Vaatteet Pariisista

op/2011-09-07

 

Vaijan mielestä oli synti syödä "kahta sakiaa", puuroa ja leipää yht'aikaa. Puuroon pantiin "voisilmä" ja leivän päälle voita. Järkevä neuvohan se oli, ei siitä mihinkään pääse.

Wordin haku ei löytänyt Uudesta testamentista sanaa "vaatimattomuus". Jeesus kuitenkin seurasi ihmisten käyttäytymistä ja kommentoikin sitä:

Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille: "Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: 'Anna tälle sija', ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: 'Ystäväni, astu ylemmäksi'. Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään." (Lk 14:7-11)

Ylpeys on vaatimattomuuden vastakohta. Vaatimattomuus on järkevää. On hyvä käydä juhlasalin peränurkkaan, sinne oven viereen istumaan. Halutessaan isäntä kyllä kutsuu meidät arvokkaammalle paikalle. Viisas isäntä osaa kyllä järjestää vieraansa oikeille paikoilleen, mutta jos isäntä on tyhmä, on viisasta pysyä hänestä sopivan kaukana.

Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali asettaa vastakkain ihmisviisauden ja meitä varten Kristukseen kätketyn Jumalan viisauden. Tutkimatta tarkemmin Paavalin opetusta Kristuksen seurakunnan rakenteesta, katsotaan vain tämä:

Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme (oik. pidämme vähemmän arvokkaina), me sitä häveliäämmin peitämme (osoitamme enemmän huomiota); mutta ne, joita emme häpeä (oik. mutta meidän hyvin muodostuneet ruumiinosamme), eivät sitä tarvitse. (Kts 1.Kor 12:22-24)

Oho. Olipa siinä katsomista. Teksti aivan vilisee sanoja, joita lähdetekstissä ei ole. Vaikka nyt ajaudutaan pois aiheesta, on melkein pakko lukea se uudelleen. Meistähän tässä puhutaan, sillä Kristuksen ruumiin jäseniä olemme me, jotka olemme tehneet liiton hänen kanssaan.

Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita (dokumen atimos), me verhoamme (περιτιθεμεν, 4060 )sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme (dokoumen …a'shimon - pidämme epämuodostuneina), me sitä häveliäämmin peitämme (eu'shimosinin perissoteran ehi - ovat enemmin huoliteltuja); mutta ne, joita emme häpeä (G2158: ευσχήμων; ta de eu'shimona imon - jotka ovat hyvinmuodostuneita), eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. (1.Kor 12:22-25)

Kääntäjille teksti on ollut hankala, sillä eri kieliin käännetyt tekstit eroavat huomattavasti toisistaan.

Se, mitä edellä sanotaan häveliäisyydeksi, on käännös kreikan sanasta ευσχημοσύνη (Strongin 2157) Hedbergin sanakirja antaa sille merkitykset "hyvä ryhti, kunniallisuus". Sanan "eu'shimosíni" juuri σχημα (4976)" eli "schema" tarkoittaa muotoa ja mallia; sanaa käytetään nykyisin paljon merkityksessä kaavio. Hedbergin sanakirjan mukaan se tarkoittaa ryhtiä, olentoa, käytöstä, menoa, oloa ja muotoa kuten ilmaisuissa "tämän maailman muoto", kts 1.Kor 7:35, ja "hänet havaittiin olevan olennossaan kuin ihminen", kts. Fil 2:7-8.

Kreikkalaisessa tekstissä ei puhuta ollenkaan häpeämisestä. Suomenkielinen käännös on ehkä syntynyt vallanpitäjän halusta kyykyttää raakaa rahvasta häpeän kultin synnyttämiseksi. Mutta vaatimattomuudella on myös kääntöpuoli. Se on tietoisuutta siitä, että uskovalla on Kristuksessa asema - "hyvä ryhti ja kunniallisuus" - riippumatta siitä, tunnustaako "isäntä" sen tai ei.

Pikkupoikana minulla oli pöytä- ja kalakaverina hyvä "isäntä", eikä siinä iässä kapinointi mukavaa vanhaa miestä muutenkaan tullut mieleen. Mehän elimme maalla, eikä meillä ollut radiotakaan, eikä kukaan muukaan ollut opettanut meitä sylkemään vanhan miehen silmille.

Isoisäni syntymästä on nyt kulunut 141 vuotta, mutta myös vuonna 1949 puuro voisilmän kanssa oli monille harras unelma, joka ei joka päivä toteutunut. Mutta vaijan asenne on oikein myös tänänä päivänä, vaikka joku saattaa vielä unelmoida "elintason" jatkuvasta noususta. Ei Sintolan Kotniemen talossa niin köyhiä oltu, ettei leipää ja puuroa olisi voinut yht'aikaa pöytään laittaa ja viikonloppuisin se tehtiinkin. Kyse oli asenteesta, ja se piti. Kun taloon ostettiin Raamattu, siitä maksettiin kaksi hiehoa. Nyt tämä Dürerin kuvilla varustettu iso, nahka- ja puukantinen kirja on 94 vuotialla tädilläni.

Taloudellisten mahdollisuuksien kasvaessa ihmisen sisäiset pyrkimykset pääsevät esiin. Mitä teet sitten, kun on katto pään päällä, vatsa täys ja vaatteet päällä. Monelle se tarkoittaa vain lisää sitä samaa - neliöitä, ruokaa ja vaatteita, vaikka ihmisen luominenkin on vielä kesken, eikä se voi edes jatkua, ennen kuin ongelma nimeltä synti on hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Siihen auttaa perinpohjainen mielenmuutos:

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto (μορφή, 3444), katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon (μορφην δουλου λαβων), tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan (εν.. σχηματι, 4976) sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. (Fil 2:5-8)

Kristus laskeutui taivaallisista korkeuksista, mutta tullakseen nöyräksi ihmisen ei tarvitse laskeutua kuin hyperistä. Mutta juuri tosiasioiden tunnustaminen onkin ihmiselle vaikeaa. Yhä vieläkin ihminen uskoo sen, mitä käärme hänelle paratiisissa uskotteli: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan"

Ihmisen luonnollinen asenne on itseriittoisen ylpeä. Ihminen ja koko ihmiskunta uskoo itseensä ikään kuin välttämättömyyden pakosta, koska se ei tunne Jumalaa. Se rakentaa omaa maailmaa, jossa Jumalaa ei ole ja on ylpeä humanismista ja tekniikan kehityksestä, vaikka juuri ne ovat johtaneet ihmiskunnan nykyiseen umpikujaan, josta vain nöyrät pelastetaan hetkellä, kun koko systeemi sortuu tekijäinsä niskaan.

Jeesus ei selosta tai esitelmöi Baabelin sortumisen vaaroista vaan sanoo:

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. (Mt 5:3)

Kreikkalaisen lähdetekstin mukaan:

Μακαριοι οι πτωχοι τω πνευματι οτι αυτων εστιν η βασιλεια των ουρανων. (Mt 5:3)

Autuas on enemmän kuin onnellinen. Onni on vaihtuvaa, mutta autuus pysyvää. Sanan "makarios" monet kääntävätkin sanalla "siunattu". Siunauksessa on tulevaisuus mukana.

Kreikassa on kaksi köyhyyttä merkitsevää sanaa - "penes" ja "ptohos". Penes-köyhä on sellainen, jolla on vähän omaisuutta, mutta tässä käytetty "ptohos" tarkoittaa sellaista toivotonta köyhyyttä ja kurjuutta, josta ihminen ei omin voimin nouse. Datiivilla ilmaistu "too pneumati" täsmentää vielä, etteivät nämä "hengellisesti köyhät" ihmiset luule saavuttavansa jumalan kaltaista hengellistä olotilaa, elikkä he eivät usko käärmeen sanomaa siitä, että ihminen voisi olla Jumalan kaltainen Jumalasta riippumatta.

Siitä, että me tiedämme hyvän ja pahan, ei ole meille mitään hyötyä, ellei meillä ole voimaa valita oikein, eli valita hyvä ja torjua paha. Mutta tässä juuri on Jeesuksen sanoma: Kun tunnustat nämä ikävät faktat, pääset hänen mukanaan Taivasten valtakuntaan, sillä juuri se on kestävä, totuuden perustuksella lepäävä valtakunta. Kahdeksassa jakeessa, kts Mt 3:2-10, Jeesus esittää häikäisevän kirkkaasti sen prosessin, miten ihmisen luominen tosiasioiden tunnustuksen jälkeen jatkuu.

Paratiisissa ei tarvittu ollenkaan vaatteita. Ihmisen kapina Jumalaa vastaan muutti tilanteen. Ihminen huomasi olevansa alasti, ja häpesi itseään. Ehkä hän oli kadottanut Jumalan kirkkauden, ja yritti korjata asiaa tekemällä itselleen lannevaatteen. Ihminen tunsi itsekin lannevaatteen olevan riittämätön ja häpesi. Varmuuden vuoksi hän vielä piiloutui viidakkoon, josta Jumala kuitenkin hänet löysi ja teki hänelle kokovartaloasun nahasta.

Ihminen oli nyt vaatetettu, mutta vaatetuksesta oli jo syntynyt kaksi kilpailevaa suuntaa ja niille kaksi valmistajaa. Ihminen, joka loi humanismin perusteet, piileskelee yhä Jumalaa, mutta Jumala löytää hänet aina. Voidaan sanoa, että eläin, jonka nahasta ensimmäisisten ihmisten asut tehtiin, menetti henkensä ihmisen kapinan vuoksi. Näin tuosta eläimestä tuli Jeesuksen esikuva, prototyyppi, joka auttaa meitä ymmärtämään sitä, minkä takia Jeesuksen oli kuoltava ristillä.

Jokainen asia, joka on mainittu Raamatun ensi sivuilla, on tutkimisen arvoinen. Kirjoitetaan hakusanaksi "puk", ja katsotaan mitä Uudesta Testamentista löytyy. Ensimmäinen sattuma osuu Johannes Kastajaan, Jeesuksen airueeseen:

Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja. (Matt 3:4)

Seuraava kohta vaatii vähän täsmennystä. Kääntäjä ei tee eroa sielun, psihi, ja hengen, pneuma, välillä joten sekaannuksen vaara on ilmeinen. Kyllä meidän pitää olla hyvinkin varovainen henkemme, pneuma, suhteen, ettemme sitä vahingoittaisi, mutta kun kyse on sielusta, on asia vähän erilainen:

Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne (5590: psihi, sielustanne), mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne (4983: soma), mitä päällenne pukisitte τι ενδυσησθε. Eikö henki (oik. sielu) ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet του ενδυματος?

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
Ja mitä te murehditte vaatteista περι ενδυματος? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." (Matt 6:25-34)

On liian yksinkertaista sanoa, että roomalaiset sotilaat olivat julmia. Riivaajan varmuudella he tiesivät voivansa pilkata Jeesusta juuri sillä hetkellä, jolloin hän ei tulisi käyttämään valtaansa heitä vastaan:

Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas!"
Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän. Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi. (Matt 27:28-31)

Ihokas, "hiton" oli pitkä, polvien alapuolelle ulottuva aluspaita. Matkoilla ihokkaan päälle tuli vaate, "imation". Oliko toinen "ihokas" tarkoitettu korvaamaan vaatetta, "imation", ei tästä tekstistä ainakaan minulle selviä:

Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan. Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä. He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne (και μη ενδυσησθε δυο χιτωνας)". Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta. Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille." Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus. Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät. (Mark 6:7-13)

Riivaajilla on kova halu riisua ihmiset kaikesta Jumalan antamasta suojavarustuksesta. Jos ihminen joutuu riivaajan valtaan, saavat vaatteetkin lähteä. Vasta kun Jeesus kohtaa riivatun ihmisen ja parantaa hänet, haluaa ihminen pukeutua uudestaan:

Ja he purjehtivat gerasalaisten alueelle, joka on vastapäätä Galileaa. Ja kun hän oli noussut maihin, tuli häntä vastaan kaupungista mies, jossa oli riivaajia; ja hän ei ollut pitkään aikaan pukenut vaatteita ylleen eikä asunut huoneessa, vaan haudoissa. Kun hän näki Jeesuksen, parkaisi hän ja lankesi maahan hänen eteensä ja huusi suurella äänellä: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä rukoilen sinua: älä minua vaivaa." Sillä hän oli käskemäisillään saastaista henkeä menemään ulos siitä miehestä. Sillä pitkät ajat se oli temponut häntä mukaansa; hänet oli sidottu kahleisiin ja jalkanuoriin, ja häntä oli vartioitu, mutta hän oli katkaissut siteet ja kulkeutunut riivaajan ajamana erämaihin.
Niin Jeesus kysyi siltä sanoen: "Mikä on nimesi?" Hän vastasi: "Legio"; sillä monta riivaajaa oli mennyt häneen. Ja ne pyysivät häntä, ettei hän käskisi heidän mennä syvyyteen. Niin siellä oli vuorella suuri sikalauma laitumella; ja ne pyysivät häntä, että hän antaisi heille luvan mennä sikoihin. Ja hän antoi niille luvan. Niin riivaajat lähtivät ulos miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.
Mutta nähtyään, mitä oli tapahtunut, paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Niin kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja he tulivat Jeesuksen luo ja tapasivat miehen, josta riivaajat olivat lähteneet, istumassa Jeesuksen jalkojen juuressa puettuna ja täydessä ymmärryksessä; ja he peljästyivät. (Luuk 8:26-35)

Joskus ihminen omat vietit saavat hänet käyttäytymään kuin riivattu, ja tuloskin saattaa olla samanlainen aina alastomuuteen asti. Tässä tapauksessa ihmisen on itse "mentävä itseensä" ja palattava takaisin isän luo, maksoi mitä maksoi: Esimerkkitapauksessa tulos oli yllättävä:

Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään. (Luuk 15:20-24)

Eräät näyttävät hienoilta, kun heitä verrataan köyhään naapuriin. So what? No, kun sitten kaikki palkitaan tekojensa mukaan…

Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. (Lk 16:19-22)

Hieno ulkoasu on pettävä, varsinkin jos siinä on vallan merkit:

Niin Herodes määrättynä päivänä pukeutui kuninkaalliseen pukuun, istui istuimelleen ja piti heille puheen; siihen kansa huusi: "Jumalan ääni, eikä ihmisen!" Mutta heti löi häntä Herran enkeli, sentähden ettei hän antanut kunniaa Jumalalle; ja madot söivät hänet, ja hän heitti henkensä. (Apt 12:21-23)

Vaatteet kertovat paljon ihmisen sisäisestä olemuksesta. Se, mitä ihmisen sydämessä on, näkyy teoista:

Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti (ευσχημονως), niin kuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät. (Room 13:12-14)

Jos sisällä on Jumalan henki, se ei kuole tämän maailman tilinteon päivänä, vaan muuttuu ja puetaan:

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu". (Room 15:51-54)

Ihmisruumis on savimaja, mutta uusi on jo valmistettu:

Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi. Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. (2.Kor 5:1-4)

Eläin, jonka nahasta Adamin ja Eevan kokovartaloasut valmistettiin, oli esikuva Kristuksesta. Meidän tehtäväksemme jää pukeutua Kristukseen:

Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan. (Gal 3:24-29)

Jeesuksen seuraajat eivät saaneet panna päälleen kahta ihokasta. Vanha vaate on riisuttava pois, sillä parhaimmatkaan Pariisin vaatteet eivät peitä ihmisen häpeää, eikä häpeän korostetulla esiintuomisella ongelmaa ratkaista. Aatamin on kuoltava Kristuksen ristin kautta, ettei hän kuolisi synteihinsä, ja pukeuduttava uuteen:

Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa. Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa: että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. (Gal 4:17-24)

Kristukseen pukeutunut Jumalan ihminen on voittamaton. Vihollisen ase on petos, ja sitä hän käytti Eevaa ja Adamia vastaan menestyksellä. Myös meidän on valmistauduttava vastustamaan petosyrityksiä ja niiden takana seisovia demonivaltoja, eikä siinä taistossa voi käyttää psykosomaattisia keinoja. Perkeleen valtoihin tehoavat vain vanhurskauden voimat.

Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. (Ef 6:10-17)

Kolossalaiskirjeen sanoma muistuttaa Galatian maakunnan uskoville lähetetyn kirjeen sanomaa:

Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. (Kol 3:8-14)

Tessalonikalaiskirjeet on kirjoitettu vainotulle seurakunnalle, joka odottaa Kristusta toista tulemista:

Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. (1.Tess 5:6-10)

Pariisin muotihuoneiden tuotteet ovat ulkonaisia. Edes viimeisen päälle hieno viikunanlehti ei riitä korvaamaan sitä menetystä, jonka Jumalan kirkkauden puuttuminen ihmisessä aiheuttaa. Astian voi pyhittää vain sen sisältö:

Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. Älköön teidän kaunistuksenne (κόσμος; 2889) olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. (1.Piet 3:1-4)

Itseriittoisella ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta. Se tuhoaa itse itsensä heti kun Jumala sen sallii. Mutta nöyrtymällä Jumalan edessä ihmisellä on toivo, jonka perusteet Jeesus esitti heti ohjelmapuheessaan Galilean järven rannalla:

Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi, ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen". (1.Piet 5:5-7)

Jeesuksen toisen tulemuksen edellä kristikunta on palannut oksennukselleen. Se on jopa itseriittoisempi kuin ei-kristityt. Jo sen nimi Laodikea, sanoista laos, kansa, ja dikeos, oikeamielinen, kertoo sen olevan enemmän humanistinen kuin Kristukseen puettu. Häpeä on niin suuri, että kun muslimimaista tulevat miehet tulevat Osloon, he katsovat kaupungin naisten olevan prostituoituja ja käyvät käsiksi. Pariisista ostetut hienot vaatteet todistavat sitä vastaan:

Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo." (Ilm 3:14-22)

Armon aika on päättymässä. Kaksi tuhatta vuotta on pian kulunut siitä, kun se alkoi. Jotkut ovat tunnustaneet tarvitsevansa armoa, mutta itseriittoiset rakentavat vielä Babylonia ja heille uskotellaan, että yhteisvoimin Jumala voitetaan. Voi surkeutta. Babylonia ei koskaan rakenneta valmiiksi, ja se tuomitaan siitä, mitä se on Kristuksen morsiamelle tehnyt. Mutta Babylonin tuomio unohtuu pian, kun Karitsan häät alkavat. Uudet Hallelujahuudot soivat taas, kun Maa - Kosmos - saa taivaallisen hallituksen:

Sen jälkeen minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan: "Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme. Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren." Ja he sanoivat toistamiseen: "Halleluja!" Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti. Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: "Amen, halleluja!" Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: "Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret". Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: "Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus." Ja hän sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" Vielä hän sanoi minulle: "Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat". Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki."

Takaisin Osmon kotisivulle