Suomalais-ugrilaisen maailman pääkaupunkeja ovat Budapest, Hanti-Mansijsk, Helsinki, Izhevsk, Joshkar-Ola, Kudymkar, Narjan-Mar, Petroskoi, Salehard, Saransk, Syktyvkar ja Tallinna. Historiallisia pääkaupunkeja ovat Irboska, Nerova eli Novgorod, Meschera, Muroma, Rosta, Valgetjärvi ja Ykskylä.

Pietarista Petroskoihin on noin kuuden tunnin ajomatka. Karjalan rajalla ilmoitustaulu osoittaa venäjäksi ja englanniksi rajan paikan ja sen, ettei Karjalassa karjalaiset ole saaneet edes nimeään esiin omalla kielellään. Venäläinen rasismi alkaa heti rajalta.

Copyright ©: Osmo Pöysti

2000-2003

Kuru, Finland

Päivitetty 2003-06-06

Entinen pioneerileiri Äänisen rannassa on ahkerassa käytössä. Vesi on lämmintä ja lapsilla hauskaa. Tässä kirjoittaja kokeilee, millaista se on se sotaveteraanien ylistämä uinti "Äänisen aalloissa".

Inkeriläisiä

Sosialistit karkoittivat inkeriläiset- Pietarin ympäristön suomalaiset - pois kotiseudultaan. Hilja ja Eino ovat pitkän ja raskaan Siperian taipaleen jälkeen päätyneet Petroskoihin. Tässä ollaan tulossa vapaaseurakunnan kokouksesta.

Näkymät Petroskoista itään Ääniselle ovat mahtavat. Taitamaton rakentaminen ei kuitenkaan tee näkymille täyttä oikeutta. Eräs venäläinen eversti totesikin asiasta, että heidän saappaittensa jäljissä eivät kukat kasva.

Kalevala julkaistiin 1849. Pääasiassa Venäjän Karjalasta koottu mahtava suomenkielinen kansalliseepos on saanut vaatimattoman muistomerkin Karjalan pääkaupunkiin 150 vuotta julkaisemisensa jälkeen.

Karjalaiset kodit olivat tavallisesti kaksikerroksisia ja koristeellisia. Kaupungin tuntumasta ei aivan tyypillistä karjalaistaloa löytynyt ja niin piti tyytyä kuvaamaan tämä karjalaistalon ja sosialistisen yhteisasuntolan sekasikiö.

Petroskoin kaupungintalon edessä komeilee Otto Ville Kuusisen patsas. Otto Ville oli kotoisin Luhangasta, jossa Kuusisilla oli suuri sukutila. Suurtilallisen poika joutui tuomaan oman poikansa sosialismin alttarille, mutta hänen omat luunsa ovat Kremlin muurissa, Moskovassa.

Karjalan lapset ovat valkohiuksisia ja sinisilmäisiä. Anatoli Nikutjev, Karhumäen karjalaisia, on suosittu vieras Äänisenrannan karjalaiskodeissa.

Kantakaupungin ulkopuolella asumukset tehtiin pitkään hirrestä. Vasta Nikita Hrutshev pani alulle "hrutshevilaisten" viisikerroksisien elementtitalojen rakentamisen ympäri Neuvostoliittoa. Kovin häävejä eivät tulokset olleet, mutta taloissa asutaan yhä.

Äänisen rannoilla on harjoitettu raudan valmistusta järvimalmista jo kahden tuhannen vuoden ajan, mutta venäläisessä historiankirjoituksessa Petroskoin historia alkaa 1700-luvun alusta. Silloin Paha Pietari kielsi raudan valmistuksen Itä-Euroopan alkuperäiskansoilta, ja perusti tykkitehtaan Ääniseen laskevan joen suuhun. Kaupungin oikeudet Petroskoi sai vuonna 1777.

Petroskoin vapaaseurakunnan puurakenteinen rukoushuone paloi tai poltettiin. Kaupungin johto antoi seurakunnalle tämän rakennuksen rukoushuoneen rungoksi. Onhan siinä ainakin seinät.

Petroskoi on rakennettu Äänisen rannalle. Näkymä kaupungintalon edestä matkustajasatamaan päin. Juhannuksen tienoissa Petroskoin yöt ovat valoisia. Tämä kuva on otettu kello kymmenen jälkeen illalla.

Neuvostoliitto oli suurta teatteria, "huonosti naamioitu helvetti", kuten eräs ystävä totesi. Kuvassa kauempana näkyy Petroskoin venäläinen teatteri ja lähempänä suomenkielinen teatteri. Kuvaushetkellä suomenkielisessä teatterissa esitykset olivat venäjänkielisiä ja venäjänkielinen teatteri remontissa.

Melkein keskellä kaupunkia, entisen tykkitehtaan vieressä, Ääniseen laskevan Lohijoen rannoilla on kaupunkilaisten suosima uimapaikka. Kuuma kesäpäivä on parasta mainosta.

Keskikaupungilla, rautatieasemalta Ääniselle laskeutuvan kadun varressa sijaitsee Petroskoin yliopiston päärakennus.