Kun näin Dmitri Kutsherin Minskissä Toivo/Anatolij Nikutjevin luona, olisin halunnut kuunnella häntä pitkään. Mies toi pyhyyden tunnon mukanaan. Mutta kun paikalla oli eräs paljon Dmitriä puheliaampi mies, ei Dmitri juuri saanut suun vuoroa. Mutta kaikella on aikansa, sanoo Saarnaaja. Vuoden 1992 syksyllä kolkuttelin vuorokauden junassa Brjanskista Lutskiin Dmitriä tapaamaan.

Copyright ©: Osmo Pöysti

2004

Kuru, Finland

Päivitetty 2004-06-20

Dmitrin elämä ei ole ollut pelkkää mersulla ajamista, vaikka hän onkin säästynyt vankilareissuilta. Veljessarjan muut jäsenet ovat olleet niillä palkattomilla työmailla sitäkin enemmän, yhteensä 85 vuotta. Mersullaan Dmitri kuljetti meitä Kuznetsovskiin ja sieltä Lvoviin, jossa istuimme hetken poikani vaimon kotona, ennen takaisin töihin lähtöä.

Dmitri oli myös rakennusalan ammattilainen. Kun aloittelimme työmaata Moskovassa, kutsuimme Dmitrin porukkoineen tekemään alkuvaiheen kiireellisimmät työt. Suomalaiset pystyttivät parakkeja, ja Dmitri joukkoineen kävi käsiksi vanhaan 1800-luvun alussa rakennettuun kohteeseen. Dmitrin johdossa on rakennettu sekä Venäjän armeijan kasarmeja, että Jumalan joukkojen rukoushuoneita. Lutskin rukoushuone Länsi-Ukrainassa on yksi niistä.

Kun miehet olivat Moskovassa, tuli perheen äiti heitä katsomaan. Kun jouluna 1993 läksin käymään Suomessa, kertoi Dmitri, että hänen Krasnojarskissa asuva veljensä on jossakin Tampereen puolessa saarnamatkoilla. Jos näet, niin kerro veljelle terveisiä, sanoi Dmitri.

Kun Moskovan juna aamulla tuli Helsinkiin, otin taksin ja ajoin poikani perheen luokse Otaniemeen. Ja arvaappas, kuka siellä istui aamiaispöydässä! No Dmitrin veli tietysti. Ignatiuksen Teuvo oli joskus käynyt Krasnojarskin seudun vankiloissa saarnamatkoilla Dmitrin mukana; venäjää taitamattomana hän oli tullut poikani luo tulkkausapua saamaan.

Tässä vielä ihmetellään Jumalan ihmeellistä järjestystä Teuvon asunnolla Espoossa ennen nukkumaan menoa.

Takaisin tekstiin …