Pelkkä ajatuskin siitä, että suomalaisen miehen pitäisi palvella Jumalaa, on outo. Varsin vieraalta tuntuvat myös ne sanat, jotka Jeesus sanoi vastustajalleen:

Saatana tarjosi koko maailman hallitsijan virkaa Jeesukselle, mutta Jeesus ei ottanut. Ja miksihän ei? Tavallisen moni pulliainen on ryöminyt saatanan edessä rähmällään vain siksi, että olisi saanut pullon viinaa tai kulttuuriministerin salkun. Mutta palvella Jumalaa? Ja miten? Niin, siinäpä kysymys.

Jeesuksen sanojen mukaan Jumalaa pitää sekä (kr. proskinevo, palvoa) kumartaa, että (kr.: latrevo, palvella) palvella. Kysymys on kahdesta asiasta, palvomisesta ja palvelemisesta. Kirkkoraamatun käyttämät sanat palvoa ja palvella menevät lukijalta helposti sekaisin, koska kouluissa suomalaiset opiskelevat paljon englantia ja vähän suomea. Englantilaisessa KJV raamatunkäännöksessä puhutaan asioista nimellä "worship" ja "serve".

Vanhan Liiton aikana Jumalaa palvottiin uhraamalla erilaisia eläinuhreja. Uhriksi kelpasi vain puhdas eläin. Ihminen ei kelvannut uhriksi, koska ihminen oli saastainen. Näin oli aina Jeesukseen asti. Jeesus oli puhdas, ja kun hänet uhrattiin, uhrijumalanpalvelus lakkasi. Jeesus oli täydellisesti sovittanut ihmisen synnin. Rooman mitralaiset keisarit tappoivat vielä kolmen vuosisadan ajan härkiä Mitra-nimiselle jumalalleen, mutta loppuihan se sekin.

Koska uhreja ei enää uhrattu, ei enää tarvittu alttareitakaan. Jumalan palvominen ei enää ollut paikasta kiinni. Ainut mitä tarvittiin, oli sydän, jossa Jumala sai hänelle kuuluvan paikan, Herruuden. Jeesus selosti asiaa ennakkoon samarialaiselle naiselle, kts. Joh 4:19-24:

Tekstissä sana proskinevo, palvoa on käännetty rukoilemiseksi, mutta muuten käännös on ymmärrettävissä. Kysymys on siitä, että Jumalaa palvotaan Hengessä ja Totuudessa, mikä on täysin mahdotonta sellaiselle ihmiselle, joka ei ole syntynyt uudesti ylhäältä (kts. Joh 3:3-5). Väärän käännöksen tarkoitus on estää raamatunlukijaa huomaamasta, että kirkonmenot eivät ole jumalanpalvelua. Jumalaa ei voida palvoa tai palvella suorittamalla seremonioita, messuja tai "jumalanpalveluksia". Jumalaa palvotaan vain Häntä Hengessä vilpittömästi ylistäen.

Työnantaja valitaan. Jumalan palveleminen on työtä Jumalan ehdoin. Uusi testamentti käyttää tästä työstä sanoja latrevo, doulevo ja muita.

Jumalan palveleminen on siis vaihtoehto jonkun muun palvelemiselle. Jatkossa Jeesus kertoo, että maailman lapset tavoittelevat leipää, mutta väittää myös Jumalan ruokkivan työmiehensä.

Jeesus etsii työmiehiä Taivasten Valtakunnan asialle. Työmiehiksi kelpaavat vain ne, jotka suostuvat tekemään Jumalan tahdon. Ennen kuin jatkamme, kertaamme käskyn:

Tottakai on selvää, että jos mieli olla Jumalan töissä, pitää tehdä Jumalan määräämiä töitä.

Mutta mitä töitä? Eikö se Hengessä suoritettu palvonta riittäisi? Puhuttaisiin vain kielillä ja laulettaisiin hihhulihumppaa? Tai jos tehtäisiin asia helpoksi, ja käytäis kerran viikossa kirkossa ja kuunneltais se ikävystyttävä puhe? Ja tiukan paikan tullen maksettais vaikka kirkollisvero ja kymmenykset? Sunnuntain ehtoopuoli vietettäis rennosti ja kaikki arkipäivät palveltais sitten sitä mammonaa.

Kirkon teologit ovat päätyneet pitämään osa-aikaista työsuhdetta oikeana ratkaisuna. Niille, jotka vihaavat Jumalaa on jopa tunti viikossa jumalanpalvelusta liikaa ja niinpä useimmat kirkon jäsenet laistavat senkin. Uskovien asenne on erilainen. Rakkaudesta ja Totuudesta tulee elämän sisältö. Ne, jotka rakastavat Jumalaa, kunnioittavat ja palvelevat häntä aina, tai jos ollaan ihan sanatarkkoja, niin:

Nämä sanat eivät ole osoitettu ihmiselle, vaan Saatanalle. Ihmisellä on valinnan vapaus, ja hän saa itse valita, ketä palvelee. Kaikkia Totuus, Rakkaus ja Elämä ei miellytä. Orjan on kuitenkin muistettava, että orja saa saman palkan, kuin hänen isäntänsäkin. Saatanan palkka on helvetti ja sinne menevät myös hänen palvelijansa. Jeesuksen orjien osa on mitä parempi.

2002

Copyright ©: Osmo Pöysti