Fasistien pyrkimyksenä on siirtää lasten koulutus vanhemmilta yhteiskunnalle. Ranskan vallankumouksen organisaattoreiden ohjelmassa se tuli esille samassa kohdassa, jossa vaadittiin perheen hävittämistä ja naisten yhteiskäyttöä. Venäjän vallankumouksen organisaattorit ilmoittivat siirtävänsä koulutuksen kirkolta valtiolle, vaikka kysymys oli siirrosta perheeltä valtiolle; siis sama asia ja täysin sekä Ranskan että Venäjän vallankumoukset järjestäneen Illuminatien salaseuran vaatimuksia vastaavasti.

Suomessa lasten vanhemmat ovat alistuneet soraäänittä fasistien valtaan. Ne, jotka asioista jotain ovat ymmärtäneet, ovat vaiennettu "demokraattisesti". Kristillisen liiton edustajana Helsingissä esiintyi opetusneuvos Kerttu Vainikainen, mutta hän jäi jo oman puolueensa jalkoihin, vaikka äänimäärä Kerttu-tytöllä oli aivan huikea, suurempi, kuin kukaan Kristillisen Liiton edustaja on koskaan saanut, puolueen perustajaa ehkä lukuunottamatta.

Amerikan Yhdysvalloissa uskovat ovat perustaneet huomattavan määrän yksityisiä kouluja, koska fasistit saivat vallan Amerikan Yhdysvaltojen yleisessä koululaitoksessa jo viime vuosisadan alussa. Monet Venäjältä fasismia paenneet uskovat ystäväni ovat kauhukseen huomanneet, että Amerikan Yhdysvaltojen yleinen koululaitos toimii samojen fasististen periaatteiden mukaan, kuin Neuvostoliiton koululaitos aikoinaan. Erona on se, että Amerikan Yhdysvaltojen uskovat eivät ole vankileirillä, vaan ovat toistaiseksi pystyneet kasvattamaan lapsia, jos heillä on ollut riittävästi rahaa yksityiskoulujen ylläpitoon.

Kristittyjen kärkijoukkoon kuulunut Rousas John Rushdoony (1916-2001) on edelleen tuntematon henkilö fasistien omistamien massatiedotusvälineiden asiakkaille. Tyypilliselle aivopestylle suomalaiselle tämä Amerikan armenialainen on outo lintu, juuri sellainen, jolla fasistit pelottelevat lapsiaan.

Osmo Pöysti: ROUSAS RUSHDOONY

Copyright ©: Osmo Pöysti

2003

Päivitetty 2003-03-23

Rousas Rushdoonyn historia alkaa Itä-Turkista, tai oikeastaan Armeniasta, Van-järven rannalla sijaitsevan samannimisestä kaupungista. Vuonna 1915 turkkilaiset tuhosivat armenialaisen kulttuurin, tappoivat yhdessä kurdien kanssa miljoona-pari armenialaista ja muutamia satoja tuhansia assyrialaisia. Silloin turkkilaiset ja kurdit pitivät ehkä armenialaisten ja assyrialaisten tappamista voittoina, mutta Historian Herra ei suvainnut heidän siitä iloita. Nyt ne taistelevat siellä keskenään…

Rousas Rushdoonyn isä (haku myös: Rushdouni) oli pappi ainakin kuudennessa polvessa. Kansanmurhan alkaessa hän pakeni raskaana olevan vaimonsa ja sisarensa perheen kanssa vuorten yli Venäjän Keisarikuntaan, siirtyi Kaukasukselta Pohjoisen Jäämeren rannalle Arkangeliin junalla ja sieltä laivalla Amerikan Yhdysvaltoihin. Rousas John Rushdoony syntyi New York Cityssä 1916.

Rousas Rushdoony opiskeli kasvatustieteitä maisterin (master's) arvoon asti, mutta sitten suvun perintö alkoi vetää. Saatuaan oppiarvon kevyen sarjan uskonnollisesta oppilaitoksesta hän sai toimen presbyteriaanisen kirkon palveluksesta noin 30-vuotiaana. Kirkko lähetti hänet ensin San Fransiscon kiinalaisten pariin, ja sitten intiaanireservaattiin. Molemmat olivat sellaisia tehtäviä, että ne joko tappavat miehen henkisen kehityksen, tai antavat sille lisää puhtia. Rushdoonista ne tekivät taistelijan.

Vuonna 1959 ilmestyi Rushdoonyn ensimmäinen kirja "Millä standardilla?" Se oli vielä filosofiaa, mutta 1961 ilmestyi "Älyllinen Skitzofrenia", amerikkalaisen peruskoulun kriittinen tarkastelu. Jos "Älyllinen Skitzofrenia (Intellectual Schizophrenia)" oli ollut terävä analyysi julkisen koululaitoksen tilasta, olisi vuonna 1963 ilmestyneen "Amerikkalaisen koulutuksen messiaaninen luonne" (The Messianic Character of American Education) pitänyt upottaa se kokonaan. Mutta Rushdoonyn ammukset ovat vieneet ainakin uskottavuuden siltä humpuukilta, mitä valtio koulutuksen nimissä tarjoaa.

Tehtyään tyhjentävän esityksen julkisin varoin ylläpidetystä koululaitoksesta hän oli vapaa tarkastelemaan muita yhteiskunnallisia ilmiöitä. Häneltä ilmestyivät:

This Independent Republic: Studies in Nature and Meaning of American History (1964);

The Nature of the American System (1965);

Freud (1965).

The Mythology of Science (1967);

Foundations of Social Order: A Study in Creeds and Councils of the Early Church (1968);

The Biblical Philosophy of History (1969);

Myth of Over-Population (1969);

Politics of Guilt and Pity (1970);

Thy Kingdom Come: Studies in Daniel and Revelation (1970);

Law and Liberty (1971);

The One and the Many: Studies in the Philosophy of Order and Ultimacy (1971);

Institutes of Biblical Law (1973)

The Philosophy of the Christian Curriculum (1981)

Genesis

sekä paljon muuta…

Rushdoonyn ohjeena näyttää olleen usko siihen, että Jumalan mies pystyy "tekemään jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Jumalalle". Hänen teoksensa harvoin jättävät vastustajille mahdollisuutta kinasteluun. Rushdoonystä vaietaan, koska se on ainut keino, jota häneen voidaan käyttää. Tekisipä mieli sanoa, että Rushdoony ei jätä kiveä kiven päälle Illuminatien hankkeista.

Vuonna 1965 Rushdoony perusti Los Angelesin lähistölle Chalcedon Foundation- nimisen säätiön. Nimi viittaa Kalkedonin kirkolliskokoukseen, joka pidettiin vuonna 451. Nimen valinnassa Rushdoony on johdonmukainen kalvinisti, jota hänen presbyteriaaninen kirkkonsakin edustaa. Jean Calvinin uskonpuhdistus perustui nimenomaisesti Kalkedonin kirkolliskokouksen aikoihin kirkossa vallinneeseen tilanteeseen. Calvin ei pystynyt palaamaan alkuperäiseen, apostolien aikaiseen karismaattiseen kristinuskon tulkintaan, mikä aikanaan sammutti kalvinismin etenemisen, mutta suojeli kalvinisteja vaipumasta pahimpaan katoliseen taikauskoon. Sama suuntaus tulee ilmi Rushdoonyn kirjassa Raamatullisen Lain Perusteet, jonka englanninkielinen nimi The Institutes of Biblical Law on melkein kuin lainausta Calvinin katekismuksen englanninkielisestä nimestä "The Institutes of Christian Religion".

Lukija saattaa ihmetellä, mitä vetoa Rushdoony tunsi kalvinismiin ja presbyteriaaniseen kirkkoon, ellei tiedä, että presbyteriaaniset kristityt olivat harjoittaneet laajaa lähetystyötä Van-järven seuduilla nykyisen Turkin alueella jo 1800-luvun alkupuolelta asti. Uskoon tulleita oli paljon sekä armenialaisten, että myös niiden kreikkalaisten "rumien" keskuudessa, jotka vielä silloin asuivat Turkissa. Presbyteriaanien raamattukouluissa käytiin Persiasta, Georgiasta ja Venäjältä asti. Se, että fasistien uutisankkurit kertovat Itä-Turkin olevan "köyhää", on itsestään selvää seurausta siitä mainitsemattomasta seikasta, että kun harvaanasutun, karun maan osaavat asukkaat tapetaan, niin kyllä siitä maa köyhtyy. Kun vielä kreikkalaiset lähtivät Turkista 1920-luvun alussa, oli kato perusteellinen, mutta Kreikassa vielä nykyisinkin Turkista tulleet presbyteriaanit muodostavat valtaosan maan evankelisista kristityistä.

Yhdysvaltojen koululaitoksen henkinen väkivalta uskovien lapsia kohtaan on pannut liikkeelle muitakin kuin reformoidut kirkot. Yhä useammat amerikkalaiset kokevat valtion ja erityisesti sen "edistyksellisen" siiven vihollisekseen. Ensimmäinen, joka otti huomioon koulumaailmassa kiehuvan vastarinnan UNESCOa, YK:ta ja muita illuminatien taistelujärjestöjä vastaan oli Ronald Reagan ja pääsi presidentiksi. Clinton jatkoi weishauptilaisten salaseurojen perinteisellä linjalla, mutta hänen jälkeensä Amerikka on taas kiikun kaakun siinä Sodoman ja Sivistyksen puolivälissä.