Novgorodin ja Vologdan alueen metsissä virtaa vepsäläisten iso virta, Mologa. Joki on antanut nimensä myös molokaanien herätysliikkeelle, joka 1500-luvulla syntyi paikkakunnan luostareissa vaikuttaneiden riiston vastustajien, ven. "netjazhateli" ja vanhemman herätysliikkeen, "strigolnikkien" kylvämistä siemenistä. Nyt molokaaneja on enemmän Kanadassa, kuin Mologa-joella, mutta kyllä joessa vieläkin voi päivän hiet pois pestä.

Copyright ©: Osmo Pöysti

2004

Kuru, Finland

Päivitetty 2004-07-15

Aina ei tiedä, missä sitä oikein liikutaan, ja siksi otettiin tämä kuva. Punaisessa taulussa kun kerrotaan, että ollaan Zvonetskin kirjaston neljännentoista haaraosaston edessä. Harmi, ettei kirjasto ollut auki. Edistyksellinen kirjastorakennus oli kylässä, jossa oli noin 60 taloa, mutta hiljaiselta vaikutti. Novgorodilainen metsätalousjohtaja, joka oli ryhmämme vetäjänä, kertoi, että kesäisin noin joka toisessa talossa käydään tai asutaan, mutta talvisin kylässä asuu vain neljä mummoa.

Alueen läpi kulkee vähän käytetty itäinen rautatie Pietarista Moskovaan. Asemat ovat paikallisen nuorison illanviettopaikkoja. Tässä ollaan Pesin asemalla. Uskovia seudulla olisi ollut yksi nuori mies, joka asui yli kymmenen kilometrin päässä majapaikastamme. Hän oli tullut uskoon armeijassa ollessaan. Harmittelen vieläkin, etten heti lähtenyt tervehtimään veljeä. Paikalliselta metsätalousjohtajalta kysyin, asuuko seudulla vielä paljon vepsäläisiä. En saanut kysymykseeni sen tarkempaa vastausta, kuin että ainakin hänen vaimonsa on vepsäläinen.

Vapaapäivänä isännät kutsuivat meidät syömään kalakeittoa. Kalaa tuli paljon ja helposti, sillä kylä kauniin pikku järven rannalla oli autio. Kalat olivat kuitenkin kaikki haukia, joten erikoisen hyväksi ei kalaonnea voi sanoa.

Kun Tihvinään oli perustettu kemiallinen tehdas, kylän asukkaat oli määrätty sinne työmiehiksi. Seitsemän talon kylä oli silloin hylätty "kehityskelvottomana". Mutta 1990 Tihvinäkin alkoi olla kehityskelvoton; juustoa tai makkaraa seudun kaupoissa ei oltu nähty enää kuukausiin. Perunaa sai se, joka sitä viljeli. Meidän kalakeittomme oli sitä tavallista mallia - ilman perunoita ja kirkasta lientä päälle.

Tässä kunnostetaan yhtä kylän hylätyistä taloista. Uudet isännät olivat ostaneet sen kahdellasadalla ruplalla, mikä pimeän reaalikurssin mukaan oli alle sata markkaa, noin 10 euroa. Tuleekohan tämän tytön elämästä yhtä rankkaa, kuin mitä hänen mummonsa elämä sosialistien paratiisissa on ollut?

Takaisin tekstiin ….