©: Osmo Pöysti

Kuru, Finland

2004

Helsingin Yliopiston Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan Ravintokemian laitoksen Isotooppiosastolla sain kerran varsin erikoislaatuisen tehtävän. Isotooppiosaston johtaja, maisteri Esko H. Koskinen laittoi sisäpuhelimensa päälle ja käski minun nauhoittaa sen kautta kuuluva keskustelu. Osastolle oli tulossa Yleisradion ryhmä tekemään haastattelua aiheesta "Mitä mätää ravintokemian laitoksella?"

Valtionyhtiö käänsi jokaisen kiven ja kannon, jonka alta se uskoi löytävänsä jotakin mätää. Mutta mätää löytyi vähän, jos vertauksen kohteeksi otetaan mikä muu maa tahansa. Kerroin jo nuoresta venäläisestä, jonka mielestä Pohjoismaat olivat ainoita paikkoja maailmassa, joissa elettiin kunniallisesti.

Kun mätää ei löytynyt tarpeeksi, valtio rupesi tekemään sitä itse. Nyt maassa mätää vaikka millä mitalla. Suomen lipun värit, valkoinen ja sininen ovat vain kohta muisto siitä ajasta, jolloin maailmassa oli yksi paikka, jossa ihmiset elivät keskimäärin kunniallisesti. Jos se yksikin paikka häviää, on kaikki sitä samaa ruskeaa.

Suomen lipun symbolit ovat puhdas lumi, sininen taivas ja risti. Valkoinen ja Taivas ovat tosin ihanteita, mutta ne on mahdollista saavuttaa Ristin kautta. Psalmin kirjoittaja sanoo:

Ihanteet kannattaa laittaa korkealle kuin taivas, vaikka niitä ei heti saavutettaisikaan. Ilman kärsimyksiä niitä ei saavuteta koskaan. Mutta kun hyväksymme ristin, me saamme siitä sen voiman, jonka avulla lipun ilmoittamat korkeat tavoitteet saavutetaan.

Sodan jälkeen korkeat pyrkimykset unohtuivat. Kaikki halusivat asunnon ja leipää. Ja kun ne oli saatu, haluttiin rahaa. Ja sitten makeaa elämää. Mutta ensin oli se harmaa sukupolvi, joka teki yötä päivää työtä, työtä ja työtä. Sillä oli niin kiire rikastua, ettei se ehtinyt huolehtia hengellisestä hyvinvoinnistaan, eikä lapsistaan, eikä edes siitä yhteiskunnasta, jota se oli vain hetki aikaisemmin oli vielä puolustanut. Harmaan sukupolven jumala oli raha, vaikkei sitä paljon ollutkaan. Se ei kuunnellut, kun sille puhuttiin muusta kuin mammonasta.

Harmaan sukupolven joukossa olisi kyllä vielä löytynyt sitä vanhempaa väkeä ja sen hankkimaa hengellistä osaamistakin, mutta sitä ei arvostettu eikä osattu käyttää hyväksi. Ihmiset luulivat, että se olotila, jonka oli saavuttanut, säilyisi itsestään. Mutta elämä ei ole sellaista. Jokaisen yksilön on itse opittava elämään, jokaisen on kasvettava siitä pienestä itsekkäästä egoistista rakkauden ja totuuden normit täyttäväksi Jumalan valtakunnan kansalaiseksi tai vaihdettava lippunsa värit ja symbolit.

Meitä kyllä neuvottiin. Kävin Joutsassa keskikoulua 1950-luvulla. Minulta hävisi välitunnin aikana pulpetin päältä kolme eriväristä kynää. Rehtori Antti Hossola pani koko koulun etsimään kyniä. Kolme päivää, jokaisen välitunnin aikana, koulu etsi kolmea kynää. Lopulta poika, joka kynät oli ottanut, tuli itse esiin ja tunnusti. Pojan äiti, joka oli koulussa piirustuksen opettajana, nyyhkytti ääneen monta päivää. Kaikki koulun oppilaat olivat saaneet opetuksen siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Mutta kun muutaman vuoden päästä olin Nurmijärven yhteiskoulussa, olisivat jo opettajatkin tarvinneet Antti Hossolan opetusta.

Antti Hossolan tapaisia kasvattajia oli vähän. Ne vanhemmat, jotka juoksivat rahan perässä, jättivät lapsensa heitteille. Minun suvussani yksi sukupolvi oli menetetty, ja minun oli keksittävä uudestaan se, mitä isovanhemmissani olin nähnyt. Mutta se ei tapahtunut käden käänteessä. Ylitöitä tehdessäni minäkin yritin saavuttaa "elintasoa", mutta parempi olisi ollut, jos olisin käynyt senkin ajan ongella lapsieni kanssa. Mutta vielä pahempaa oli se, että minun poissa ollessani lapsien kouluttajiksi tulivat Rauman kaupungin koululaitoksen opettajat ja heidän taustavaikuttajansa.

Koulu sai tukea valtion propagandakoneelta ja lehdistöltä, jotka kaikki yhdessä saivat lapset uskomaan propagandaan siitä, että Suomen lipun ihanteet ovat vääriä, niitä sodassa puolustaneet veteraanit roistoja ja että paratiisi kukoisti itärajan takana. Muutamassa kymmenessä vuodessa Suomi oli muuttunut niin, että kun vuonna 1898 syntynyt setäni meni Forssan linja-autoasemalle, juopunut nuori mies kävi päälle ja vain siitä syystä, että koulussa, lehdistössä ja valtion propagandakoneessa luotu mielikuva sopi häneen. Setäni oli yksinkertainen maalaismies, rauhallinen, hyväryhtinen, asiallinen ja kylämatkalle lähtiessään siististi pukeutunut - ja vanha, vaikkakaan ei vanhan näköinen. Siis juuri sellainen mies, jota vastaan edistyksellisen maailman salaseurat ja heidän sotajoukkonsa taistelevat.

Suomen tasavallan ihanteet vaihdettiin väkisin. Sodan jälkeen kodin, isänmaan ja uskonnon puolustajista tehtiin rikollisia. Herrat Kekkonen ja Paasikivi johtivat prosessia, jonka tuloksena Suomen valtiollinen koneisto alistettiin palvelemaan Kolmannen Sosialistisen Internationaalin päämääriä.

Valtion kävi pitkiä propagandakampanjoita asenteiden muuttamiseksi. Kekkonen itse näytti esimerkkiä. Arvo Salon mukaan ensin oli linnassa Sylvillä lasten kutsut, mutta sitten sinne tulivat Urkin hutsut. Ihmisarvo Suomen tasavallan äänestäjien silmissä on niin alhaalla, että 14-vuotiaan tytön tappamisesta pidetään pikkujuttuna. Propaganda on nostanut kohteeksi uudet viholliset: Ne, jotka eivät suvaitse lasten tappamista, ovat nyt syytettyinä ahdasmielisyydestä ja kostonhalusta. Ja propagandan suorittamien esivalmistelujen jälkeen muuttuu laki. Clintonin aikana Amerikan Yhdysvalloissa syntyi jo uusi käsite, "hate crimes", joita ollaan kovaa vauhtia markkinoimassa Eurooppaan. Pariisissa 16-17.06.2004 pidetty mediatapahtuma on tyypillinen osa tätä kampanjaa.

Uskovat kokevat tuulen suunnan muutokset ensimmäisenä. Voisin kertoa omista kokemuksistanikin, mutta onhan meitä muitakin kristittyjä. Kun Jugoslaviaa alettiin sosialisoida, ensimmäisenä joutuivat vankilaan uskovat. Ja kun kolhoosit vajaan kymmenen vuoden kuluttua purettiin, päästettiin uskovat vapaaksi vähän sitä ennen. Eräs veli Makedonian Strumitsasta kertoi, että hän ehti olla vankilassa 7 vuotta, ja koki muutoksen ensimmäisten joukossa. Jumalalla oli siinäkin sormensa pelissä, sillä hän ei anna viholliselle valtaa ylittää itse asettamiaan rajoja. Vankilassa 7 vuotta viettänyt pyhä veli oli eräs niistä, jotka kasvattivat Boris Traikovskin, Makedonian uskovan presidentin, sen, jota sosialistit ensin boikotoivat, ja joka sitten kuoli hänen lentokoneensa ohjautuessa päin vuorta syystä, jota vielä ei julkisuudessa tiedetä.

Kaikki me olemme matkalla. Kreikan kielen oppikirjassa sanotaan: Oli ti anthropi ehun tin idia tihi; pijenun ke feugun" - Kaikilla ihmisillä on samanlainen kohtalo: tulevat ja menevät. Mutta se oppikirja ei kerro, mihin menevät. Onneksi se on valittavissa. Ne, jotka valitsevat lunta valkeamman omantunnon, menevät taivaaseen. Meillä on kotimaa. Meidän lippumme on rakkaus.

Puhdas omatunto on ihmeellinen asia. Pyrkimys sen säilyttämiseen ohjaa kaikkea käyttäytymistä ja tässä ohjauksessa ihminen saavuttaa ikuisen elämän. Olen päässyt seuraamaan tilanteita, jolloin taivasmatka on ollut loppuvaiheissaan. Joillekin tuntemilleni ihmisille rajan ylitys on ollut suuren odotuksen ja kaipauksen kohde. Heidän viimeisten päiviensä lähestyessä Herra on tullut vastaan ja antanut iänkaikkisen, yli ymmärryksen käyvän kirkkauden valaista kilvoittelun viimeisiä metrejä. Mutta olen myös nähnyt - ja vielä useammin kuullut ihmisistä, jotka viime metreillään ovat kokeneet lähestyvän helvetin kauhut edessään.

Puhdas omatunto yhdistää ihmiset jo täällä. Mitä lähempänä olemme Kristusta, sitä lähempänä me olemme elämää, totuutta ja voittoa. Meillä on globaali pyhien yhteys. Mutta se on myös vastustajan unelma, vaikka se jääkin heiltä illuusioksi, koska ilman rakkautta ja totuutta ei yhteyttäkään ole olemassa. Vihollisen hierarkian johtomiehet tietävät tämän aivan hyvin, ja pyrkivät kuumeisesti löytämään korvaavat arvot puhtaalle omalletunnolle ja rakkaudelle. Me kyllä tiedämme sen, ja tulkoon se tässäkin kerrotuksi: Vihollisia yhdistää viha Jumalaa ja hänen voideltuaan vastaan. Miten he sen meikkaavat houkuttelevan näköiseksi, on heidän ammattitaidollaan pikku juttu. Saatana on erinomainen sillä alalla. Mutta saatana on kotimaansa myynyt, ja hänellä ei ole tilaa enää muualla kuin siellä, minkä Jumala on hänelle valmistanut. Mutta sinne hän pääsee vasta tuomion jälkeen, kuten myös ne, jotka häneen ovat liittyneet. Toistaiseksi heidän on tyydyttävä siihen, mitä Jumala heille suo.

Suomen valtio on nyt kohta kuusikymmentä vuotta taistellut omantunnon puhtautta, Taivasta ja Ristin Herraa vastaan. Mihin se vielä tarvitsee siniristilippua? Ja eikö Suomen Tasavalta ole itsenäisyytensä jo menettänyt ja arvomaailmansa jo kauan sitten vaihtanut edistyksellisten salaseurojen, EU:n ja YK:n arvomaailman symboleihin eli juuri niihin samoihin, joita se 60 vuotta sitten vielä sinnikkäästi taisteli? Ehkäpä lippu säilytetään siksi, että sillä voidaan pilkata sitä pyhää, yksinkertaista elämää, jota siniristilipun symbolit edustavat.

Kun eilen illalla seisoin pihalla, ja kuuntelin kyyhkysen kujerrusta, mietin sitä, nostaisinko minä siniristilipun vai ei. Jos nostan, nostan sen puolitankoon.

Parkkuussa 2004-06-25

Osmo Pöysti