Helluntaiksi Jerusalemiin

Paavali oli Kreikassa ja valmistautui palaamaan Lähi-itään. Vihollisen killereitä välttääkseen hän kulki Makedonian kautta. Pääsiäisen hän vietti Makedoniassa, Filippin kaupungissa.

Ja kuljettuaan niiden paikkakuntien läpi ja puhuttuaan siellä monta kehoituksen sanaa hän tuli Kreikkaan. Siellä hän oleskeli kolme kuukautta. Ja kun juutalaiset olivat tehneet häntä vastaan salahankkeen hänen aikoessaan lähteä meritse Syyriaan, päätti hän tehdä paluumatkansa Makedonian kautta. Ja häntä seurasivat berealainen Soopater, Pyrruksen poika, ja tessalonikalaisista Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä aasialaiset Tykikus ja Trofimus. Nämä menivät edeltä ja odottivat meitä Trooaassa; (Apt 20:2-5)

Trooas sijaitsee Eurooppaa ja Aasiaa erottavan kapean Canakkalen salmen Aasian puoleisella rannalla. Paavali - ja Luukas - kuten sanan "meitä" tässä ymmärrän tarkoittavan, viettivät happamattoman (leivän) päivät Filippissä, ja tulivat Trooaaseen muita myöhemmin, mutta ajoissa ehtiäkseen osallistumaan seitsemänpäiväisen happamattoman leivän juhlan päätösillallisille:

mutta me purjehdimme happamattoman leivän juhlan jälkeen Filippistä ja tulimme viidentenä päivänä heidän luoksensa Trooaaseen ja viivyimme siellä seitsemän päivää. (Apt 20:6)

Kreikankielinen teksti kertoo:

Act 20:6

(GNT-V) ημεις δε εξεπλευσαμεν μετα τας ημερας των αζυμων απο φιλιππων και ηλθομεν προς αυτους εις την τρωαδα BAαχρι TSαχρις ημερων πεντε Aοπου TSBου διετριψαμεν ημερας επτα

"Imera" on päivä, "azimon" tarkoittaa happamatonta. Sanaa "juhla" ei kreikkalaisessa tekstissä ole. Muuten ihan mukiinmenevä käännös ilmaisusta meta tas imeras toon azimoon. Jatketaan:


Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla. Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena. Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki". Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle. Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi. (Apt 20:7-12)

Todella lohduttava kertomus. Ajatella, jos Paavali olisi tehnyt niin kuin muut. Jäänyt istumaan ja voivottelemaan pojan kuolemaa. Ei, hän otti uskon askeleen, ja Jumala pani täytäntöön sen, mihin Paavali uskoi. Mutta tarkastellaan vielä tuota jaetta 20:7, koska se on auringonpalvojien ja kirkonmiesten ekumenian yhteinen tekijä, ja eräs tärkeimmistä sellaisista. Käännöksessä sanotaan:

Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. (Apt 20:7, KR 1933/38)

Vai sanotaanko siinä niin? Haetaan kreikkalainen teksti:

Act 20:7

(GNT-V) εν δε τη μια των σαββατων συνηγμενων Aημων TSBτων TSBμαθητων TSτου κλασαι αρτον ο παυλος διελεγετο αυτοις μελλων εξιεναι τη επαυριον παρετεινεν τε τον λογον μεχρι μεσονυκτιου

Olisihan se nyt pitänyt arvata. Eihän siinä puhuta viikosta eikä päivistä, vaan sapateista. Ilmaisussa "en ti mia toon sabbatoon" sana "mia" tarkoittaa ensimmäistä ja sapattia tarkoittava sana on monikossa, monikon genetiivimuodossa. Ilmaisu kokonaisuudessaan tarkoittaa ensimmäistä sapattia niistä seitsemästä sapatista, joiden perusteella määritellään helluntain päivämäärä. Lasku alkaa "ensimmäisestä sapatista" ja seitsemännen sapatin jälkeinen päivä on helluntai, jolloin täyttyy ehto 7x7+1=50. Ilmaisua "mia ton sabbatoon" ei ollenkaan käytetä silloin, kun on kyse aivan tavallisesta viikon ensimmäisestä päivästä eli sunnuntaista.

Paavalilla oli kiire. Siksi hän jatkoi puhettaankin aamuun asti. Kun Paavali lähti Trooaasta, hänellä oli neljäkymmentä yhdeksän päivää aikaa ehtiäkseen helluntaiksi Jerusalemiin:

Mutta me menimme edeltäpäin ja astuimme laivaan ja purjehdimme Assoon. Sieltä aioimme ottaa Paavalin laivaan, sillä hän oli niin määrännyt, aikoen itse kulkea maitse. Ja kun hän yhtyi meihin Assossa, otimme hänet laivaan ja kuljimme Mityleneen. Sieltä me purjehdimme ja saavuimme toisena päivänä Kion kohdalle; suraavana päivänä laskimme Samoon ja tulimme sen jälkeisenä päivänä Miletoon. Sillä Paavali oli päättänyt purjehtia Efeson ohitse, ettei häneltä kuluisi aikaa Aasiassa; sillä hän kiiruhti joutuakseen, jos suinkin mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin. (Apt 20:13-16)

 

Helluntai on kreikaksi "i imera tis pentikostis" - viideskymmenes päivä:

Act 20:16

(GNT-V) Aκεκρικει TSBεκρινεν γαρ ο παυλος παραπλευσαι την εφεσον οπως μη γενηται αυτω χρονοτριβησαι εν τη ασια εσπευδεν γαρ ει δυνατον Aειη TSBην αυτω την ημεραν της πεντηκοστης γενεσθαι εις ιεροσολυμα

Ilmaisun "mia ton sabbaton " löydämme myös Evankeliumien pääsiäiskertomuksista. Sielläkin on tämä helluntain laskemista varten tärkeä ilmaisu käännetty viikoksi. Matteus kirjoittaa:

(GNT-V) οψε δε σαββατων τη επιφωσκουση εις μιαν σαββατων ηλθεν Aμαριαμ TSBμαρια η μαγδαληνη και η αλλη μαρια θεωρησαι τον ταφον

Mutta suomentaja väärentää:

 

Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. (Matt 28:1)

Markus kirjoittaa:

Mar 16:2

(GNT-V) και λιαν πρωι Aτη Aμια Aτων TSBτης TSBμιας σαββατων ερχονται επι το μνημειον ανατειλαντος του ηλιου

Mutta suomentaja väärentää:

Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa. (Mrk 16:2)

Luukas kirjoittaa:

Luk 24:1

(GNT-V) τη δε μια των σαββατων ορθρου Aβαθεως TSBβαθεος TSBηλθον επι το μνημα Aηλθον φερουσαι α ητοιμασαν αρωματα TSBκαι TSBτινες TSBσυν TSBαυταις

Mutta suomentaja väärentää:

Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. (Lk 24:1)

Johannes kirjoittaa:

Joh 20:1

(GNT-V) τη δε μια των σαββατων μαρια η μαγδαληνη ερχεται πρωι σκοτιας ετι ουσης εις το μνημειον και βλεπει τον λιθον ηρμενον εκ του μνημειου

Mutta suomentaja väärentää:

Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta. (Joh 20:1)

Kirkonmiehet määräsivät lepopäiväksi sunnuntain eli viikon ensimmäisen päivän Rooman poliitikkojen vaatimuksesta. Poliitikot vaativat sitä, että kristittyjen oli vietettävä lepopäivää samana päivänä kuin Rooman mitralaiset ja muut auringonpalvojat. Samaa perustelua käytettiin Persiassa jossa mitralaisuudella oli virallinen asema valtion uskontona. Roomassa kirkonmiehet suostuivat poliitikkojen vaatimukseen, ja samalla muutettiin pääsiäisviikon kalenteriakin niin, että happamattoman leivän päivät (Hag ha Matzot) jäivät kokonaan pois, ja siten myös raamatulliset arkipyhät jäivät pitämättä.

Myös väite, että Jeesus kuoli ristillä perjantaina ja nousi ylös maanantaina varhain aamulla, on väärä. Jeesus oli haudattuna täydet kolme päivää ja kolme yötä, kuten hän oli ennustanutkin puhuessaan Joonaan merkistä.

Jeesus naulittiin ristille keskiviikkona ensimmäisen kuun 14 päivänä, torstai 15 päivä oli happamattoman leivän juhlan ensimmäinen sapatti, perjantai 16 päivä oli arkipäivä, jonka aikana naiset hankkivat balsamointiaineita, 17 päivä oli meidän lauantaiksi nimittämämme viikkosapatti ja vihdoin sunnuntai 18 päivä, jonka valjetessa Jeesus oli jo noussut kuolleista. Kuinka paljon sitä ennen hän nousi kuolleista, on sitten jo toinen asia. Sapatin vuoksi eivät Jeesuksen ystävät olleet vierailleet haudalla, mutta sunnuntaiaamuna olivat jo kolmeksi vuorokaudeksi asetetut vartijatkin poistuneet.

Jäikö tästä nyt mitään mieleen?

Helluntaita edeltävien seitsemän sapatin ensimmäistä sapattia sanotaan sapattien ensimmäiseksi, eikä tällöin suinkaan ole puhe "viikon ensimmäisestä päivästä" kuten kirkonmiehet ilmaisun μια των σαββατων (mia toon sabbatoon) ovat kääntäneet. Kyseisessä ilmaisussa, joka löytyy kaikista evankeliumeista, kts. Mt 28:1, Mrk 16:2, Lk 24:1 ja Joh 20:1, ei ole ollenkaan sanaa "viikko" eikä ensinkään sanaa "päivä". Sana sapatti, sabbaton, on monikkomuodossa, ja sanalla "mia" on kaksi merkitystä, ensimmäinen ja yksi. Ilmaisu on siis käännettävä "sapateista ensimmäinen" eikä suinkaan "viikon ensimmäisenä päivänä", kuten kirkonmiehet tekevät. Jumalan palvojien lepopäivä sapatti muistuttaa meitä tulevasta lepopäivästä, joka kestää tuhat vuotta:

Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. (Hebr 4:9)

 

 

Takaisin Osmon kotisivulle