Veli on hyvän uskovan maineessa, mutta seurakunnan kokouksissa käynti ei häntä enää kiinnosta. Hän tietää jo osapuilleen kaiken, tai ainakin sen, mitä pastorilla on sanottavaa, ja ehkä vähän paremminkin, kuin pastori itse. Veli puskee kovasti töitä, talo on rakenteilla ja lapsiakin on koulutettava. Kaikki näyttää hyvältä, mutta sitä se ei ole. Uskaltaisitko sinä sanoa sille hyvälle veljelle jotakin?

PUUTE JA KURJUUS

©: Osmo Pöysti

2003-11-08

Monarkkinen piispuus on käytössä paitsi kirkossa, myös useimpien vapaiden suuntien seurakunnissa. Kun pappi tai saarnaaja on sanansa sanonut, kokousväki lähtee kotiin. Tämä vakiintunut käytäntö estää raamatullisen seurakunnan synnyn. Uskovat eivät keskustele keskenään, eivätkä edes tutustu toisiinsa. Jos kirkkoherran johtamalle "seurakunnalle" pitäisi keksiä sen käytäntöä vastaava oppi, sen iskulauseena voisi olla: "Kukin huolehtikoon itsestään niin kuin parhaaksi näkee".

Ongelmalliseksi tämän yleisesti hyväksytyn menettelytavan tekee se, että Jeesus ei opettanut niin. Jeesus itse huolehti aika monenlaisista asioista. Kun ihmiset näkivät sen, että Jeesus huolehti, he käyttivät Jeesusta hyväkseen. Pilkkaajatkin sanoivat: "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa…", kts Matt 27:42. Pilkkaajat olivat tehneet aivan oikean huomion. He olivat huomanneet kristinuskon erään tärkeimmistä totuuksista. Mutta vaikka he olivat nähneet, he eivät olleet ymmärtäneet sitä. Ja harvat sitä ymmärtävät nytkään.

 

Työ

Jumalan valtakunnan meininki ei ole sellaista, mihin ihmiset ovat tottuneet. Tätä erilaista meininkiä Jeesus selosti monin eri vertauksin, koska jo toimivaa mallia Jumalan Valtakunnasta ei vielä silloin ollut. Vertauksessa viinitarhan työmiehistä tulee ensinnäkin ilmi se, että Jumalan valtakunnassa ollaan töissä, eikä niinkään puutarhakutsuilla sympaattisen näköisen tyttökuoron viihdytettävänä:

20:1 "Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.
20:2 Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa.
20:3 Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina;
20:4 ja hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille'.
20:5 Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin.
20:6 Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: 'Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?'
20:7 He sanoivat hänelle: 'Kun ei kukaan ole meitä palkannut'. Hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani'.
20:8 Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti'.
20:9 Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin.
20:10 Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin.
20:11 Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan
20:12 ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen'.
20:13 Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista?
20:14 Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin.
20:15 Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?'
20:16 Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."

Matka jatkui kohti Jerusalemia. Jeesus oli kävelemässä kohti varmaa kuolemaa, mutta se oli hänen työnsä. Ylösnousemuksen aika tulisi myöhemmin. Silti kahden oppilaan äiti oli jo kärkkymässä ylösnousemuksen hedelmiä. Jeesus joutui taas uudestaan selvittämään minkälaiseen palvelutehtävään hän oli kaverit pestannut, kts Matt 20:25-28:


20:25 Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.
20:26 Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne,
20:27 ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne;
20:28 niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."

Ja jos tätä samaa lukua luetaan vielä vähän eteenpäin, tulee vastaan tilanne, jossa oppia toteutetaan käytännössä, kts Matt 20:29-34:


20:29 Ja heidän lähtiessään Jerikosta seurasi häntä suuri kansan paljous.
20:30 Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he kuulivat, että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä".
20:31 Niin kansa nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan; mutta he huusivat sitä enemmän sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä".
20:32 Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?"
20:33 He sanoivat hänelle: "Herra, että meidän silmämme aukenisivat".
20:34 Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiänsä, ja kohta he saivat näkönsä ja seurasivat häntä.

Huomasitko, mitä Jeesus sokeilta kysyi? Kysymys "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?" on todellisen palvelijan kysymys. Mikä mahtava teksti ja mikä mahtava demonstraatio!

Vastaväite numero yksi: "Lakihenkisyys"

Luterilaisessa maailmassa uskotaan, että ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta, ilman lain tekoja. Oikein hyvä. Suun tunnustuksella päästään sisälle Jumalan valtakuntaan MUTTA sydämen uskolla tullaan autuaaksi. Valtakunnassa tehdään töitä tänään ja huomenna. Vasta kolmantena päivänä on häät. Koska Jeesus tunsi vastustajan väittämät jo etukäteen, hän esitti vertauksen myös tästä asiasta:

21:28 Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani'.
21:29 Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
21:30 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään.
21:31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.
21:32 Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.

Työ tehdään uskosta tuloksiin

Työ tehdään uskossa työn tuloksellisuuteen. Raamattu kutsuu uskon tuloksia hedelmiksi. Israel ei tuottanut hyvää hedelmää, ja niin Jumalan valtakunta annettiin pörssiin. Nyt Jumalan valtakunnan osakkeita on vähän joka puolella maailmaa.

21:43 Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.

Jumalan valtakuntaa Jeesus vertasi helmeen ja peltoon kätkettyyn aarteeseen. Sinä voitat sen omaksesi vain sijoittamalla KAIKEN Jumalan valtakuntaan: työpanoksesi ja muut resurssisi. Viisi neitsyttä oli tyhmiä siksi, että heille oli jäänyt käyttämättä rahaa, jonka he vasta viime hetkellä päättivät sijoittaa öljyyn. Mutta se oli myöhäistä silloin se.

 

Kenelle työ tehdään

Jumalan Valtakunnassa työn kohteen valinta on tärkeä. Jeesus käskee rakastamaan veljiä. Oman edun ajaminen on sallittua, mutta vain, jos veli pärjää muutenkin. Eikä Jeesukselle riitä se, että sinä näet sinulle mieluisimman veljen pärjäävän; hän punnitsee sinut sen mukaan, mitä sinä olet tehnyt tai tekemättä jättänyt "vähimmälle veljelle". Kaiken lisäksi Jumalan kansa on internationaali, jonka jäsenistä aina joku on vainottuna, vankilassa, sairaana, alaston ja niin edelleen.

Jeesus asetti rakkauden mitaksi itsensä. Hänen mitallaan me olemme velvollisia tekemään kaikkemme toistemme parhaaksi. Herra myös mittaa sinun valmiutesi. Uskon elämässä tulee esiin tilanteita, jolloin sinä todellakin teet kaiken "vähimmälle veljelle", tai menet murheellisena, pää painuksissa pois. Psykologin suosittelema lomamatka perheen kanssa Karibian merelle ei sitä laiminlyöntiä korjaa.

On selvää, että jos annat viimeisen lanttisi pois, sinulle ei jää itsellesi yhtään. Mutta juuri tästä alkaa uskon paras puoli. Jos toimit Jumalan ohjeen mukaan, hän on turvanasi silloin, kun sinulla ei ole enää mitään. Mooses pystyi viemään Israelin pois Egyptistä vasta sitten, kun hän oli tullut siihen pisteeseen, että hänellä ei ollut muuta, kuin Herra. Kun Herra on sinun kanssasi, et muuta tarvitse, vaikka olisit leijonien luolassa.

 

Osmon neuvo hyvälle veljelle.

Uskovien yhteys ei ole sitä, että me kävisimme kokouksissa, joissa oppisimme tietyn minimioppimäärän ja suorittaisimme tietyt rituaalit. On sellaiseen muutkin kyllästyneet, et pelkästään sinä. Kyllästyspisteessä sinun on kuitenkin valittava, miten jatkat. Se tie, joka sinut on saanut kylmäksi Herralle, ei ole Herran tie. Kyllästyspisteessä sinun on aika tunnustaa, että olet eksynyt. Johtiko sinut joku harhaan, vai eksyitkö itsepäisyyttäsi, on tässä tilanteessa vähemmän tärkeä seikka; tärkeintä on löytää tie takaisin viheriäille niityille.

Uskovien yhteys on sitä varten, että me rakastaisimme toisiamme ja siten palvelisimme Jumalaa.

Sinä olet varmaan tämän ymmärtänyt, mutta saarnaaja tai pappi seisoo tielläsi. Sinä saatat myös luulla, että on hyvä, jos hiljaa vetäydyt syrjään sellaisten "suurten" kirkkomonarkkien tietä. Mutta palveletko sinä silloin Jumalaa? Ei kai Jumalan palvelemista voi jättää sikseen vain sen takia, että joku monarkkisen piispuuden harhaoppi on tuhonnut jonkun järjestön? Onneksi Jumalan valtakunta on suurempi, kuin joku yhdenmiehen diktatuuri, oli diktaattorilla kuinka monta alamaista tahansa. Sinun pitää vain löytää ne, joiden keskuudessa uskovien yhteys toimii, eikä kuluttaa aikaasi sellaisessa touhussa, josta kuitenkaan ei tule mitään. Kun minäkin olen löytänyt uskovien yhteyden, en usko, ettet sinäkin voisi löytää.

Vihollinen pystyy tuhoamaan kaiken, mikä on vastoin Jumalan tahtoa. On turhaa voivotella kirkon kulissien romahtamista, koska se on vain hyväksi Jumalan seurakunnalle. Jos anglikaanit asettavat piispan virkaan homon, niin sanotaan vain, että halleluja! Jopa tuli selväksi, että anglikaanien kirkko ei ole Jumalan lasten paikka. Hai veljet, kunpa vain pian romahtaisivatkin nuo diktatuurit!

Jäämällä kirkkoihin tai muihin yhden miehen lahkoihin, sinulle ei voi käydä hyvin. Sinun on lähdettävä jokaisesta lahkosta ja jokaisesta kirkosta. Ja jos haluat, että sinun käy hyvin, pidä kunniassa uskovien yhteys ja harjoita veljesrakkautta. Siinä sinulla on niin suuri työkenttä, ettei sinulta koskaan enää tule töitä puuttumaan. Veikkaan, että teoriaa sinä tunnet jo tarpeeksi. Panet vain sen käytäntöön, jonka jo tiedät oikeaksi. Ja jos olet vähässä uskollinen, Herra panee sinut paljon haltijaksi. Yhteistyö Jumalan kanssa on mahtavaa. Älä kuitenkaan kiiruhda asioiden edelle. Ennen apostoliksi ryhtymistä sinun on koettava oma Helluntaisi, sillä henkivaltojen seurassa inhimillisellä tietämyksellä ei pärjätä.

Meidät on kutsuttu palvelemaan, tekemään työtä yhdessä Jumalan kanssa, eikä suinkaan ottamaan vastaan "pastoreitten" palveluksia, kohta senjälkeen rientääksemme mammonaa palvelemaan, niin kuin tekivät ne viisi poikaa Kalugan alueen Kirovin kaupungista.

 

Äiti ja viisi poikaa.

Pikkukaupungin pienen seurakunnan rammalla saarnaajalla oli viisi poikaa, jotka kaikki olivat autonkuljettajia ja palvelivat työllään Neuvostoliittoa. Palkkaa nämä riskit pojat saivat niin vähän, etteivät pystyneet palkallaan itseään elättämään. Mutta heillä oli vanha äiti, herttainen, sävyisä ja työteliäs uskova, joka kasvatti perunaa ja tomaatteja - sekä säilöi niitä talven varalle. Perheessä oli myös lehmä, kanoja ja taisipa olla pari vuohtakin. Tekemällä lujasti töitä äiti elätti perheen. Pojat söivät sitä, mitä äiti oli raskaalla työllään maasta, vedestä ja ilmasta poikien eteen syötävää hankkinut.

Kehotin poikia lopettamaan äidin riiston ja viljelemään itse tomaattinsa. Mammona maksaa palvelijoilleen huonosti ja pahasti. Vain Jumalan palveluksesta on hyötyä. Ja lisäksi Jumalan palvelus on kunniallista.

Pitkään pojat kuitenkin palvelivat mammonaa uskovan äitinsä työn kustannuksella. Minun huomautukseni äidin työn hedelmien väärästä käytöstä he pitivät ensin vain hauskana näkökohtana. Herra joutui käyttämään ihmeellisiä ja koviakin otteita, ennen kuin pojat löysivät paikkansa Jumalan seurakunnassa. Mutta löysivät kuitenkin, josta kiitos Herralle.

 

Salattua mannaa

 

 

Takaisin Osmon kotisivulle