Suomalais-ugrilaisen maailman pääkaupunkeja ovat Budapest, Hanti-Mansijsk, Helsinki, Izhevsk, Joshkar-Ola, Kudymkar, Narjan-Mar, Petroskoi, Salehard, Saransk, Syktyvkar ja Tallinna. Historiallisia pääkaupunkeja ovat Novgorod, Irboska, Meschera, Muroma, Rosta, Valgetjärvi ja Ykskylä.

Copyright ©: Osmo Pöysti

2000-2009

Kuru, Finland

Päivitetty 2009-06-27

Belozersk sijaitsee kauniin Valgetjärven rannalla runsaan parinsadan kilometrin päässä Äänisjärveltä kaakkoon. Tässä näkymä Valgetjärvelle Lipin Borin kohdalta

Belozersk eli vepsäläisten Valgetjärvi oli yli 1000 vuotta sitten kansainvälisen turkiskaupan keskus.

Belozersk eli vepsäläisten Valgetjärvi oli yli 1000 vuotta sitten kansainvälisen turkiskaupan keskus. Kuusisataa vuotta sitten Valgetjärven ruhtinaskunta joutui Moskovan holhoukseen ja ortodoksikirkko alkoi lähetystyön seudulla. Ensin tuli munkki Kyrill ja perusti erakkomajan. Samaan aikaan eli 1390-luvulla Valgetjärven ruhtinaskunta menetti itsenäisyytensä, ja erakkomajasta tuli linnoitus, jonka aukoista tultasyöksevät vihan aseet puhuivat vierasta kieltä vepsäläisille.

Valgetjärven kaupunki on vaihtanut sijaintiaan ainakin kolme kertaa. Yli tuhat vuotta sitten kaupunki sijaitsi järven pohjoisrannalla. Paikalla kuuluu olevan jonkinlainen muistomerkki, mutta sinne meiltä jäi ainakin tällä kertaa menemättä. Kuuluisa tsaarinaikaista Venäjää värivalokuville tallentanut Sergei Michailovich Prokudin-Gorskii kävi paikalla 1909. Silloin paikalla oli kappeli, jonka kuva löytyy netistä.

Valgetjärven kaupungin toinen sijoituspaikka oli järven itärannalta lähtevän Sheksna-joen suussa. Nyt paikalla on lossi, jolla satunnainen matkailija pääsee joen yli, ainakin päivällä.

Sheksna-joen suussa sijaitseva kirkko jäi minulle arvoitukseksi. Kun edellisen kerran kävin Valgetjärvellä, kirkko näytti olevan paljon paremmassa kunnossa tai suorastaan aivan erilainen ja lähempänä lossia. Tältä se kuitenkin nyt näytti:

Elämä vepsäläisten entisen pääkaupungin maisemissa on rauhallista. Lehmätkin pitivät siestaa:

Novgorodin tekemä ryöstöretki ja rutto hävittivät kaupunkia 1300-luvun lopulla, ja kauppapaikka Shekshna-joen suussa alkoi rappeutua. Kirkkojen hävitys tapahtui vasta 1900-luvulla, mutta ei sillä konstilla maaseutuakaan kohennettu:

Uusi kaupunki nousi järven kaakkoisrannalle, parinkymmenen kilometrin päähän edellisestä. Tänään tämän uudenkin kaupungin keskustori on valjun näköinen:

Vielä Iivana Julman aikana Valgetjärvelle perustettuja luostareita pidettiin ortodoksikirkon kolmen tärkeimmän joukkoon kuuluvina. Kaupungin tuhosi Pietari Suuri, joka vei kaupungin monitaitoisen väestön Pietaria rakentamaan 1700-luvun alussa.

Torin laidassa oli museo, mutta siellä Valgetjärven historiasta ei tiedetty juuri mitään. Myynnissä oli kaksi kirjaa, Belozersk 2 ja Belozersk 3, mutta vuonna 1994 julkaistua Belozersk 1 ei löytynyt mistään. Kaikki tuntuivat kuitenkin tietävän, ettei sitä voi enää julkaista, sillä Belozerskin kaupungin alkuvaiheet eivät juuri liity Venäjän historiaan. Kremlin muurissa kuitenkin kerrotaan, että kaupunki on 1146 vuoden ikäinen. Tarkemmin ottaen kyse on siitä, että kiovalaisen munkin Nestorin 1100-luvulla kirjoittamassa kronikassa väitetään kolmen varjagiveljeksen - Truvorin, Rurikin ja Sineuksen perustaneen Rusin valtion vuonna 862, ja Valgetjärvi olisi silloin tullut Sineuksen osalle.

Kremlin maatuneen muurin harjalla retkeilevät koululaiset olivat Cherepovetshista. Kaksi päivää ennen peruskoulun päättymistä ryhmä oli lähtenyt luokkaretkelle, ja tässä me nyt poseeraamme Cherepovetshin terästeollisuuskaupungin koululaisten ja opettajien kanssa:

Kremlin sisäpihan näkymät avautuvat muurin harjalta tämän näköisinä:

Sisäpihalla näkyvää kirkkoa on restauroitu:

Otimme vielä kuvan kremlin muurilta uimarantaa kohti. Kävimme uimassakin, mutta vesi oli vielä kylmää. Sen olivat huomanneet muutkin. Rannan kuppilassa saimme kuitenkin täyslihapihvit tuoreesta vasikanlihasta, hampurilaisen hintaan.

Hotellinamme oli Turbaza, entinen jokilaivaliikenteen asema (Retchnoi vokzal), josta muutostöiden jälkeen oli tullut ihan viihtyisä. Jokilaivat kulkevat ikkunoiden edessä avautuvaa kanavaa vieläkin, ja melko tiheään. Pikkupoikia kanavan kylmä vesi ei pelottanut, vaan he hyppivät laiturilta suoraan kanavaan omaksi ja vähän meidänkin iloksemme.

Jos olisimme löytäneet kunnon oppaan, olisi Belozerskissa toki ollut paljon muutakin katseltavaa. Aamulla oli jatkettava matkaa kohti Äänisjärveä ja sieltä Ljudeinoe Polen, Aunuksen ja Salmin kautta Suomeen. Matkalla noteerasimme vielä kuuluisan Volgo-Baltin kanavan laivaliikennettä. Laivamatka täälläpäin onkin tasaisempaa kuin matka kuoppaisella tiellä:

Valgetjärvestä lähtevän Shekshnan vesireittien varrella sijaitsevat Kyrilloksen ja Ferapontovon luostarit ovat säilynet Belozerskin kaupunkia paremmin. Sääli, ettemme ehtineet käydä tälläkään kertaa Ferapontovon luostarissa, joka ainutlaatuisten maalaustensa takia on yksi maailman suurista kulttuuriaarteista - mitä ei hevin uskoisi tässä susien ja karhujen valtakunnassa.