Mooses löytää armon

Jumala oli kutsunut aramealaisen Abramin ulos Babyloniasta ja johtanut hänen ja hänen perheensä joen yli toiseen maahan. Siitä hyvästä hän sai sivullisilta nimen "ivri", joen toiselle puolelle mennyt, mutta Jumala muutti hänen nimensä Aabrahamiksi. Viisisataa vuotta myöhemmin Aabrahamin perheestä oli kasvanut kansa, joka Egyptin orjuudesta vapauduttuaan oli saamassa itsenäisen kansakunnan attribuutteja Siinain erämaassa.

On mielenkiintoista arvailla, mitä Mooseksen mielessä liikkui silloin, kun hän oli tekemässä Siinailla liittoa Jumalan ja Israelin välille. Varmaan Mooses mietti, oliko Jumalan tarjoama sopimus pelkkä lakiteksti, vai syntyisikö Jumalan ja Israelin välille kiinteämpi, ja mahdollisesti molempiin suuntiin toimiva suhde tai liitto.

Moosekselle tarjoutui tilaisuus olla hyvin lähellä Jumalaa. Jo ennen Siinain tapahtumia Mooses nähnyt suuria ihmeitä, joita hän ei voinut kieltää, ei siitäkään syystä, että hän oli ollut itse mukana niitä tehtäessä. Egypti oli voitettu, Israel oli vapautettu, ja Mooses puhui Jumalan kanssa kuin mies miehelle. Hän oli myös saanut historiallisen tehtävän: Johtaa Israel Luvattuun maahan erämaan poikki. Mutta joutuisiko hän tekemään sen yksin? Olisiko Jumala hänen rinnallaan vai ei? Oliko hän pelkkä orja, vai tekikö Jumala kaikki nämä teot rakkaudesta häntä ja kansaansa kohtaan?

(33:12) Ja Mooses sanoi Herralle: "Katso, sinä sanot minulle: 'Johdata tämä kansa sinne', mutta et ole ilmoittanut minulle, kenen sinä lähetät minun kanssani. Ja kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tunnen sinut nimeltäsi, ja sinä olet myös saanut armon (hebr.: "hen") minun silmieni edessä'. (33:13) Jos siis olen saanut armon (hen) sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon (hen) sinun silmiesi edessä; ja katso: tämä kansa on sinun kansasi." (33:14) Hän sanoi: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" (33:15) Hän vastasi hänelle: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois. (33:16) Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon (hen) sinun silmiesi edessä, minä ja sinun kansasi, ellei siitä, että sinä käyt meidän kanssamme, niin että me, minä ja sinun kansasi, olemme erikoiset kaikkien kansojen joukossa, jotka maan päällä ovat?" (2.Ms 33:12-16).

Mooses oli hyvin tietoinen siitä, että Jumala oli osoittanut laupeutta jo Nooalle, mutta Mooses halusi enemmän kuin vain hienoja kokemuksia, apua hetkelliseen hätään ja turvatun tulevaisuuden. Hän halusi nähdä itsensä Jumalan, jonka kasvoissa hän oli löytänyt laupeuden - ilman ansioita osoitetun rakkauden.


(33:17) Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon (hebr. "hen", laupeuden) minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi". (33:18) Silloin hän sanoi: "Anna siis minun nähdä sinun kirkkautesi". (33:19) Hän vastasi: "Minä annan kaiken ihanuuteni käydä sinun ohitsesi ja huudan nimen 'Herra' sinun edessäsi. Ja minä olen armollinen (hannoti - armahdan), kenelle olen armollinen (et-asher ahon - ketä armahdan), armahdan (ve rihamti - ja rakastan), ketä armahdan (et-asher arahem - ketä rakastan)". (33:20) Ja hän sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon". (33:21) Sitten Herra sanoi: "Katso, tässä on paikka minun läheisyydessäni; astu tuohon kalliolle. (33:22) Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi. (33:23) Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa." (2.Ms 33:17-23)

Jumala lupasi toteuttaa lupauksensa seuraavana päivänä, samalla kun hän tulisi kirjoittamaan uudestaan ne lain sanat, jotka olivat olleet ensimmäisissä, Mooseksen murskaksi paiskaamissa tauluissa. Moosekselle jäi yö aikaa valmistautua kohtaamiseen:

(34:1) Ja Herra sanoi Moosekselle: "Veistä itsellesi kaksi kivitaulua, entisten kaltaista, niin minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka olivat entisissä tauluissa, jotka sinä murskasit. (34:2) Ole siis huomenaamuksi valmis; ja nouse huomenaamuna Siinain vuorelle ja seiso siellä minua vastassa vuoren huipulla. (34:3) Mutta älköön kukaan nousko sinne sinun kanssasi, älköönkä ketään näkykö koko vuorella; lampaitakaan ja karjaa älköön käykö laitumella vuoren vaiheilla." (2.Ms 34:1-3)

Jumala oli osoittanut armoa (hen, laupeutta) jo Nooalle, koska tämä oli etsinyt sitä ja vaeltanut nuhteettomasti Jumalan edessä. Mutta se armo (hen), jonka Nooa löysi "Jumalan silmissä" oli ikään kuin kertaluontoista armoa. Kun Jumala mainitsi rakkauden, asia siirtyi kokonaan toiselle tasolle. Jos Jumala tekisi liiton, hän sitoutuisi osoittamaan sellaista armoa ja rakkautta, joka olisi pysyvämpää laatua. Mooses oli mies, joka pystyi kuuntelemaan puhetta, ja nyt, jos koskaan hänen kannatti olla tarkkana.


(34:4) Ja Mooses veisti kaksi kivitaulua, entisten kaltaista. Ja varhain seuraavana aamuna Mooses nousi Siinain vuorelle, niinkuin Herra oli häntä käskenyt, ja otti ne kaksi kivitaulua käteensä. (34:5) Niin Herra astui alas pilvessä, ja Mooses asettui siellä hänen läheisyyteensä ja huusi Herran nimeä. (34:6) Ja Herra kulki hänen ohitsensa ja huusi: "Herra, Herra on laupias (rahum) ja armahtavainen (hanum) Jumala, pitkämielinen ja suuri armossa (ve rav hesed) ja uskollisuudessa (ve emet),
(34:7) joka pysyy armollisena (notser hesed) tuhansille, joka antaa anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, mutta ei kuitenkaan jätä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille ja lasten lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen". (2.Ms 34:2-7)

Jumala sanoi juuri sen, mitä Mooses oli odottanut. Sellainen armo, josta hebreassa käytetään sanaa hesed, kuuluu vain liiton piiriin. Myös uskollisuus on termi, joka kuuluu liiton piiriin. Mooses ymmärsi vinkin, eikä jättänyt tilaisuutta hyödyntämättä:

(34:8) Niin Mooses kumartui nopeasti maahan ja rukoili ja sanoi: (34:9) "Herra, jos olen saanut armon (hen) sinun silmiesi edessä, niin käyköön Herra meidän keskellämme. Sillä tämä on tosin niskurikansa, mutta anna anteeksi meidän pahat tekomme ja syntimme ja ota meidät perintöosaksesi." (2.Ms 34:8-9).

Mooseksen pyynnöt eivät olleet vähäisiä, mutta Jumala ilmoitti tekevänsä liiton ja saneli sen ehdot:

(34:10) Hän vastasi: "Katso, minä teen liiton, minä teen kaiken sinun kansasi nähden ihmeellisiä tekoja, joiden kaltaisia ei ole tehty yhdessäkään maassa, ei minkään kansan keskuudessa. Niin koko kansa, jonka keskellä sinä olet, on näkevä Herran teot, sillä peljättävää on se, mitä minä sinulle teen. (34:11) Noudata, mitä minä tänä päivänä käsken sinun noudattaa. Katso, minä karkoitan sinun tieltäsi amorilaiset, kanaanilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset. (34:12) Kavahda, ettet tee liittoa sen maan asukasten kanssa, johon tulet, etteivät he tulisi teidän keskuudessanne ansaksi; (34:13) vaan kukistakaa heidän alttarinsa ja murskatkaa heidän patsaansa ja hakatkaa maahan heidän asera-karsikkonsa. (34:14) Älä kumarra muuta jumalaa; sillä Herra on nimeltänsä Kiivas, hän on kiivas Jumala. (34:15) Älä siis tee liittoa maan asukasten kanssa, ettet, kun he kulkevat haureudessa jumaliensa jäljessä ja uhraavat jumalillensa ja kutsuvat sinua, sinä söisi heidän uhristaan, (34:16) ja etteivät heidän tyttärensä, kun sinä otat heitä pojillesi vaimoiksi ja kun he kulkevat haureudessa jumaliensa jäljessä, viettelisi sinun poikiasikin haureudessa kulkemaan heidän jumaliensa jäljessä. (34:17) Älä tee itsellesi valettuja jumalankuvia. (34:18) Vietä happamattoman leivän juhlaa: seitsemänä päivänä syö happamatonta leipää, niinkuin minä olen sinua käskenyt, määrättynä aikana, aabib-kuussa, sillä aabib-kuussa sinä olet lähtenyt Egyptistä. (34:19) Kaikki, mikä avaa äidinkohdun, on minun; samoin myös kaikki sinun karjasi urospuolet, raavaittesi ja lampaittesi ensiksisynnyttämät. (34:20) Mutta aasin ensiksisynnyttämä lunasta lampaalla, mutta jos et sitä lunasta, niin taita siltä niska. Jokainen esikoinen pojistasi lunasta. Ja tyhjin käsin älköön tultako minun kasvojeni eteen. (34:21) Kuusi päivää tee työtä, mutta lepää seitsemäs päivä; kyntö- ja elonleikkuuaikanakin sinun on levättävä. (34:22) Ja vietä viikkojuhla, kun leikkaat nisusi uutisen, ja korjuujuhla vuoden vaihteessa. (34:23) Kolme kertaa vuodessa kaikki sinun miesväkesi tulkoon Herran, sinun Herrasi, Israelin Jumalan, kasvojen eteen. (34:24) Sillä minä karkoitan kansat sinun tieltäsi ja laajennan sinun alueesi; eikä kukaan ole himoitseva sinun maatasi, kun sinä kolme kertaa vuodessa vaellat tullaksesi Herran, sinun Jumalasi, kasvojen eteen. (34:25) Älä uhraa minun teurasuhrini verta happamen leivän ohella. Ja pääsiäisjuhlan uhrista älköön mitään jääkö yli yön seuraavaan aamuun. (34:26) Parhaat maasi uutisesta tuo Herran, sinun Jumalasi, huoneeseen. Älä keitä vohlaa emänsä maidossa." (34:27) Ja Herra sanoi Moosekselle: "Kirjoita itsellesi nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti minä olen tehnyt liiton sinun ja Israelin kanssa". (34:28) Ja hän oli siellä Herran tykönä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä syömättä ja juomatta. Ja hän kirjoitti tauluihin liiton sanat, ne kymmenen sanaa. (2.Ms 34:10-28).

Ei ihme, että Mooseksen kasvat loistivat, kun hän asteli alas vuorelta, sillä vielä niidenkin kasvot loistavat, jotka lukevat nämä sanat ja ymmärtävät ne.

Takaisin Osmon kotisivulle