema ja isa ning peab pidama hingamispäevi! Mina olen Jehoova, teie Jumal!

19:4 Te ei tohi pöörtuda ebajumalute poole ega tohi endile teha valatud jumalaid! Mina olen Jehoova, teie Jumal!

Joku teistä muistaa vielä veli Yunin puheen juhannuskonferenssissa Keuruulla. Veli Yun sanoi, että Jumala on "todellinen" ja toisti vielä samaa monta kertaa puheensa aikana, eikä hän tehnyt sitä mistään turhamaisuudesta, sillä nimi Jehovah tarkoittaa nimittäin juuri "todellista", sillä sana Jehovah on johdannainen hebreankielisestä verbistä, hayyah, olla olemassa.

Strongin sanakirjassa verbi "hayyah" löytyy numerolla 1961:

H1961 היה ha^ya^h haw-yaw'

A primitive root (compare H1933); to exist, that is, be or become, come to pass (always emphatic, and not a mere copula or auxiliary): - beacon, X altogether, be (-come, accomplished, committed, like), break, cause, come (to pass), continue, do, faint, fall, + follow, happen, X have, last, pertain, quit (one-) self, require, X use.

Sana Jehovah löytyy numerolla 3068:

H3068 יהוה y^eho^va^h yeh-ho-vaw'

From H1961; (the) self Existent or eternal; Jehovah, Jewish national name of God: - Jehovah, the Lord. Compare H3050, H3069.

(Sanasta H1961; (se) itse-Olevainen eli ikuinen; Jehovah, juutalaiskansallinen Jumalan nimi "Jehovah", Herra. Vertaa H3050, H3069)

Tehdään vielä 3.Moos luvun 19 alun hebrealaisesta tekstistä transkriptio, eli kirjoitetaan hebreankielinen lähdeteksti latinalaisin kirjaimin ja lisätään siihen Strongin numerot:

19:1 Va-jedaber Jehovah (3068) al-Mosheh lemor:

19:2 Daber el-kol-adat (5712) bnei-israel va-amrat alhem

kodeshim tihje (1961)

ki kodesh ani (589) Jehovah (3068) eloheihem (430)

19:3 Ish ammu u-aviuu tir´uu

ve et-shabatti (7676) tishmeruu (8104)

Ani (589) Jehovah (3068) eloheichem (430)

19:4 Al thifnu (6437) al-ha-ililim (457) u-elohei (430) maske (6213)

lo thosiuu lachem.

Ani Jehovah eloheihem

Strongin numeroilla sanat on helppo löytää sanakirjasta. Edellä jo oli kantaverbistä hayyah (1961), olla, johdettu sana Jehovah (3068), jonka merkitys sanakirjan mukaan on itse-Olevainen. Seuraavassa jakeessa esiintyy kantaverbi hayyah muodossa "tihje", olkaa, lauseessa kodeshim tihjee, olkaa pyhät.

Jumala-käsitteen yleisnimenä käytetään hebreassa sanaa elohei (430). Sen kirjoittaminen isolla alkukirjaimella on kyseenalaista, sillä samaa sanaa käytetään hengellisistä olennoista, olivatpa ne hyviä vai pahoja. Jakeessa 19:4 sanaa elohei käytetään epäjumalasta.

Hän on Realiteetti, ja jopa ainut sellainen, sillä realiteetteja ei maailmaan tai taivaisiin enempää mahdu.

YK:n alaisen kristinuskonvastaisen taistelujärjestön "Sivistyksien Allianssin" (AoC) tuottamissa dokumenteissa tuodaan usein esille, että mainittu järjestö käy sotaa niitä vastaan, jotka "luulevat yksin omistavansa totuuden". No, emme me Jumalaa omista, mutta hän omistaa meidät.

Sivistyksien allianssi (AoC) perustettiin siksi, että sosialistien kannattama ateismi kärsi Neuvostoliitossa ja sen alamaissa musertavan tappion pienelle baptisti- ja helluntailaisjoukolle. Vielä pahemmin sosialisteille kävi Kiinassa, jossa jo hävitetyksi ilmoitettuja kristittyjä olikin vielä jäljellä riittävä siemen nykyisen, noin sata miljoonaa uskovaa yhdistävän kotiseurakuntaverkon rakentamiseksi. Näin suuren kristittyjen joukon hävittäminen vaatii tietysti kaikkien kristinuskon vastaisten voimien yhdistämistä, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei saatana voita Kristusta, vaikka kaikki saatananpalvojat liittyisivät yhteen.

EU:n perustuslain laatijan Jacques Chiraqin mukaan EU:n tehtävänä on viedä Ranskan vallankumous loppuun. Kuten muistetaan, vallankumousjohtajat yrittivät hävittää kristinuskon terrorin ja kirjojen polttamisen avulla ja tuomalla markkinoille pari uus-uskontoa, joista ensimmäinen oli järjen palvonta, mutta kun se osoittautui naurettavaksi, pantiin kansa palvomaan "korkeinta olentoa". Kun myös "korkeimman olennon" kultti osoittautui fiaskoksi, valloitti Napoleon Rooman, ja paavi kruunasi hänet keisariksi. Tässä vaiheesta Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja, kertoo, että väärä profeetta antaa voimansa pedolle. Seuraava vaihe kristinuskon vastaisessa sodassa oli koko Euroopan alistaminen, mutta Englanti ei alistunut, eikä Ruotsiakaan saatu "puhdistetuksi". Kaiken lisäksi Venäjän keisari tuli uskoon, ja kävi itsekin katsomassa sitä hävitystä, jota ranskalaiset olivat tehneet Moravian veljesseurakuntien keskuksessa Herrnhutissa. Napoleonin jälkeen vallankumouksen johtohahmoiksi nousi Saksan sosialidemokraattisen puolueen perustaja Moses Hess ja hänen palkkaamansa uskonnollisen haaksirikon kärsinyt sanomalehtimies Karl Marx. Kolmas tämän ajan jumalanvastaisen liikkeen johtohahmoista kirjoitti:

Ja sitten tehdään hebrealaisesta tekstistä transkriptio, eli kirjoitetaan hebreankielinen lähdeteksti latinalaisin kirjaimin, ja lisätään siihen Strongin numerot, joiden avulla sanat löytyvät Strongin sanakirjasta:

Va-jedaber Jehovah (3068) al-Mosheh lemor:

Daber el-kol-adat (5712) bnei-israel va-amrat alhem

kodeshim tihje (1961)

ki kodesh ani (589) Jehovah (3068) eloheihem (430)

Ish ammu u-aviuu tir´uu

ve et-shabatti (7676) tishmeruu (8104)

Ani (589) Jehovah (3068) eloheichem (430)

Al thifnu (6437) al-ha-ililim (457) u-elohei (430) maske (6213)

lo thosiuu lachem

Ani Jehovah eloheihem

H430 אלהים 'ĕlo^hi^ym el-o-heem'

Plural of H433; gods in the ordinary sense; but specifically used (in the plural thus, especially with the article) of the supreme God; occasionally applied by way of deference to magistrates; and sometimes as a superlative: - angels, X exceeding, God (gods) (-dess, -ly), X (very) great, judges, X mighty.

H433 אלהּ אלוהּ 'ĕlo^ahh 'ĕlo^ahh el-o'-ah, el-o'-ah

(The second form is rare); probably prolonged (emphatically) from H410; a deity or the deity: - God, god. See H430.

H410 אל 'e^l ale

Shortened from H352; strength; as adjective mighty; especially the Almighty (but used also of any deity): - God (god), X goodly, X great, idol, might (-y one), power, strong. Compare names in "-el."

H430 אלהים 'ĕlo^hi^ym el-o-heem'

H452 אליּהוּ אליּה 'e^li^ya^h 'e^li^ya^hu^ ay-lee-yaw', ay-lee-yaw'-hoo

From H410 and H3050; God of Jehovah; Elijah, the name of the famous prophet and of two other Israelites: - Elijah, Eliah.

H3050 יהּ ya^hh yaw

Contracted for H3068, and meaning the same; Jah, the sacred name: - Jah, the Lord, most vehement. Cp. names in "-iah," "-jah."

H3068 יהוה y^eho^va^h yeh-ho-vaw'

From H1961; (the) self Existent or eternal; Jehovah, Jewish national name of God: - Jehovah, the Lord. Compare H3050, H3069.

H3069 יהוה y^eho^vih yeh-ho-vee'

A variation of H3068 (used after H136, and pronounced by Jews as H430, in order to prevent the repetition of the same sound, since they elsewhere pronounce H3068 as H136): - God.

H430 אלהים 'ĕlo^hi^ym el-o-heem'

Mitä Pilatus ei nähnyt

Jumala on nimi käsitteelle, josta on olemassa paljon sekaannusta. Suomalais-ugrilaisten kielten Jumo, on yksi näistä sekaannusta synnyttävistä nimistä. Mutta oikeampaa olisikin kysyä, mikä on totuus, mutta monet pelkäävät tehdä tätä kysymystä, sillä Jumalan hebreankielinen nimi Jehovah on melkein yks-yhteen sama, kuin "totuus".

18:33 Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"
18:34 Jeesus vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?"
18:35 Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?"
18:36 Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä".
18:37 Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni."
18:38 Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä. (Joh 18:33-38)

Kasvattaja …

.. 3:23 Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
3:24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
3:25 Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. (Gal 3:23-25)

Uskovien kasvattaja on Pyhä Henki.

1.Kor 4:15

Gal 3:24

4:15 Sillä vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, niin ei teillä kuitenkaan ole monta isää; sillä minä teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa.
4:16 Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani.
4:17 Juuri sentähden minä lähetin teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen poikani Herrassa; hän on muistuttava teitä minun vaelluksestani Kristuksessa Jeesuksessa, sen mukaan kuin minä kaikkialla, joka seurakunnassa, opetan.

3:23 Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
3:24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
3:25 Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.
3:26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
3:28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
3:29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. (Gal 3:23-29)

Totuuden vastustus

uuu

Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken, mikä oli häntä kohtaava, astui esiin ja sanoi heille: "Ketä te etsitte?" He vastasivat hänelle: "Jeesusta, Nasaretilaista". Jeesus sanoi heille: "Minä se olen" (Ego eimi: "Minä olen"). Ja Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidän kanssaan. Kun hän siis sanoi heille: "Minä se olen" (Os oun eipen autois, oti ego eimi: Kun hän siis sanoi heille, että minä olen), peräytyivät he ja kaatuivat maahan. (Joh 18:4-6)

Luomiskertomukset

Raamatussa on kaksi luomiskertomusta. Ensimmäinen on vain reilun parin sivun pituinen, eikä siinä mainita lainkaan sellaista episodia, kuin syntiinlankeemus. Koko loppuosa Raamattua on toista luomiskertomusta. Raamatun alun lyhyt luomiskertomus ei kuitenkaan ole mikään otsikko, sillä Ensimmäisessä luomiskertomuksessa asia kerrotaan iäisyyden näkökulmasta, ja se kattaa koko kuusipäiväisen luomisviikon ja Jumalan virkistyspäivän.

Toinen luomiskertomus alkaa Ensimmäisen Mooseksen kirjan toisesta luvusta, jakeesta neljä ja sellaisena se jatkuu Ilmestyskirjaan saakka. Vaikka Toinen luomiskertomus on pitkä, se koskettelee vain kuudennen luomispäivän tapahtumia Adamista Kristukseen. Mutta samalla tämä toinen kertomus on kertomus kuudennesta luomispäivästä, jonka kuluessa "Ihminen", hebreaksi "Adam" kuolee, ja "Uusi ihminen" syntyy.

Kuoleminen on pakko, mutta meillä on nyt Jumalan armosta vapaus valita kuolintapamme. Me voimme kuolla synteihimme tai kuolla Jeesuksen ristin kautta tälle maailmalle, saada syntimme anteeksi ja syntyä uudesti ylhäältä.

Jos tuo edellinen lause oli vaikea ymmärtää, voit puolustautua sillä, etteivät Jeesuksen aikalaisetkaan ymmärtäneet Jeesuksen asemaa tai tehtävää:

Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa." Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa". (Joh 3:1-3)

Mitä Nikodemos ei tiennyt?

Minä olen kyllästymiseen asti kuullut saarnoja siitä, että "Ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä". Mutta entä jatko? Milloin ja miten se tapahtuu? Nikodemoskin kysyi:

Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?"

Jeesus hämmästyi Nikodemoksen tietämättömyydestä niin, ettei edes vastannut kysymykseen, vaan sanoi:

Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! (Kts. Joh 3:9-10)

Jeesus selosti aivan julkisesti ja monella eri tapaa sitä, että ennen kuin ihminen voi syntyä uudesti ylhäältä, on hänen ensin kuoltava tälle maailmalle. Hän puhui vehnänjyvän tiestä, riisuutumisesta ja pukeutumisesta, ristin kantamisesta, neulansilmän läpi kulkemisesta, ahtaasta portista, helmen ostosta sekä kaikesta luopumisesta Hänen tähtensä ja sen seuraamuksista tässä ajassa, tuhatvuotisessa valtakunnassa ja ikuisuudessa. Eikö Nikodemos ollut tätä kaikkea kuullut? Jeesus sanoi:

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista? (Joh 3:11-12)

Ristin pahennus

Se, mitä tapahtui juutalaisuudessa, on toteutunut myös kristikunnassa. Valtaosa kristikuntaa on hyljännyt Messiaan eli Kristuksen opetuksen tärkeimmän asian, eli evankeliumin siitä, että me voimme kuolla tälle maailmalle hänen ristinsä kautta. Valtaosa julistajistahan kertoo uhreilleen, että meidän ei tarvitse olla kuolla, koska Kristus kuoli puolestamme, mutta se on puolitotuus ja yhtä hyvä, kuin se kuoleman virran yli johtava silta, joka päättyy puoliväliin jokea.

Nikodemos oli onnellisemmassa asemassa, kuin ne monet kirkkojen ja "seurakuntiensa" pettämät ihmiset, jotka nykyisin kuulevat satoja saarnoja siitä, että ihmisen on synnyttävä uudesti ylhäältä, mutta ei yhtään saarnaa siitä, miten hänen on kuoltava, syntyäkseen uudesti ylhäältä ja voittaakseen omaksensa iankaikkisen elämän. Nikodemos saattoi mennä Jeesuksen luo päiväsaikaan kuulemaan Jeesusta, mutta nyt on vaikea löytää saarnaajaa, joka suostuisi saarnaamaan "ristin hullutuksesta":

Väärän evankeliumin pauloissa on nyt noin kaksi miljardia ihmistä. Osa heistä tekee kovasti työtä poistaakseen ristin uskosta ristin pahennuksen, mutta se kertoo vain heidän joutuneen paholaisen töihin. Vapaakirkonkin kirjakaupassa näin erään Rick Warrenin kirjan, juuri sellaisen, jonka avulla vihollisen kätyrit yrittävät hävittää kristinuskosta "ristin pahennuksen", vaikka se on ainut silta kuolemasta elämän. Paholaisen palvelijatkin osaavat sen takaperoisen tempun elämästä kuolemaan, mutta edistykseen pystyy vain Jeesus.

Paratiisissa oli kaksi nimeltä mainittua puuta: elämän puu sekä hyvän ja pahan tiedon puu.

Ja Herra Jumala (hebr. Jehovah Elohim) kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. (1.Moos 2:9)

Ruokaa oli helposti saatavilla puiden hedelmistä. Mutta mitä tehdä noille kahdelle puulle? Söisikö niistäkin? Tai vain toisesta, sillä hyvän ja pahan tiedon puun hedelmien nauttimisesta ihmistä oli varoitettu ankarasti:

Sana "ja" sanojen "hyvä" ja "paha" välissä tekee hyvästä ja pahasta samanarvoiset. Saatavilla oli tietoa, joka ei vaatinut käyttäjältään kriittisyyttä moraaliasioiden suhteen. Helppoa, eikö totta? Epämukava juttu vain, että Jumala oli kieltänyt hyvän ja pahan tiedon puun hedelmien nauttimisen.

Puu Raamatun kuvakielessä tarkoittaa yhteiskuntaa, joten kysymys on tietoyhteiskunnasta, jossa moraalisille kysymyksille ei anneta arvoa. Tietoyhteiskuntaa tarjosi ihmisen vaimolle käärme, ensimmäinen mainosmies ja agitaattori, "ovelin" (hebr. arumim, viisain) kedon eläimistä. Viisas hän olikin, sillä hän ei sanallakaan maininnut, että paratiisin toinen merkittävä puu, elämän puu, oli paljon tärkeämpi kuin hyvän ja pahan tiedon puu.

Tietoyhteiskunta, joka ei anna arvoa rakkaudelle, totuudelle eikä elämälle, kuolee omaan mahdottomuuteensa. Jumalan suunnitelmia se ei häiritse, sillä hän on jo perustanut uuden yhteiskunnan tuhoon tuomitun sijalle. Yksilöihmiselle hyvän ja pahan tietämisestä syntynyt ongelma on kuitenkin elämän ja kuoleman kysymys.

Adamilla oli vain ruumis ja sielu. Seuraava aste Adamin luomisessa olisi ollut henki, mutta syntiinlankeemus katkaisi kehityksen. Tarvittiin kokonaan uusi Adam, ennen kuin kehitys saattoi jatkua:

Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. (1.Kor 15:45)

Jesajan ennustuksen mukaan Jeesus oppi hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän jo siinä iässä, kun hän vielä söi voita ja hunajaa:

Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän… (Jes 7:15)

Tässä ei enää ole puhe hyvästä ja pahasta, vaan hyvästä tai pahasta. Jeesus oli kriittinen, ja valitsi hyvän. Muunlaisiakin valintoja ihmiset ovat tehneet; jo ennen vedenpaisumusta eläneiden "jumalan poikien" ja ihmisten tyttärien jälkeläiset olivat tehneet valinnan hyvän ja pahan välillä, mutta he olivat päätyneet aivan päinvastaiseen ratkaisuun kuin Jeesus:

Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin… (Kts. 1.Moos 6:5-6)

Kriittisyys ei siis takaa, minkälaiseen tulokseen kriittisyydellä tullaan. Tärkein on se, mihin pyritään. Kun johtomotiivi on Hengestä syntynyt rakkaus, päästään seuraavanlaiseen prosessikaavioon:

Huomaa, että tässä on kyse ihmisen hierarkiasta. Ihmisessä on kolme komponenttia: henki, sielu ja ruumis. Ylimpänä on henki. Sielu on kuin prosessori tietokoneessa, sille on yks hailee, mitä tietoa se käsittelee. Ruumis on kuin purkki tai laatikko, jossa niitä pidetään.

Tietoa korkeampia asioita ovat rakkaus, totuus ja elämä. Ne ovat Jumalan omia ominaisuuksia, joista ihminenkin on osallinen, jos hän on osallinen Jumalallisesta luonnosta.. Tieto ja käsittäminen ovat sielullisia, psyykkisiä prosesseja. Psyke vain käsittelee tiedon sille annettujen kriteerien perusteella; se ei ota kantaa siihen, pyritäänkö sen suorittamaa toimitusta hyödyntämään hyvässä vai pahassa. Mutta jos rakkauden henki on määräävä tekijä, suorittaa psyykekin laskutoimituksensa tämän määräävän tekijän antamien sääntöjen mukaan. Seuraavana tässä hierarkiassa on ruumis, jonka on määrä suorittaa sille asetetut tehtävät, eli kantaa hedelmää.

Filippiläiskirjeen 1:9-11 ovat vain kolme jaetta Raamatusta, mutta jo nämä kolme jaetta yksinäänkin riittäisivät mykistävästi osoittamaan, että Raamattu on jumalallinen ohjekirja. Sitähän se onkin, ja onneksi sen muutkin jakeet ovat yhtä painavaa tekstiä.

Luonnollisessa ihmisessä määräävä komponentti on ruumis. Himot toimivat silloin määräävänä tekijänä, ja sielusta tulee ruumiin vanki. Uskoontulossa marssijärjestys vaihtuu, jolloin henki tulee määrääväksi ja sielu vapautuu tutkimaan sitä, mikä on parasta.