Tykkään pitkistä junamatkoista. Puhelin ei soi, eikä pomo hoputa. Saa istua rauhassa ja katsella uusia maisemia tai käydä köllölleen omien mietteittensä pariin.

Minulla oli ensimmäisen luokan paikka paksuine untuvapatjoineen, kun Shanghain pikajuna 14.10.1993 klo 16:40 nytkähti Nanjingin asemalta kohti Urumqia, josta matkan oli määrä jatkua Kazahkstanin kautta Shaikovkan sotilaskylän rakennustyömaalle Venäjällä. Käytävän puolelta kuului kiinalaista klarinettimusiikkia, niin kaunista, että olisin kuunnellut sitä vielä toisetkin kolme-neljä päivää. Oli minulla ongelmakin: rahaa oli jäljellä 80 dollaria, ja vajaan viikon päästä oli kohteen luovutus tilaajalle. Kazakhstanin puolella Visa-korttia tuskin hyväksyttäisiin. Se ei minua kuitenkaan häirinnyt; odotin vain mielenkiinnolla, miten Jumala tästä selviää.

Copyright ©: Osmo Pöysti

2004

Kuru, Finland

Päivitetty 2004-07-15

Urumqiin tulin perjantai-iltana; ja aamulla lähti bussi Boleen ja aamulla toinen kohti Kiinan ja Kazahkhstanin rajaa.

Bussissa olin tutustunut mongolinaiseen, joka oli tulossa tytärtään katsomaan Alashankoun raja-asemalle. Tytär toimi kiinan, uiguurin, mongolin ja venäjän tulkkina. Kollegan miesystävä oli kokki, joka tarjoili meille aterian. Ja sitten matka jatkui rajan yli Kazakhstanin puolelle.

Kazahstanin puolella raja-aseman nimenä oli venäjänkielinen sana Druzhba, "ystävyys". Etsin ruokalaa, mutta ravintola oli suljettu, ja nähtävästi jo pitkään. Joku ohikulkija tuli sanomaan, että valokuvaaminen on kielletty, mutta ei pystynyt esittämään sanojensa tueksi minkäänlaista dokumenttia, joten otin kuvan arolla törröttävästä ruostuneesta vartiotornista.

Ruokalan etsimistäni oli seurannut kazakki, joka ilmeisen huvittuneena näkemästään kutsui minut kotiinsa syömään. Kuvassa perhe, jota politiikka ei ollut pilannut. Ja kaiken lisäksi ruuanlaittotaitoinen emäntä.

Juna Alma-Ataan lähti iltahämärissä. Matka kesti vajaan vuorokauden. Erinäisten vaiheiden jälkeen istuin taas lentokoneessa, ensin kolme tuntia Kazakhstanin ilmatilassa, ja sitten vielä tunti ja kymmenen minuuttia Venäjän ilmatilassa. Iltamyöhällä kone laskeutui Domodedovon kentälle Moskovaan, ja puoli neljän aikaan aamulla olinkin jo Shaikovkassa.

Olin vuorokauden myöhässä aiotusta aikataulusta, mutta myös sotilaskylän luovutus oli siirtynyt viikolla. Matka Aasian halki oli onnistunut rimaa hipoen, mutta aivan tarpeeksi hyvin.

Paluu tekstiin …