En usko ihmisiin, vaan Jumalaan

En usko puolueisiin, vaan Jumalaan

En usko demokratiaan, vaan Jumalaan

En usko joukkovoimaan, vaan Jumalaan

En usko tekniikan kehitykseen, vaan Jumalaan

En usko rahaan, vaan Jumalaan

En usko koulutukseen, vaan Jumalaan

En usko kykyihini, vaan Jumalaan

En luota ansioihini, vaan Jumalaan

En usko uskontoon, vaan Jumalaan

En usko valtioihin, vaan Jumalaan

En usko elintasoon, vaan Jumalaan

jne.

 

Kirjoituksia aiheesta

AABRAHAMIN, IISAKIN JA JAAKOBIN JUMALA

Osmo Pöysti

Kuru & Ylöjärvi

Alku 2009-08-27

Jatkoa 2012-10-11

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut sallitaan

 

Jumalan valtakunta ja sen lapset

Paholainen tarjosi Jeesukselle perustamansa maailmanvallan pääministerin paikkaa. Jeesus torjui tarjouksen ja ajoi koko valtarakenteen herran pois sanoen:

Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: "Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman". (Matt 4:10)

Paholaisen maailmanvallalla ei ole tulevaisuutta. Jumalan valtakunta on jo tulossa. Sen rakenne on ilmoitettu tutussa rukouksessa:

Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta. (Kts. Matt 6:9-13)

Tätä rukousta on toistettu miljoonia kertoja ikäänkuin se alkaisi vasta meidän jokapäiväisestä leivästä. Mutta olihan siinä muutakin:

Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa…

Isä on ensimmäinen, hän on ainoa, jota on kumarrettava ja palveltava. Lapsilleen hän antaa kyllä leivän, kun pyydetään, lapsilleen hän antaa kyllä synnit anteeksi, kun he pyytävät ja mainittua ehtoa noudattavat ja lapsilleen hän antaa Pyhän Hengen, että he voittaisivat kiusaukset kunnes kiusaaja itse on lopullisesti poistettu kuvioista.

 

Pyhä yksinkertaisuus

Joku aika sitten kysyin "Uskallatko olla tavis"? Mutta mikä on tavallinen ihminen? Itävalta-Unkarin "edistykselliset" juutalaiset katsoivat peiliinsä, ja totesivat sata vuotta sitten, että kas, sieltähän se kurkistaa, se oikea, tavallinen, hyvä ihminen ja nyt koko maailmaa pannaan samaan muottiin. Toimeksiantajalleen uskollinen Yleisradiokin kertoi, että Jokelan surmaajan perhekin oli tavallinen suomalainen perhe. Ongelmana on enää Jeesus, joka oli aivan erilainen ihminen kuin mitä psykoanalyysin keksijät opetuslapsineen normaali-ihmisenä pitävät.

Sanaa "tavallinen" ei vuoden 1933 Uuden Testamentin käännöksestä löydy. Mutta Apostolien teoista löytyy sana yksinkertaisuus:

Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen. (Apt 2:43-47)

Jokohan nyt ollaan jäljillä? Lähdetekstissä käytetään sanaa afelótis (αφελότης), jolle Hedbergin sanakirja antaa merkitykset "kivetφn, tasainen, tasaisuus, vilpittömyys, yksinkertaisuus". Kun kysymys on sydämestä, on sydämen yksinkertaisuus mitä ilmeisemmin oikea käännös. Ilmaisu "sydämenne yksinkertaisuudessa" löytyy myös kolossalaiskirjeessä, mutta siinä käytetty kreikan sana on aplótis (απλότης, 572):

Palvelijat, olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa (εν απλοτητι καρδιας) peljäten Herraa. (Kol 3:22)

Sana afelótis esiintyy UT:ssa vain kerran, mutta aplótis useita kertoja. Jatketaan siis siitä. Tähän asti olemme huomanneet, että yksinkertaisuutta odotetaan opetuslapsilta ja palvelijoilta. Keneltä muuta sitä vielä voidaan odottaa? Tutkittavat jakeet ovat:

aplotis (yksinkertaisuus, avonaisuus, vilpittömyys, suoruus, rehellisyys):

Rm 12:8

2.Kor 1:12

2.Kor 8:2

2.Kor 9:11

2.Kor 9:13

2.Kor 11:3

Ef 6:5

Kol 3:22

aplous: (yksinkertainen, mutkaton; silmästä, rehellinen, terve)

Mt 6:22

Lk 11:34

aploos (yksinkertaisesti, vilpittömästi, rehellisesti (pelkästä antamisen halusta)

Jk 1:5

Ja sieltähän se löytyi. Toisessa korintolaiskirjeessä sanotaan, että Jumala on yksinkertainen. Käännöksessä kyllä väitetään aivan muuta, ja niin ovelasti, ettei meikäpoika sitä heti huomaa:

Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa (εν απλοτητι και ειλικρινεια Aτου θεου), emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa. (2.Kor 1:12)

Teksti "en aplotiti ke ilikrinia tou Theou" joka on käännetty sanoilla "Jumala pyhyydesä ja puhtaudessa", tarkoittaa sananmukaisesti "Jumalan yksinkertaisuudessa ja vilpittömyydessä". Siis Jumala on yksinkertainen ja vilpitön, mutta tekstin kääntäjä on ollut vääntäjä. Ne muut jakeet, joissa sanot aplotis, aplous ja aploos esiintyvät, paljastavat lisää siitä, miten ihmisiä eksytetään sellaiseen luuloon, että Jumala olisi muka jotenkin monimutkainen. Jo Paavali havainnut samaa, kun hän luvussa 12 kirjoittaa:

Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä (απο της απλοτητος) ja puhtaudesta (και Aτης Aαγνοτητος), joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte. (2.Kor 11:2-4)

Jumalan mutkattomuus sopii huonosti yhteen uskonnollisen koreografian kanssa. Siksi sitä evankeliumia, jota Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan, kuullaan perin harvoin. Kun lähtökohta on väärä, Uuden Testamentin kirjeitä ei lueta eikä ymmärretä, eikä niistä saarnastuoleissa saarnata. On palattava siihen, että Jeesus alistui siihen tavallisen ihmisen osaan, joissa hänen pelastettavansakin taistelunsa taistelivat. Keskenkasvuisesta Jeesuksesta kerrotaan vähän, mutta hyvä kertoja sanoo ymmärtävälle lukijalle muutamalla sanalla enemmän kuin vääntäjät ehtivät kieroksi vääntää:

Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä (εν Aτη σοφια και ηλικια) ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. (Lk 2:51-52)

op/2011-09-09

 

Usko vai käsky

Jumala antoi israelilaisille käskyn:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi (Anohi Jehovah Eloheiha), joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä (mi-beit ebedim). Älä pidä muita jumalia (elohim) minun rinnallani (2.Moos 20:2-3).

Jos käskyä verrataan uskoon, huomataan, että se, joka jo uskoo Jumalaan, ei tällaista käskyä tarvitse, sillä Usko Jumalaan pitää automaattisesti sisällään sen, ettei muita "jumalia" palvota eikä palvella. Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin eli Israelin perillisille annetuttu käsky oli tarpeen vain siksi, että Egyptistä palaamassa olevan kansan uskossa oli puutteita, jotka johtuivat Jumalan vähäisesti tuntemisesta. Israelin uskon perustana oli vain erillistapauksia, ihmeellisiä tosin, mutta Jumalan teiden tunteminen oli heikkoa ja sisäinen Jumalan tunto puuttui kokonaan.

 

Kansojen jumalat

Venäjän kommunistit rakensivat propagandansa sen varaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Kun maailman kansoista melkein kaikki uskovat jonkinlaisen jumalan olevan olemassa, oli heidänkin lopulta alistuttava kansan tahtoon ja luotava omat korvikkeensa Jumalalle - kuten muutkin kansat ovat jo luoneet.

 

Riivaajien viisaus

Verta ja lihaa olevaa ihmistä sanotaan psykosomaattiseksi ihmiseksi. Ruumiiseen ja psyykeen (sieluun) rajoittunut ihminen ei hengellisistä asioista ymmärrä mitään. Siksi demonien - Jumalaa vastaan kapinoivien henkiolentojen on helppo pettää ihmistä. Herran veli Jaakob opettaa petettyjä näin:

Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä. Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta (epigeios, pshiki, daimoniodis). Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile (adiakritos), ei teeskentele (anypokritos). Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. (Jaak 3:11-18)

Käyttämällä sanoja "epigeios" (maallinen), "psihiki" (sielullinen) ja "daimoniodis" Jaakob osoittaa, mistä lähteestä vihollisen viisaus on. Käärme, joka ensimmäisen ihmisen vietteli, oli "viekkain" eli "viisain" kedon eläimistä. Jumala kyllä loi ensimmäiseksi ruumiin ja sielun, mutta kolmannessa vaiheessa ihmisen on määrä saada henki, eikä mikään demonien henki, vaan Pyhä Henki, jota ilman ihminen ei voi tulla Jumalan "kuvaksi ja kaltaiseksi".

 

Takaisin Osmon kotisivulle