Kuka saa palvella Jumalaa

KUKA SAA PALVELLA JUMALAA?

Maailman luetuin runoilija kirjoittaa näin:

Maan uskollisia minun silmäni etsivät,

että asuisivat minua lähellä.

Joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä,

se on oleva minun palvelijani.

Ps 101:6

Nuhteettomuuden tien vaeltajista vain yksi on pystynyt täydelliseen suoritukseen. Häntä sanotaan Herran palvelijaksi, kts. Matt 12:18. Muut Herran palvelijat ovat työyhteydessä häneen, kuten monet Uuden Testamentin kertomukset isännästä ja palvelijasta osoittavat.

Jumala ei hyväksy työsuhteeseen ketä vaan. Hän vaatii palvelijoiltaan omien määräyksiensä mukaista nuhteettomuutta. Tuhat vuotta myöhemmin apostoli Pietari antoi roomalaisesta komppanianpäälliköstä seuraavan lausunnon, kts Apt 10:34-35:

Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen.

Kornelius oli otollinen, kr. dektos, pääsemään sisälle Jumalan valtakuntaan. Hänkin oli syntinen, ja hänenkin oli käytävä Jumalan Valtakuntaan Jeesuksen kautta - ja juuri sitä varten Pietari oli lähetetty hänen luokseen. Pietari lähetettiin, koska Jumalaa oli pannut merkille Korneliuksen rukoukset ja hänen armeliaisuutensa köyhiä kohtaan. Rukous tai armeliaisuus ei tehnyt Korneliusta autuaaksi, mutta se osoitti hänen pyrkimyksiensä suunnan. Ja siinä Jumala halusi auttaa häntä eteenpäin.

Koska kaikki ovat syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla, on kysymys enää siitä, kuka tunnustaa syyllisyytensä ja kuka ei. Jumala lupaa antaa armon sille, joka tunnustaa ja hylkää syntinsä. Armo sisältää armahduksen menneisyydestä ja voiman tulevaisuutta varten. Jumalan armon vaikutuksesta ihminen muuttuu. Mutta halu muuttua on lähdettävä sinusta, sillä Jumala ei muuta sinua pakkokeinoin. Sitä mukaa kun mieli muuttuu, antaa Jumala tehtäviä.

Jumalan palvelijan tehtävät

Hebrealaiskirjeessä luetellaan eräitä Jumalan palvelijan tekoja:

palvoa Jumalaa Jumalaa miellyttävällä tavalla, 11:4;
rakentaa laiva sopivaan aikaan, 11:7;
muuttaa toiseen maahan, 11:8;
asua muukalaisena vieraassa maassa, 11:9;
odottaa, 11:10
synnyttää vaihdevuosien jälkeen, 11:11;
siittää esi-isä kansalle sellaisessa iässä, jolloin hedelmöityskyky on mennyt, 11:12;
olla valmiina luopumaan kaikesta, 11:17-19;
jakaa siunauksia, 11:21;
antaa määräyksiä, 11:22;
kätkeä lapsensa murhaajilta pakanamaan lain vastaisesti, 11:23;
kieltäytyä väärän valtajärjestelmän tuomista etuisuuksista, 11:24;
kärsiä vaivaa vaivattujen rinnalla, tarjotuista nautinnoista kieltäytyen, 11:25;
syödä uhrikaritsa ja merkitä sen verellä talonsa, 11:28;
ylittää meri, 11:29;
laulaa kaupunginmuurit matalaksi, 11:30;
pelastua tuholta, vaikka koko kaupunki hävitettäisiin, 11:31
kukistaa valtakuntia, 11:33;
pitää vanhurskautta voimassa, 11:33;
tukkia leijonain kidat, 11:33;
sammuttaa tulen voima, 11:34;
päästä miekanteriä pakoon, 11:34;
tulla väkeviksi sodassa, 11:34;
osoittaa kestävyyttä vainoissa, 11:36-38
jne.

Jumala ei anna kaikille palvelijoilleen samanlaisia toimeksiantoja, mutta kaikissa Jumalan toimeksiannoissa on muutamia yhteisiä piirteitä, joita me voimme tutkia. Ensinnäkin, Jumala on itse mukana, kun hänen työtään tehdään. Markuksen evankeliumin lopussa kerrotaan (suomalaisen käännöksen mukaan), että Herra "vaikutti" lähettiläittensä sanan toteutumisen ja "vahvisti" sanan todenperäisyyden:

Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti (synergountos - teki yhteistyötä) heidän kanssansa ja vahvisti (vevaiountos - todisti) sanan sitä seuraavien merkkien kautta.

Mark 16:20.

Erityisesti Herra painottaa sitä, että ilman Häntä hänen palvelijansa eivät pysty mihinkään. Johanneksen teksti asiasta on:

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. (Joh 15:5).

Kaikille yhteisiä tehtäviä ovat veljesrakkauden osoittaminen ja lähetyskäsky. Lähetyskäsky löytyy kaikista neljästä evankeliumista, mutta kaikissa neljässä evankeliumissa hiukan eri muodossa. Kun kaikki neljä käskyä pannaan yhteen, saadaan evankelistan toimenkuva selville. Siihen kuuluvat:

- meneminen kaikkeen maailmaan,

- evankeliumin julistaminen,

- ihmisten kehoittaminen mielenmuutokseen,

- Jeesuksen antaman opetuksen edelleenvälittäminen,

- uskoontulleiden kastaminen,

- syntien anteeksi antaminen, tai

- syntien jäädyttäminen.

Veljesrakkautta koskeva käsky "Rakastakaa toinen toistanne niin kuin minä olen teitä rakastanut" on perusasia, jonka noudattamisen tärkeyttä korostavat lukuisat Jeesuksen esittämät kertomukset, kuten vertaus armottomasta palvelijasta, kts. Matt 18:23-35; palvelijoiden keskinäisestä arvojärjestyksestä, kts. Matt 20:25-28; hyvästä ja huonosta palvelijasta, kts. Matt 24:45-51; jne.

Jumalanpalvelus on paitsi palvelua, myös palvontaa. Palvonnalla tarkoitetaan kunnioitusta, kiitosta ja ylistystä, mutta se ei ole kaikki. Jumalan palvominen sisältää myös uhrautumista ja kieltäytymistä.

Palvonta on mahdollista vain Hengessä ja Totuudessa. Jumalan Henki ei ota osaa epäpyhiin kulttimenoihin, mutta vilpitön sydän voi kiittää Jumalaa joka aika ja joka paikassa. Ja jos yhteys Jumalaan on olemassa, Jumalan palvelijalla on jaettavana Jumalan lahjoja, jumalallisen armon näkyviä vaikutuksia ihmisen elämään.

2002-11-22

Takaisin Osmon kotisivulle