Jumala on helppo tuntea siitä, että hän on looginen. Hänen sanojensa mukaan ihminen niittää sitä, mitä hän kylvää. Jumala on rationaalinen, mitä ei voi sanoa niistä poliittisista tai uskonnollisista utopioista, joiden markkinamiehet lupaavat kaikenlaista hyvää kannattajilleen, olivat nämä kuinka pahoja tahansa. Ihmisellä on kuitenkin velvollisuus ajatella asioita itse, sillä hänen on itse vastattava teoistaan Jumalalle.

Mikään voima maailmassa ei voi muuttaa Jumalan järjestystä. Venäjän edistykselliset juutalaiset ja venäläisine myötäilijöineen ilmoittivat "pakottavansa ihmiset onneen" edistyksellisen tieteen avulla ja julistivat, ettei Jumalaa ole. Mutta Jumala ei salli itseään pilkattavan. Venäjä ei saanut edes Yhdysvaltoja kiinni, vaikka se ilmoitti "dogónim i peregónim" - ajamme kiinni ja ohitamme. Jumala rankaisi Venäjää näytösluonteisesti ja nyt Venäjä on Suomen kokoinen talousmahti - ja kuitenkin maassa on 160 miljoonaa suuta leipää jakamassa.

Jumalan loogisuus näkyy kaikkialla Jumalan luomakunnassa. Roomalaiskirjeen alussa Paavali ihmetteleekin, miten on mahdollista, että ihminen ajautunut niin kauas siitä terveestä elämäntavasta, jonka luulisi olevan itsestäänselvyys ihmiselle, jolla on sentään silmät päässä. Jos ihminen haluaa, ettei hänen leipäänsä varastettaisi, eikö olisi loogista vaatia myös itseltään tiettyä pidättyväisyyttä samassa asiassa?

"Ihmeellinen neuvonantaja" kehoittaa kansaansa noudattamaan yhtäläistä periaatetta sekä tulo- että menopuolella.

Sama periaate esiintyy jo Mooseksen laissa. Tekojen ja seuraamusten oli vastattava toisiaan. Jollei kansa itse pystynyt tätä oikeudenmukaisuudeksi kutsuttua periaatetta noudattamaan, puuttui Jumala itse peliin ja korjasi epäsuhdan. Jumala maksaa potut pottuina ja mustelmat mustelmina. Jumala ei edes muunna seuraamuksia raha- tai vankeustuomioiksi.

Hammurabin tai Muhammedin lain mukaan varkaalta kuuluu hakata käsi poikki. Jumala ei tätä menettelyä hyväksy. Jumalan lain mukaan varkaus on korvattava varastetun tavaran arvon mukaan noin 20 prosentilla lisättynä, mutta ruumiin silpomisella ei saavuteta anteeksiantoa, eikä sillä korvata taloudellisia menetyksiä.

Viktor Hugo kertoo pojasta joka varasti omenan puutarhasta nälkäänsä. Raamatun mukaan omenan ottaminen puutarhasta ei ole varkaus ollenkaan. Ohjeessa kielletään ainoastaan korin vieminen lähimmäisen viinitarhaan. Hugo kertoo myös siitä kauheasta rangaistuksesta, jonka omenan "varastanut" poika "kristillisessä" Ranskassa sai. Kaiken päätteeksi uskonnollisesti lukutaidoton kirjailija pani kirkon ja valtion synnit kristinuskon piikkiin. Hän ei pystynyt edes erottamaan kristinuskoa kirkosta.

Mooseksen lakia väitettään julmaksi, mutta tosiasiallisesti sen määrä on estää kohtuuttomia ja epäoikeudenmukaisia rangaistuksia. Volgan saksalaiset saivat joku vuosikymmen sitten 10 vuotta pakkotyötä joululaulun "Jouluyö, juhlayö" laulamisesta ja tänään Amerikan Yhdysvaltojen valtiollisen koululaitoksen opettaja saattaa saada potkut, jos koulussa lauletaan sama laulu. Mooseksen lain mukaan ei laulusta olisi rangaistu ollenkaan. Seuraamuksia siitä kyllä on, mutta ne kohdistuvat maan lakiin. Jos laulua ei sallita, kiellon takana olevat viholliset lannistetaan. Maan laki joko muutetaan, tai sen hyväksynyt kansa kokee todeksi Mooseksen lain sanat: surkeus ja kurjuus kolmanteen ja neljänteen sukupolveen saakka.

Ja jos joku luulee, ettei Mooseksen laki enää ole voimassa, kerron tässä sen, mitä serkkupoikani Martti kertoi eräästä entisestä naapuristamme. Joskus asuimme molemmat Someron pitäjän Ihamäen kylässä. Vanha naapuri oli jättänyt pöytälaatikkoonsa lapun, jossa kertoi ampuvansa itsensä täysin harkitusti, eikä minkään mielenhäiriön johdosta. Vähäpuheinen ja synkänoloinen naapuri oli vielä kertonut, ettei mikään hänen elämänsä päivä ole ollut arvokkaampi, kuin se kuula, jonka hän oli päättänyt otsaansa pamauttaa. Kyläläiset täydensivät kertomusta oman muistitietonsa varassa seuraavasti: Mies oli joskus kapinatalvena käyttänyt maan sekasortoista tilannetta hyväkseen ja tappanut kilpakosijansa. Asiaa oli silloin tutkittu, mutta näytön puutteessa asia oli jäänyt sikseen. Yhteiskunta ei pystynyt tekemään asialle mitään, mutta Jumala odotti aikansa tunnustusta ja mielenmuutosta, ja kun sitä ei tullut, sai mies maistaa omaa lääkettään omasta kädestään.

Ihmisen on täysin mahdotonta välttää Jumalan tuomiota syntiään tunnustamatta. Syntejä saattaa kyllä olla niin paljon, että kaikkia ei mitenkään voi tuoda julki, mutta uskoontulon yhteydessä tunnustetaan asenne ja tekoja vain niin pitkälle, kuin niiden oletetaan olevan rangaistavia Jumalan ja ihmisten edessä. Uskoontulon ja sitä seuranneen kasteen jälkeen syntikirja on pidettävä puhtaana vaikka kaikki yksittäiset synnit tunnustamalla, sillä uutta kokonaisarmahdusta ei tule.

Jeesuksen opetuksessa laki ei muuttunut. Oikeudenmukaisuuden vaatimus oli edelleen voimassa, vaikka siitä tehtiinkin nyt vaatimusten alaraja. Uutta oli myös se, keneltä ihmisen tuli vaatia lain noudattamista. Vaatimus tuli kohdistaa omaan persoonaan. Myös vaatimustaso jäi edelleen ihmisen itsensä päätettäväksi: "Se, mitä te tahdotte, että ihmiset tekisivät teille, tehkää se heille, (Matt 7:12)". Oikeudenmukaisuudesta oli tullut rakkauden alaraja. Uusi käsky osoitti rakkauden maksimin:

Jokainen ihminen, joka toimii Jumalan lakia vastaan, toimii lopultakin itseään vastaan. Jumalaa ihmisten hötkyilyt eivät heilauta. Jos ihminen kehuu olevansa "realisti" tai "rationaalinen" tai "looginen" hän valehtelee, jos hän ei noudata omantuntonsa ääntä. Omatunto erittelee sinun pyytämättäsi, ovatko tekosi Rakkauden, Totuuden ja Elämän periaatteiden mukaisia, vai niitä vastaan. Jos tekosi eivät näitä normeja täytä, tunnet sisäistä ristiriitaa ja rauhattomuutta, vaikka et mitään Jumalasta tietäisikään.

Tanskasen Kari oli korjaamassa keskusantennilaitteita kahdeksankerroksen talon katolla, kun hänen otteensa petti, ja hän lähti liukumaan kohti peltikaton räystästä. Kari kertoi, että siinä tuli katsottua koko elämän filminauha, ennen kuin liukuminen sitten pysähtyi vesirännin kohdalle. Välitilinpäätöksen hetkellä omatunto toi mieleen koko elämän pahat teot, mutta ei ainoatakaan hyvää tekoa. Hyvät teot olivat unohtuneet, koska niiden yllä lepäsi Jumalan rauha.

Pahat teot ovat velkoja, jotka sinun on maksettava Jumalalle, koska kaikki, mitä maailmassa tapahtuu, tapahtuu Jumalan maailmassa. Sinä et pysty niitä maksamaan, sillä tekojen vaikutuksia sinä et voi perua. Ainut tapa on turvautua Jumalan armoon. Velkojen sovittamiseksi Jeesus otti ristin ja kuoli siihen naulittuna. Jos saat hänet välimieheksesi, sinä selviät tekojesi tuomasta vastuusta Jumalan edessä.

Maailman mahtavat toimivat järjestelmällisesti kukistaakseen ihmisen omantunnon äänen, jota he nimittävät "vastarinnaksi". Yhdistyneitten kansakuntien aivopesujärjestö UNESCO haluaisi hävittää kriittisen ajattelun ja korvata sen globaalilla konsensuksella. Enemmistökonsensusta he jo nyt pystyvät ohjaamaan illuminatien omistaman median avulla. Sen avulla he haikailevat alistavansa ihmisen orjakseen ja tilivelvollisiksi omalle taustavaikuttajalleen, sille, jota uskovat kutsuvat vastustajaksi ja jota jo Nimrodin ajoista lähtien kantaa kapinoitsijan nimeä.

UNESCON ideologiset juuret ovat luopiojuutalaisuudessa. Saattaakseen juutalaisen Jeesuksen satimeen, luopiojuutalaiset tulivat juutalaisen Jeesuksen luo, ja aloittivat dialogin, joka on kirjattu muistiin Matteuksen evankeliumissa. UNESCON ja muiden senkaltaisten hankkeiden ymmärtämiseksi on syytä vielä uudestaan lukea kertomus juutalaisuuden ja luopiojuutalaisuuden konfliktista:

Jeesusta vastustavat poliitikot ja uskonnolliset johtajat ymmärsivät, että sen, joka vaeltaa "Jumalan tietä totuudessa" joutuu tekemään sitä "kenestäkään välittämättä" ja "henkilöön katsomatta". Katsotaan nyt, saako Jeesuksen mielestä pieni ihminen olla itsenäinen, vai pitääkö hänen alistua poliitikkojen ja uskonnollisten johtajien määräysvaltaan.

Jeesuksen vastustajat kysyivät, saako keisarille maksaa veroa vai ei. Mukana uskonnollisilla johtajilla oli roomalaisen virkavallan kannattajia, herodilaisia, siltä varalta, että Jeesus saataisiin sanomaan jotakin varomatonta. Jeesus pyytää nähtäväkseen verorahan, ja hänelle ojennetaan denari. Opettavaisesti Mestari kysyy nyt, "kenen kuva ja päällekirjoitus rahassa on?" "Keisarin", vastaavat fariseusten asiamiehet. Jeesuksen tarvitsee enää asettaa kysymys oikeaan yhteyteensä:

Fariseusten asiamiehet eivät pysty jatkamaan keskustelua. Jo tähän vastaukseen sisältyy paljon enemmän, kuin mitä he ovat halunneet kuulla.

Kysymys on ihmisestä, Jumalan kuvasta. Fariseusten, keisarien ja muiden pienempien ja suurempien vallananastajien pyrkimyksenä on aina pyrkiä alistamaan Jumalan Kuva, ihminen. Verotus tai veroraha on vain yksi väline tässä valtataistelussa. Jeesus siirtyykin hyökkäykseen. Hän käskee: "Antakaa siis …. Jumalalle, mikä Jumalan on". Uskonnolliset johtajat ja virkavallan edustajat ymmärtävät, että he ovat nyt syytettyinä, ei Jeesus. Kysymys ei ole enää veronmaksusta tai keisarin kuvasta. Kysymys on siitä, että he, fariseukset ja herodilaiset, pyrkivät estämään ihmistä elämästä omantuntonsa mukaan asettumalla ihmisen ja Jumalan väliin järjestelmineen.

Ihminen ei voi hyvin, jos hän vastoin omaatuntoaan hylkää elämän, rakkauden ja totuuden periaatteet. Rakkaus, Totuus ja Elämä ovat korvaamattomia arvoja, ja niiden loukkaaminen johtaa aina ihmisen sisäiseen konfliktiin itsensä kanssa. Ehjä ihminen ei tottele sokeasti sellaista vallanpitäjää, joka kieltää häneltä nämä perusarvot. Konflikti jatkuu, mutta se taistelu siirtyy ulkopuolelle ihmisen sisintä. Sisäinen rauha säilyy, ja vihollinen saa kuulla Jumalan sanan, niin epämiellyttävä kuin se viholliselle onkin.

Vääryyden asialla olevat puoluejohtajat ja uskonnolliset johtajat eivät voi sietää Jumalan sanaa:

Antakaa siis …. Jumalalle, mikä Jumalan on.

Jumalalla on tietysti oikeus ihmiseen, itse luomaansa kuvaan itsestään. Sitä vastustaja ei hyväksy, ja joutuu häipymään Jeesuksen edestä. Lyhyt kertomus verorahasta sisältää koko Jumalan ilmoituksen maailmanhistorian suurimmasta taistelusta aina vastustajan tuomioon saakka. Tuomioon, koska hyökkääjä joutuu pakenemaan Luojansa edestä, etsimään uusia uskontoja, pettämällä itseään ateismilla tai rakentamalla "valoisaa tulevaisuutta" hiekalle …

Yhdellä lauseella Jeesus oli määritellyt Jumalan Valtakunnan suhteet ulkovaltoihin ikuisiksi ajoiksi. Omantunnonvapaus, uskonnonvapaus, yksilönvapaus sisältyvät kaikki Jumalan ehdottomaan käskyyn "Antakaa siis … Jumalalle, mikä Jumalan on". Jokainen yritys, jonka uskonnolliset tai valtiolliset puolueet tai yksittäiset ihmiset tekevät ihmisen alistamiseksi millä tahansa tekosyyllä tai mitä tahansa keinoa käyttäen, on yritys riistää Jumalalta se, mikä Jumalan on.

tai

Osmo Pöystin kotisivulle