Nimrodin aikana alkanut kansojen ja valtioiden välinen konflikti on kärjistynyt viimeiseen taistoonsa. Nimrodin järjestelmän sokaisemat ihmiset kysyvät nyt, kuka tulee hallitsemaan tulevaa, uutta uljasta globaalia maailmaa. Heidän mielestään kilpailijoita on monta: katolinen kirkko kannattajineen, islaminuskoiset fanaatikot, kommunistinen Kiina, Eurooppa liittolaisineen sekä pankkimaailmaa ja maailman omaisuuksia kontrolloiva pieni valtaeliitti. Tämä kaikki kuuluu kuitenkin saman henkivallan, saatanan järjestelmään, jonka lopullinen tarkoitus on syrjäyttää Jumala ja asettua hänen paikalleen ihmissydämissä.

 

Osmo Pöysti:

KOSMOS ON JÄRJESTELMÄ

2010-09-12

Ylöjärven Kuru, Finland

Kaikki oikeudet pidätetään

Ilmaisjakelut ja tallennus sallitaan

Teksti vieläkin rakenteilla.. 2010-10-28

 

Raamattu alkaa sanoilla "Be-reshit bara Elohim et ha-shamayim ve et-ha-arets". Suomenkielisestä käännöksestä luemme:

Alussa loi Jumala taivaan ja maan. (1.Ms 1:1)

Raamatun ensimmäinen jae voidaan kääntää paitsi sanoilla "Alussa Jumala loi taivaat ja maan", myös sanoilla "Esikoisessaan Jumala loi taivaat ja maan". Hebrealaiskirje alkaakin näin:

Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman (tous aioonas) luonut (epoíisen). (Hebr 1:1-2)

Jumala loi hyvät taivaat ja hyvän maan. Pahuus tuli maailmaan vasta, kun ihminen luopui Jumalasta, jolloin Jumala kirosi maan ihmisen tähden ja sai siitä ihminenkin osansa:

Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." (1.Ms 3:17-19)

Vuosituhansien ajan ihminen on yrittänyt keksiä jos jonkinlaista keinoa vapautua Jumalan kirouksesta. Jeesuskin haastettiin osallistumaan yrityksiin helpon leivän tuottamiseksi:

Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi". Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'." (Mt 4:1-4)

Me elämme Jumalan luomassa maailmassa, mutta mistä tuli se loistokas maailma, jonka Herruutta Saatana kauppasi Jeesukselle yhtä kumarrusta vastaan?

Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman (tou kosmou) valtakunnat (tas vasileias) ja niiden loiston ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan (-) ja kumarrat minua". (Mt 4:8-9)

Uudessa testamentissa maailmasta ja maasta käytetään sanoja aioon, kosmos ja ge. Sana aioon tarkoittaa oikeastaan aikakautta. Sanalla kosmos tarkoitetaan maailmaa, järjestelmää ja koristusta ja sanalla ge maata merkityksessä maa-aine.

Hedbergin sanakirjan mukaan sanalla aioon on seuraavat merkitykset:

1) iankaikkinen aika, iankaikkisuus, (vrt. hebr. "olam");

2) maailma ("per metonymiam");

3) aikakausi

Sanalla kosmos on seuraavat merkitykset:

kósmos, ou, o, (koméoo como, hoitaa, järjestää, kaunistaa)

l) järjestys; 2) kaunistus, koristus 1.Piet 3:3;

3) maailma,

a) universitas rerum, koko maailma, maa ja taivas. Mt 13:35. Apt 17:24; Rm 4:13 y. m.; o tóte kósmos - silloinen maailma 2 Piet. 3: 6;

b) maailma, orbis terrarum, maa, maanpiiri Matt 4:8; 26:13. Joh 11:9; l.Piet 5:9. y. m.;

c) maailma, s, o. siinä olevat ihmiset. Matt 13:38; Mark 14:9; Room 3:6. Jaak 2:5. y.m.; d) maailma, s. o. syntisten ihmisten kokonaisuus Joh 7:7; l.Kor 1:21; 2.Piet 1:4. y. m.

e) maailma, s. o. maalliset asiat ja olot. Matt 16:26. Mark 8:36; Luuk 9:25. y. m.


Kun käärme esitteli Jeesukselle saavutuksiaan, ne saattoivat olla aivan oikeasti loistokkaita. Mutta Jumala ei niitä arvosta, sillä hänellä on toisenlainen arvomaailma:

Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä; niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat (kr.: kosmein) itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi. (1.Tim 2:8-10)

Tekstissä käytetty sana "kosmeoo", järjestää, panna kuntoon, kaunistaa on samaa juurta kuin sana kosmos, maailma. Me tapaamme sen merkityksessä "panna kuntoon" me vertauksessa kymmenestä neitsyestä, jotka odottivat Yljän saapumista morsiantaan noutamaan:

Mutta yösydännä kuului huuto: "Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan." Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon (e'kósmisan tas lampádas eautoon). (Mt 25:6-7)

Pietarin 1. kirjeessä sana "kosmos" ei tarkoitakaan maailmaa, vaan kaunistusta:

Älköön teidän kaunistuksenne (kr. "kosmos") olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. (1.Piet 3:3-4)

Minä olen sanonut tytöille monta kertaa, että ettei teidän kannata meikata eikä maalata. Teidän iässänne kaikki tytöt ovat kauniita. Halu parannella Jumalan tekoja ei ole Jumalasta, vaan Paholaisesta. Vanhemmalla iällä asia on vähän toinen. Se, mitä on sisällä, alkaa näkyä jo päällekinpäin. Naiset voivat tulla vanhemmiten karmean noidan tai ihanan enkelin näköisiksi, riippuen siitä, mitä he ovat vuosien mittaan harjoittaneet.

 

Didaktiikkaa vai dialektiikkaa

Luomiskertomus, kts. 1.Ms 1:1-2:4, esittää Jumalan luomistyön alusta loppuun saakka, vaikka se meidän silmillämme katsottuna ei olekaan vielä lopussa. Koko muu Raamattu jakeesta 1.Ms 2:5 alkaen keskittyy kuudennen luomispäivän ehtoopuolen tapahtumiin ja ilmoitukseen seitsemännestä päivästä, lepopäivästä sekä sen jälkeen tulevasta Iankaikkisesta Elämästä. Me elämme nyt kuudetta luomispäivää.

Jumala on Totuus, hän on Rakkaus, hän on Elämä. Hän yksinkertaisesti on. Jumalan nimi Jehovah tarkoittaa Olevaista, sitä joka oli, on ja tulee olemaan. Kaikki muu on suhteellista häneen tai ei ole ollenkaan. Totuus, Rakkaus ja Elämä ovat Jumalan ominaisuuksiansa. Ihmistä ei varustettu heti näillä samoilla ominaisuuksilla. Hänestä tehtiin ensin vain Jumalan kuva:

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1.Ms 1:27)

Jumala loi ihmisen tiettyä tarkoitusta varten:


Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". (1.Ms 1:28)

Ihmistä ei tehty hallitsemaan toista ihmistä, vaan maanpäällistä luomakuntaa.

Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä, ja elämän puun keskelle paratiisia, niin myös hyvän- ja pahantiedon puun. (1.Ms 2:9)

Kun ihminen siirrettiin paratiisiin hänen tehtäväkenttänsä laajeni. Hänen tuli viljellä ja varjella Jumalan puutarhaa:

Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. (1.Ms 2:15)

Ihmistä ei vielä ollut tehty Jumalan kaltaiseksi, mutta Elämän puu oli jo käden ulottuvilla. Siitä syöminen olisi tehnyt hänet paitsi Jumalan kuvaksi, myös Jumalan kaltaiseksi. Jumalan kaltaiseksi tultuaan ihminen omistaisi myös hänen ominaisuutensa, hänen arvomaailmansa ja tavoitteensa. Ihmisen tuli kuitenkin valita itse, sillä Jumalan kaltaisiksi ei tulla käskystä, vaan valintojen kautta. Yhden ohjeen Jumala kuitenkin antoi:


Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman". (1.Ms 2:15-17)

Tullakseen Jumalan kaltaiseksi, hänen on syötävä Elämän puusta. Paratiisissa hänellä oli myös täysi oikeus, sillä Jumala oli nimenomaisesti käskenyt Adamia syömään vapaasti kaikista paratiisin puista, hyvän ja pahan tiedon puuta lukuunottamatta. Mutta juuri nyt tullaankin kertomuksen jännään kohtaan, sillä puutarhan ulkopuolelta paratiisiin tuli älykäs peto, joka johdatteli ihmisen dialektiikan maailmaan ja valitsemaan itse "hyvän ja pahan kategoriat".

Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'."
Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".
Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. (1.Ms 3:1-6)

Ihminen teki valintansa järkensä varassa ja kas kummaa, aivan käärmeen antaman vihjeen mukaisesti. Asiassa oli vain yksi mutta: ihmisen viisaus rajoittuu psyyken maailmaan, mutta psyyken yläpuolella on henki, jumalallinen olemus. Ilman Jumalan henkeä ihminen ei pysty tekemään järkeviä ratkaisuja. Pelkkä järki yltää vain sille tasolle, joka käärmeelläkin on, mikä tekee hänet riippuvaiseksi käärmeestä, sillä käärmeen "oveluus" on ylivertainen ihmisen oveluuteen verrattuna. Neuvottelutaidossa ja polemiikassa käärme voittaa jokaisen psyykkiseltä tasolta toimivan haastajansa mennen tullen.

Neuvottelu hyvästä ja pahasta on tyhmää. Hyvä ja paha ovat subjektiivisia käsitteitä. Joku asia on jonkun mielestä paha, mutta toisen mielestä hyvä. Käärme käyttää tätä asiaintilaa hyväkseen, sillä hänen kannaltaan on jo voitto, jos hyvän ja pahan kategorioista ryhdytään neuvottelemaan. Jumala ei niistä neuvottele. Hänen ominaisuutensa määrittelevät, mikä on hyvää, sillä Jumalan ominaisuudet ovat hyviä. Jumala on pyhä. Se, mikä kestää Jumalan kirkkauden tutkivan tarkastelun, on hyvä. Kun Jumala on antanut käskyn, viisas tottelee sitä, ja kokee tottelemisen tuloksen hyvänä.

Eeva hylkäsi didaktiikan ja valitsi dialektiikan. Hän uskoi enemmän käärmettä kuin Jumalaa. Se oli sitä väärää uskoa. Ja kaiken lisäksi tätä asiaa ei olisi pitänyt ratkaista uskolla ollenkaan. Eevalle olisi riittänyt, että hän olisi totellut sitä käskyä, jonka Jumala oli hänen miehelleen antanut. Helppoakin se olisi ollut, ja mutkatonta. Mutkaton tie on suorin tie. Sitä paitsi paratiisissa olisi ollut parempikin vaihtoehto, elämän puu, mutta sen Eeva nähtävästi unohti. Hänet petettiin mutta Aatamia ei edes petetty. Hän söi, nähtäväksi siksi, että Eeva oli paratiisin ainut nainen.

Petoksen ja tietoisen synnin seurauksena ihminen sai uuden arvomaailman, jonka hallitsevana piirteenä oli kuoleman pelko. Sen varaan alkoi paholainen kehitellä omaa uraansa kohti globaalin maailmanvallan keskeistä palvonnan kohdetta. Nyt projekti on saanut jo lähes lopulliset piirteensä, mutta on Raamattu kertoo tästä paholaisen projektista koko sen kehityskaaren alusta alkaen.

Ihmisen päätös määritellä itse hyvän ja pahan kategoriat johti nopeasti katastrofiin, joka tunnetaan vedenpaisumuksen nimellä. Oikeastaan vedenpaisumus oli erään katastrofin päätepiste, sillä ennen sitä ihmisten ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. Vain Seemin suvusta löytyi henkilöitä, jotka vaelsivat - jotkut heistä - Jumalan yhteydessä. Tästä suvusta syntyi Nooa, joka "löysi armon Jumalan silmien edessä". Kirja kertoo:

Ja Nooalle syntyi kolme poikaa, Seem, Haam ja Jaafet. Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa. (1.Ms 6:10-11)

Jumalan kehoituksesta rakentamassaan arkissa Nooa, hänen vaimonsa sekä hänen poikansa vaimoineen jäivät eloon, aloittamaan uutta sukupolvea, kun tulva hukutti muut.

 

Imperialistisen järjestelmän synty

Kun synti ja sen kautta kuolema oli saanut ihmisen valtaansa, pääsi kiusaaja jatkamaan työtään. Hän tarvitsi järjestelmän, jonka turvissa hän pystyisi hallitsemaan ihmistä. Sitä varten hänen oli myös kumottava Jumalan luomisjärjestelmän sisälle rakentama patriarkaalinen järjestelmä, jonka perusyksikkö oli perhe.

Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä.
Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod".
Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa.
Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki. (1.Ms 10:8-12)

Nimi "Nimrod" suomennetaan sanalla "kapinoikaamme". Nimrod loi sotilaspoliittisen imperiumin korvaamaan Jumalan patriarkaalista järjestelmää. Imperialistien valtaan joutuneet ihmiset eivät olleet perheitä, sukuja, heimoja eikä kansoja. Valtio oli nyt se, joka tunki ahneen kärsänsä joka purtiloon, kutsuttiin sitä mukaan tai ei. Vallankumousjohtajan alaisena Babylonista tuli pian "se suuri kaupunki".

 

Babylonissa keksitään uskonto

Jumalasta luopunut maailma tarvitsi hylkäämänsä arvomaailman sijalle korvaavat arvot, uuden nimen, uudet symbolit sekä monimutkaiset turvajärjestelmät järjestelmän luhistumista estämään.

Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan". (1.Ms 11:1-4)

Baabelin arkkitehtien tehtävänä oli keksiä korvikejumala. Mutta mihinkäs muuhun Jumalasta luopunut ihminen saattaisi uskoa kuin itseensä:

tehkäämme… Itsellemme kaupunki

rakentakaamme… Itsellemme torni, joka ulottuu taivaisiin

tehkäämme… Itsellemme nimi

Baabelin itsekeksitty virtuaalimaailma pyöri ihmisen itsensä ympärillä, vaikka palvonnan kohteena muuten olikin aurinko, kuu ja tähdet. Silti ihmisen itsenäisyys oli kuviteltua. Jumalan maailma - myös taivaat ja maa - pyörivät Jumalan luomien lakien ja lainalaisuuksien mukaan, eikä tätä perustusta kukaan muuksi muuta.

Raamatun ulkopuoliset lähteet kertovat, että Baabelin tornin nimi oli Etemenanki - Taivaan ja maan perustus. Jumalakin tuli katsomaan hanketta:


Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä." (1.Ms 11:5-7)

Hanke oli vastoin Adamille annettua määräystä täyttää koko maa, kts. 1.Ms 1:28, joten Jumalan vastaus ihmisten hankkeeseen oli ennakolta arvattavissa:

Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta.. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan. (1.Ms 11:8-9)

Baabelin tornihanke oli ihmiskunnan ensimmäinen globaali hanke ja muita oli tulossa. Danielin kirjassa kerrotaan Saatanan järjestelmän tuleva kehitys monella eri tavalla. Ranskalaisen EU:n mainoksen pohjana on käytetty Brügelin taulua "Baabelin torni". Jos olet tuttu historian kirjojen kanssa, tiedät, että Babylonian manttelinperijöitä ovat olleet Medio-Persia, Kreikka ja vuodesta 63 eKr Rooma.

 

Babylonin kehitys maailmanvallaksi

Jumala paljasti tulevan maailmanhistorian peruskuviot Baabelin kuningas Nebukadnessarille (605-562 eKr) unessa, mutta ei antanut unen selitystä. Suurkuningas joutui etsimään unenselittäjää unenselittäjien luvatussa maassa Baabelissa, mutta turhaan. Vasta Juudasta tuotujen orjien joukossa hän löysi miehen, jolle Jumala ilmoitti sekä unen että sen selityksen. Daniel sanoi:

Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare - ei ihmiskäden voimasta - ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla: tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan.

Tämä oli se uni, ja nyt sanomme kuninkaalle sen selityksen. Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut vallan, voiman, väkevyyden ja kunnian ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu, ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi: sinä olet se kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, joka on halvempi kuin sinun; ja sitten kolmas valtakunta, joka on vaskea ja joka hallitsee kaikkea maata. Ja neljäs valtakunta on tuleva, luja kuin rauta; niinkuin rauta musertaa ja särkee kaiken, niinkuin rauta murskaa, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki. Ja että sinä näit jalkain ja varvasten olevan osittain savenvalajan savea, osittain rautaa, se merkitsee, että se on oleva hajanainen valtakunta; kuitenkin on siinä oleva raudan lujuutta, niinkuin sinä näit rautaa olevan saven seassa. Ja että jalkojen varpaat olivat osaksi rautaa, osaksi savea, se merkitsee, että osa sitä valtakuntaa on oleva luja, osa sitä on oleva hauras. Että sinä näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että vaikka ne sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen. Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niinkuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta - ei ihmiskäden voimasta - ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava." (Dan 2:31-45)

Vaikka me nyt elämme jalkain ja varpaitten aikaa, on Babylon yhä tämän systeemin ideologinen johtaja, "se kultainen pää", jonka järjestelmää ja henkeä Babyloniaa seuranneet Medo-Persia, Kreikka ja Rooma ovat orjallisesti toteuttaneet. Systeemin tärkein tunnusmerkki on kapina Jumalaa vastaan.

 

Aabrahamin kutsuminen

Baabelista karkotetut joukot veivät auringon, kuun ja tähtien palvonnan kaikkialle maailmaan. Saman kulttuuriperinnön keskeltä Jumala kutsui ulos yhden miehen:

Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1.Ms 12:1-3).

Abram totteli. Se olikin erikoista, aivan päinvastaista, mitä Babylonissa oli totuttu tekemään. Abramin kotikaupungissa, Uurissa, Jumalasta luopuneet kansat palvelivat kuuta jumalanaan, josta oli kyllä se kyseenalainen etu, ettei kuu pyrkinyt mitenkään määräilemään heidän tekemisiään. Kuujumalan palveleminen olikin itse asiassa uskonnollinen maski, jonka takana kaikenlainen konnuus rehotti.

Abram oli uskonnoton, sillä hän uskoi Jumalaan. Kun Abramin usko oli koeteltu, syntyi hänelle poikia, pojista heimoja ja heimoista kansa, jopa kansoja. Lupauksen perilliset saivat nimen Israel. Kun Israelin heimo oli vain noin 70 hengen joukko, he joutuivat orjiksi Egyptiin, mutta jo Jaakob siirsi nimen Israel poikansa Joosefin pojille:

Ja hän siunasi Joosefin sanoen: "Jumala, jonka kasvojen edessä minun isäni Aabraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on minua kainnut syntymästäni hamaan tähän päivään asti, enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta pahasta, siunatkoon näitä nuorukaisia; heitä mainittaessa mainittakoon minun nimeni ja minun isieni Aabrahamin ja Iisakin nimi, ja he lisääntykööt suuresti keskellä maata". (1.Ms 48:14-16)

Egyptistä lähdön aikana Jaakobin huone oli jo kasvanut kansaksi, ja kolmannessa kuussa Egyptistä vapautuksen jälkeen se sai lain Siinain vuorella tehtyään liiton Jumalan kanssa. Liiton sanojen ensimmäisessä lauseessa sanotaan:


Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. (2.Ms 20:2)

Hebrealaisessa tekstissä sanotaan: "Anochi Jehovah, Eloheiha…", mikä merkitsee osapuilleen samaa kuin "Minä Olen Todellinen/Olevainen, sinun jumalasi…" Jumala on ainut olevainen, tämän pitäisi olla kaikelle selvää nyt, kun suhteellisuusteoria on vakuuttavasti osoittanut kaiken muun olevan ikään kuin epätodellista, suhteellista. Ainut tapa olla ja elää on solmia suhde Jumalaan. Liitto on alku ihmisen paluulle Jumalan yhteyteen.

 

Aviollinen liitto

Adam luotiin savesta ja Eeva otettiin Adamin kyljestä.

Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu".

Miehen tehtäväksi tuli palauttaa yhteys:

Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa. (Kts. 1.Ms 2:22-25)

Miehen liitto vaimonsa kanssa on paitsi konkreettinen, myös vertauskuvallinen, sillä se on esikuva Kristuksen ja Hänen morsiamensa liitosta eli "Uudesta Liitosta".

 

Jumalan liitto Nooan kanssa

Jumalasta luopunut maailma sai nauttia tekonsa hedelmät sellaisinaan. Joukosta löytyi kuitenkin Nooa, joka oli etsinyt Jumalaa ja löytänyt armon Jumalan kasvojen edessä, jolloin Jumala lupasi tehdä liiton Nooan kanssa:

Sillä katso, minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki; kaikki, mikä on maan päällä, on hukkuva. Mutta sinun kanssasi minä teen liiton, ja sinun on mentävä arkkiin, sinun ja sinun poikiesi, vaimosi ja miniäisi sinun kanssasi. Ja kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, sinun on vietävä arkkiin kaksi kutakin lajia säilyttääksesi ne hengissä kanssasi; niitä olkoon koiras ja naaras. (1.Ms 6:17-19)

Liitto tehtiin vedenpaisumuksen jälkeen. Jumala lupasi, ettei vedenpaisumuksen kaltaista hävitystä enää tule ja pilviin pantu merkki, sateenkaari, jäi muistuttamaan tästä lupauksesta.

 

Jumalan Liitot Abrahamin kanssa

Abram lähti pois Kaldealaisten maasta eli Babylonista Jumalan käskystä mennäkseen maahan, jonka Jumala hänelle osoittaa:

Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä." (1.Ms 12:1-3)

Jumala halusi johtaa hänet takaisin kadotettuun paratiisiin, "maahan, jonka minä sinulle osoitan". Liitto on se väline, jonka turvin Jumalasta luopunut yksilö tai kansa voi palata takaisin Jumalan yhteyteen. Mutta siinä on siinä yksi mutta: Liitto perustuu uskoon. Ei sellaisen osapuolen kanssa tehdä liittoa, johon ei uskota, tai sitten on liiton tekijällä jotakin hämäriä taka-ajatuksia. Abrahamista kerrotaan, että hän uskoi Jumalaan (1.Ms 15:6) ja se näkyi monella tapaa. Ei Abraham olisi lähtenyt sen ajan maailman kulttuuripääkaupungista haisevien paimenten sekaan, ellei hän olisi uskonut käskyn antajaan.

Abramin usko näkyi myös hänen moraalikäsityksistään. Kun Abram oli pelastanut Sodomaan siirtyneen veljenpoikansa Lootin, tarjosi Sodoman kuningas hänelle palkkiota siitä, että siinä samalla Abraham joukkoineen oli tullut pelastaneeksi myös koko Sodoman väen babylonialaisen hyökkääjän kynsistä. Mutta Abraham ei ottanut Sodoman kuninkaalta mitään itselleen ja liittolaisilleenkin vain matkakorvauksen. Jumala piti Abrahamin menettelystä ja tuli itse paikalle Abrahamia siunaamaan. (Käännöksessä tosin sanotaan, että Herran sana tuli Abramille näyssä, mutta alkuteksti sanoo, että Herran sana eli Jeesus itse tuli Abramin luo):

Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri."
Mutta Abram sanoi: "Oi Herra, Herra, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies, Elieser." Ja Abram sanoi vielä: "Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso, talossani syntynyt palvelija on minut perivä".
Mutta katso, hänelle tuli tämä Herran sana: "Hän ei ole sinua perivä, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi, hän on sinut perivä". Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaalle ja lue tähdet, jos ne taidat lukea". Ja hän sanoi hänelle: "Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä". Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. (1.Ms 15:1-6)

Aikaa kului, Abram ja Saarai vanhenivat, mutta luvattua perillistä ei vain syntynyt. Kun Abram tuskaili sitä, että hänellä ei ollut lapsia, teki Jumala liiton hänen kanssaan. Liiton merkkinä oli maa, "erets", joka tietysti oli Jumalan maa, mutta joka nyt luvattiin Abrahamin jälkeläisille tarkasti määrätyin ehdoin. Abramin uhratessa Liiton uhria Jumala sanoi:


Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset. (Kts 1.Ms 15:18-21)

Saman asian tiimoilta Jumala teki Abramin kanssa vielä toisen liiton, jonka merkkinä oli ympärileikkaus. Samassa yhteydessä Abramin nimi vaihdettiin Abrahamiksi, "Kansojen paljouden isäksi".


Ja tämä on minun liittoni sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa; pitäkää se: ympärileikatkaa jokainen miehenpuoli keskuudessanne. Ympärileikatkaa esinahkanne liha, ja se olkoon liiton merkki meidän välillämme, minun ja teidän. Sukupolvesta sukupolveen ympärileikattakoon jokainen poikalapsi teidän keskuudessanne kahdeksan päivän vanhana, niin hyvin kotona syntynyt palvelija kuin muukalaiselta, keneltä tahansa, rahalla ostettu, joka ei ole sinun jälkeläisiäsi. (1.Ms 17:10-12; kts. 1.Ms 17:1-14)

Kun Aabraham oli tehnyt liiton vaatimat toimenpiteet, ryhtyi Jumala toteuttamaan omia sopimusvelvoitteitaan. Hän lähetti sanan, johon oli vaikea uskoa. Aabrahamia ja Saaraa vähän nauratti, sillä Aabraham oli silloin noin satavuotias, ja Saarakin jo yhdeksänkymmentä:

Niin Jumala sanoi: "Totisesti, sinun vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun on pantava hänen nimekseen Iisak, ja minä teen liittoni hänen kanssaan iankaikkiseksi liitoksi hänen jälkeläisillensä. Mutta myös Ismaelista minä olen kuullut sinun rukouksesi; katso, minä siunaan häntä ja teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänen lisääntyä ylen runsaasti. Hänestä on polveutuva kaksitoista ruhtinasta, ja minä teen hänestä suuren kansan. Mutta liittoni minä teen Iisakin kanssa, jonka Saara sinulle synnyttää tähän aikaan tulevana vuonna." (1.Ms 17:19-21)

Liitto Siinailla

Muutama sata vuotta myöhemmin Abrahamin pojanpojan jälkeläiset, "Jaakobin huone", oli orjana Egyptissä. Jumala kuuli orjien valitukset ja muistaen liittonsa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa pelasti jo suureksi kasvaneen kansan orjuudesta ja solmi nyt ensimmäistä kertaa liiton koko kansan kanssa Siinain vuorella. Liitto tehtiin kirjallisena:

Ja Mooses tuli ja kertoi kansalle kaikki Herran sanat ja kaikki hänen säädöksensä. Niin koko kansa vastasi yhteen ääneen ja sanoi: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme".
Sitten Mooses kirjoitti kaikki Herran sanat. Ja hän nousi varhain seuraavana aamuna ja rakensi alttarin vuoren juurelle sekä pystytti kaksitoista patsasta Israelin kahdentoista sukukunnan mukaan. Ja hän lähetti israelilaisten joukosta nuoria miehiä uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan härkiä yhteysuhriksi Herralle. Ja Mooses otti verestä puolet ja pani uhrimaljoihin, ja toisen puolen hän vihmoi alttarille. Ja hän otti liitonkirjan ja luki sen kansan kuullen. Ja he sanoivat: "Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme".
Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: "Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella".
Ja Mooses ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle. Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja hänen jalkainsa alla oli alusta, niinkuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas. Eikä hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin, ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat. (2.Ms 24:3-11)

Liiton ruhtinas antoi kansalle perustuslain, Liiton kirjan. Sen ensimmäinen käsky alkaa sanoilla "Minä olen":

Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. (2.Ms 20:2)

Jumalan auktoriteettia koskevien säädöksien jälkeen vahvistetaan patriarkaalisen järjestelmän asema jumalallisessa hierarkiassa:

Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa. (2.Ms 20:12)

Israelin ja Jumalan Siinain vuorella tekemä liitto täytti Aabrahamille annetun lupauksen, laillisti suhteen ja teki siitä ikuisen. Tässä liitossa Jumala oli aviomies, ja Israel Jumalan vaimo. Ikävä kyllä, tämäkin suhde rakoili jo heti alussa. Israel oli luvannut liittoon mennessään liian paljon sellaista, mitä se ei pystynyt sitten täyttämään.

 

Opetus

Avioliitossa on kaksi osaa, kihlaus ja täytäntöönpano. Kihlaus suoritetaan, jos morsiankandidaatti hyväksyy sulhasen tarjoaman avioliittosopimuksen. Sopimus tehdään kirjallisena. Kihlauksen yhteydessä sulhanen ostaa morsiamen maksamalla morsiamen hinnan ja antaa morsiamelle lahjoja, joiden turvin hän selviää kihlausajan haasteista. Lahjoja annetaan myös morsiamen sukulaisille.

Avioliitto on voimassa kihlauspäivästä alkaen, mutta aviollinen yhdyselämä saa toistaiseksi odottaa. Morsian valmistautuu häihin, joiden tarkkaa ajankohtaa hän, eikä sulhanenkaan tiedä. Häiden ajankohdan määrittelee sulhasen isä sen perusteella, onko pojan vaimolleen valmistama häähuone valmis.

Siinain vuorella annettu Liiton kirja on Jumalan ja Israelin välinen Sopimus. Siinä määritellään tarkkaan Jumalan ja Israelin liiton ehdot. Jumala kirjoitti kaikki perustavanlaatuiset asiat kahteen kivitauluun, niiden molemmille puolille, jotka Israel hyväksyi ja lupasi niitä kaikkia noudattaa. Näitä kymmenen käskyn laiksi sanottuja määräyksiä täydennettiin opetuksella ja ohjeilla, jotka kirjoitettiin kirjakääröihin. Kivitauluja säilytettiin Jumalan asumuksen pyhimmän osan Liiton arkissa ja opetusrullia sen vieressä.

Jumalan sana opettaa hänen omaa kansaansa elämään hänen tahtonsa mukaan, eikä se ole Jumalallekaan mikään helppo tehtävä. Paratiisista lähtien ihminen on luottanut enemmän omaan älyynsä kuin Jumalan sanaan ja nyt hän luulee, että joutuvansa panemaan järkensä romukoppaan, jos hän tottelee Jumalaa. Synti on tehnyt ihmisen sokeaksi. Hänen on vaikea nähdä, että Jumalan neuvot ovat oikeat ja selkeät ja paljastuvat aikanaan järkeviksi, vaikka ne ihmisistä eivät aina heti järkeviltä näytäkään. Jumala tietää kaiken etukäteen, ja huomioi sen jo ohjeita antaessaan.

Tässä ei ole mahdollista käydä läpi koko Raamatun opetusta, eikä verrata sitä samanhetkisiin maailmalla vallinneisiin kulttuureihin, mutta otetaan tähän nyt joku lause siitä, mitä Jumala opettaa.

Hakusanalla "älä" löytyi 468 jaetta.


Älä tee lähimmäisellesi vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Päivämiehesi palkka älköön olko sinun takanasi huomiseen asti. (3.Ms 19:13)

Älä kiroa kuuroa äläkä pane kompastusta sokean eteen, vaan pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra. (3.Ms 19:14)

Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne;
älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein. (3.Ms 19:15)

Älä liiku panettelijana kansasi keskellä äläkä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra. (3.Ms 19:16)

Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi, vaan nuhtele lähimmäistäsi, ettet joutuisi hänen tähtensä syynalaiseksi. (3.Ms 19:17)

Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra. (3.Ms 19:18)

Noudattakaa minun käskyjäni.
Älä anna karjassasi kahden erilaisen eläimen pariutua, älä kylvä peltoosi kahdenlaista siementä, älköönkä kahdenlaisista langoista kudottua vaatetta tulko yllesi. (3.Ms 19:19)

Älä tee vääryyttä kurjalle ja köyhälle palkkalaiselle, olipa hän veljiäsi tai muukalaisia, joita asuu maassasi, sinun porttiesi sisäpuolella. Älä luovuta orjaa, joka on paennut isäntänsä luota sinun luoksesi, hänen isännällensä. Hän asukoon sinun luonasi, sinun keskuudessasi, valitsemassaan paikassa, jonkun kaupunkisi porttien sisäpuolella, missä hän viihtyy; älä sorra häntä. (5.Ms 24:14-16)

Älä pane veljeäsi maksamaan korkoa rahasta tai elintarpeista tai muusta, mitä korkoa vastaan lainataan. (5.Ms 23:19)

Kun tulet lähimmäisesi viinitarhaan, niin saat syödä rypäleitä, minkä mielesi tekee, kunnes olet saanut kylläsi, mutta älä pane mitään astiaasi. Kun tulet lähimmäisesi viljapellolle, niin saat kädelläsi katkoa tähkäpäitä, mutta sirppiä älä heiluta lähimmäisesi viljapellolla." (5.Ms 23:24-25)

Älä tee niin Herraa, sinun Jumalaasi, kohtaan, sillä kaikkea, mikä on Herralle kauhistus ja mitä hän vihaa, he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa: omia poikiansakin ja tyttäriänsä he ovat jumalillensa polttaneet. (5.Ms 12:31)

Opetuksen monet kiellot johtuivat siitä, että mieleltään turmeltuneet kansat olivat ajautuneet syvään rappioon, eikä Jumala halunnut Jaakobin huoneen noudattavan heidän huonoa esimerkkiään:

Älkää saastuttako itseänne millään näistä, sillä näillä kaikilla ovat itsensä saastuttaneet ne kansat, jotka minä karkoitan teidän tieltänne. Ja maa tuli saastaiseksi, ja minä kostin sille sen pahat teot, niin että maa oksensi ulos asujamensa. Sentähden noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni älkääkä mitään näistä kauhistuksista tehkö, älköön maassa syntynyt älköönkä muukalainen, joka asuu teidän keskellänne - sillä kaikkia näitä kauhistuksia ovat tehneet tämän maan asukkaat, jotka olivat ennen teitä, niin että maa tuli saastaiseksi - ettei maa teitäkin oksentaisi, jos te sen saastutatte, niinkuin se on oksentanut ulos sen kansan, joka oli ennen teitä. Sillä jokainen, joka tekee minkä tahansa näistä kauhistuksista, hävitettäköön kansastansa, kaikki, jotka semmoista tekevät. Sentähden noudattakaa minun määräyksiäni, ettette seuraisi niitä kauhistavia tapoja, joita on seurattu ennen teitä, ettekä saastuttaisi itseänne niillä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3.Ms 18:24-30)

Hakusanalla "väärä" löytyi 245 jaetta, mm. nämä:

Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. (2.Ms 20:16)

Älä levitä valheellista huhua, äläkä anna apuasi syylliselle rupeamalla
vääräksi todistajaksi. (2.Ms 23:1)

Älä ole joukon mukana tekemässä pahaa, äläkä todista riita-asiassa niin, että taivut joukon mukaan ja väännät oikean
vääräksi. (2.Ms 23:2)

Älä väännä
vääräksi keskuudessanne asuvan köyhän oikeutta hänen riita-asiassansa. (2.Ms 23:6)

Pysy erilläsi
väärästä asiasta, äläkä surmaa viatonta ja syytöntä, sillä minä en julista syyllistä syyttömäksi. (2.Ms 23:7)

Äläkä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee näkevät ja
vääristää syyttömien asiat. (2.Ms 23:8)

Jos joku tekee rikkomuksen ja on uskoton Herraa kohtaan kieltämällä saaneensa lähimmäiseltään, mitä tämä on hänen haltuunsa antanut tai hänen hoitoonsa uskonut, tahi mitä hän itse on väkisin ottanut tai
vääryydellä anastanut lähimmäiseltään, tahi jos hän on löytänyt kadotetun esineen ja kieltää sen, tahi vannoo väärin missä asiassa tahansa, jossa ihminen helposti rikkoo, niin hän, jos hän näin on rikkonut ja tullut vikapääksi, antakoon takaisin, mitä hän väkisin on ottanut tai vääryydellä anastanut, tahi mitä hänen haltuunsa oli uskottu, tahi kadotetun esineen, jonka hän oli löytänyt, kaiken, jonka tähden hän oli väärin vannonut; ja korvatkoon sen täyteen määräänsä ja pankoon siihen vielä lisäksi viidennen osan sen arvosta. Sille, jonka oma se on, hän antakoon sen sinä päivänä, jona hän vikauhrinsa toimittaa. (3.Ms 6:2-5)

Väärä vaaka on Herralle
kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen. (Snl 11:1)

Kuulkaa minua, te jotka vanhurskauden tunnette, kansa, jonka sydämessä on minun lakini: älkää peljätkö ihmisten pilkkaa älkääkä kauhistuko heidän herjauksiansa. (Jes 51:7)

Hakusanalla "paha" löytyi jakeita 38 sivun verran ja hakuehdolla "paho" vielä 81 jaetta lisää.

Jos joku tavataan makaamasta naisen kanssa, joka on toisen miehen aviovaimo, niin kuolkoot molemmat, sekä mies, joka makasi vaimon kanssa, että vaimo. Poista paha Israelista. (5Ms 22:22)

Tätä tekstiä kirjoittaessani tein vastaavia hakuja monista muistakin sanoista, mutta eivätköhän jo nämäkin esimerkit riitä kertomaan siitä, mihin Jumala pyrkii. Kun Israel sulki korvansa opetukselta, se vietiin Babyloniaan maistamaan sitä, mitä on elää epäjumalia palvovien ihmisten vallan alla. Siellä se meni itseensä ja valitti:

Me olemme luopuneet pois ja olleet kapinalliset; sinä et ole antanut anteeksi… (Val 3:42)

Jumala lähetti Hesekielin kapinoitsijoiden luo Baabeliin:


Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, minä lähetän sinut israelilaisten tykö,
kapinallisten pakanain tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta, hamaan tähän päivään asti. (Hes 2:3)

Israelissa Mooseksen viiden kirjan nimenä on toora (H8451), Laki, Opetus, mutta se on myös Totuus:

Sinun vanhurskautesi on iankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakisi (torah) on totuus. (Ps 119:142)

Sanan toora (hebr. torah) juurikirjaimet jrh muodostavat verbin jarah (Strongin H3384), opettaa, osoittaa, perustaa ja kuvannollisesti myös "alkaa". Mutta silloin se on sama kuin Jeesus, Jumalan sana, kts. Jes 2:3. Se, joka sitä yöt ja päivät tutkii, kts. Ps 1:1-3, on kuin joen rannalle istutettu Elämän puu, kts. Ilm 22:1-2. Jesajan kirjassa verbiä jarah käytetään merkityksessä "laskea perustus", vieläpä kahteen kertaan yhdessä lauseessa:

Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene. (Kts. Jes 28:16)

Jeesus on Jumalan luomistyön perustus. Jumala loi kaikki esikoisessaan Jeesuksessa. Jeesus on myös vastaus kapinoitsijan yritykselle luoda vaihtoehtoinen järjestelmä varsinaisen perustuksen korvikkeeksi:

Koska te sanotte: "Me olemme tehneet liiton kuoleman kanssa ja tuonelan kanssa sopimuksen; tulkoon vitsaus kuin tulva, ei se meitä saavuta, sillä me olemme tehneet valheen turvaksemme ja piiloutuneet petokseen" - sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene. (Jes 28:15-16)

Jumalasta luopuneet ihmiset opettavat toisilleen kaikenlaista. Maailmassa on vaikka minkälaista opettajaa, joten on pelkkää Jumalan armoa, että Jumalan sana opettaa sen, mikä on totta ja oikeaa. Tosi on, ettei ihminen pysty läheskään aina noudattamaan sitä, mikä on totta, hyvää ja oikeaa, mutta Jumalan sana antaa ainakin tiedon siitä, mikin tulee pyrkiä ja mitä tulee varoa. Mikäli ihminen rikkoo Jumalan sanan, se saa aikaan myös epämiellyttävän synnin tunnon, joka varoittaa ihmistä tulevasta tuomiosta.

Laki eli opetus on annettu vain Liiton tehneelle Israelin kansalle.

 

Kapina jatkuu

Jumalan käskyn ja opetuksen hylänneellä maailmalla oli edessään valtava valinnan rikkaus. Se saattoi päättää mitä vain ja aloittaa minkälaisia hankkeita tahansa. Silloinkin, kun sen oli pakko noudattaa Jumalan säätämää järjestystä - eihän sekään voinut viljellä maissia Uralilla Jumalan säätämiä lainalaisuuksia huomioimatta - se kiitti ja ylisti omia, itse keksittyjä jumaliaan Jumalan lahjoista. Mutta Jumalasta luopuneella maailmalla oli omat pelkonsa, ja niitä peittääkseen se yritti luoda yhtenäisten kulttuurin. Sen oli määriteltävä "hyvän ja pahan kategoriat". Ongelmana oli, että kaikki, mitä Jumala oli luonut, oli hyvä, hänen käskynsä olivat hyvät ja hänen luomansa järjestelmä oli hyvä. Pyrkiessään riippumattomaksi Jumalasta, ihminen valitsee pahan. Ongelma oli ihmisessä, joka oli syönyt - sisäistänyt - pahan siemenen.

Aabrahamin aikana maailman kulttuuri, "maailma", oli kehittynyt jo kauas siitä, jota se oli Adamin aikana ollut. Adamin jälkeläisissä oli hillitöntä väkivaltaa, uhmaa ja ylpeyttä, mutta heidän välineensä sen toteuttamiseen olivat vielä kehittymättömät, eikä pahuus ollut pitkälle organisoitunutta. He nyt vain olivat pahoja ja sillä siisti. Baabelin sotilaspoliittisen valtion pyrkimykset olivat jo aivan toisenlaisia, ja niiden kanssa Israel joutui tekemisiin sen lisäksi, että samat, Jumalasta eroon pyrkivät voimat vaivasivat heitä itseään yhtä hyvin kuin heidän naapureitaankin.

Miten kauas Jumalasta luopunut kulttuuri oli luomisjärjestyksen mukaisesta yksinkertaisesta elämänmuodosta ajautunut, käy ilmi niistä Raamatun jakeista, joissa Jumalan kansaa varoitetaan maailman tapakulttuurista. Nykyajan poliittisesti korrektissa maailmassa varotaan tarkkaan puhumassa siitä, millaista elämä kristikunnan vaikutuksen ulkopuolisessa maailmassa oli, mutta vielä toistaiseksi on melko helppo saada käsiin myös yli sata vuotta vanhoja kirjoja silloin vielä vähän tunnettujen maiden kulttuureista. Intiassa harjoitetaan vieläkin temppeliprostituutiota, Indonesiassa elänee vieläkin entisiä ihmissyöjiä ja niin edelleen. Israelin läheisyydessä sellaiset ilmiöt, kuin ihmisuhrit päättyivät jo Jeesuksen syntymää edeltävällä vuosisadalla, mutta missä Jumalan sanaa ei tunnettu, ihmisiä uhrattiin "jumalien" lepyttämiseksi vielä pitkään sen jälkeenkin.

Jumala on pyhä. Hän omistaa maailman ja valvoo omistamansa maailman tapahtumia. Hän on oikeudenmukaisuuden takuumies, "kiivas" (hebr. "kanna") Jumala. Hänen "mielipiteensä" ratkaisee riippumatta siitä, tunteeko ihminen tekevänsä oikein tai väärin.

Sillä jokainen, joka näitä tekee, on kauhistus Herralle, jokainen, joka vääryyttä tekee.

 

Jaakobin huone kärsii tappioita

Vaikka erämaaseurakunta sai eläviä sanoja Jumalalta, se sortui epäjumalanpalvelukseen ja jakaantui kahteen osaan, joista toinen vietiin väkipakolla Assyriaan ja toinen osa Baabeliin. Baabeliin viety seurakunta sai kuitenkin palata, mutta Assyriaan viety osa sai erokirjan:

Ja Herra sanoi minulle kuningas Joosian päivinä: "Oletko nähnyt, mitä tuo luopiovaimo, Israel, on tehnyt? Hän kuljeskeli kaikilla korkeilla vuorilla ja kaikkien viheriäin puitten alla ja harjoitti siellä haureutta. Ja minä sanoin, sittenkuin hän oli kaiken tämän tehnyt: 'Palaja minun tyköni'. Mutta hän ei palannut. Ja hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, näki sen. Ja minä näin, että, vaikka minä olin lähettänyt pois tuon luopiovaimon, Israelin, juuri sen tähden, että hän oli tehnyt aviorikoksen, ja olin antanut hänelle erokirjan, ei kuitenkaan uskoton Juuda, hänen sisarensa, peljännyt, vaan meni ja harjoitti haureutta hänkin. (Jer 3:6-8)

Israelin Assyriaan vietyjen heimojen keskuuteen luvattiin myöhemmin lähettää sanansaattajia kutsumaan hylätyn kansan lapsia takaisin liittoon. Marian kiitosvirressä on maininta tästä:

Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut. (Lk 1:54-55)

Juudaa säilyi toistaiseksi vähemmällä, koska Daavidille oli annettu lupaus pojasta, joka tulisi toimimaan sekä kuninkaana että ylipappina:

Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa, ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa. Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan merta ja virtoja hänen oikean kätensä. Hän kutsuu minua: "Sinä olet minun isäni, sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio". Ja minä asetan hänet esikoiseksi, maan kuninkaista korkeimmaksi. Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti, ja minun liittoni hänen kanssaan on luja. Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät. Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan, jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä noudata minun käskyjäni, niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla; mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani. En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt. Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta, ja totisesti, minä en Daavidille valhettele: "Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti, ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko, se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu. Ja todistaja pilvissä on uskollinen". Sela. (Ps 89:25-38)

 

Luuserit joutuvat Baabeliin

Jumala käytti muinaista Baabelia Juudan ja Benjaminin heimon rankaisemiseen. Jumalan ei tarvinnut tehdä muuta, kuin ottaa varjeleva kätensä pois Juudan yltä, niin jo oli Baabel sen kimpussa.


Ja nyt minä annan kaikki nämä maat Nebukadnessarin,
Baabelin kuninkaan, palvelijani, käsiin, ja myöskin metsän eläimet minä annan hänelle, palvelemaan häntä. Ja sitä kansaa ja sitä valtakuntaa, joka ei tahdo palvella häntä, Nebukadnessaria, Baabelin kuningasta, ja joka ei anna kaulaansa Baabelin kuninkaan ikeeseen, sitä kansaa minä rankaisen miekalla, nälällä ja rutolla, sanoo Herra, kunnes minä teen heistä lopun hänen kädellänsä. Ja te, älkää kuulko profeettojanne, tietäjiänne, unianne, ennustelijoitanne ja velhojanne, jotka sanovat teille näin: "Ette te joudu palvelemaan Baabelin kuningasta". Sillä valhetta he ennustavat teille ja toimittavat teidät kauas pois maastanne: minä karkoitan teidät, ja te hukutte. Mutta sen kansan, joka taivuttaa kaulansa Baabelin kuninkaan ikeen alle ja palvelee häntä, sen minä annan jäädä omaan maahansa, sanoo Herra; se saa sitä viljellä ja siinä asua. (Jer 27:6-11)

Koska Baabel oli Jumalan antama rangaistus, sitä ei olisi pitänyt sotilaallisesti vastustaa. Oikea tapa tuhon välttämiseksi on Jumalan sanan mukainen elämä:

Sillä jos te teette tämän sanan mukaan, niin tulee tämän linnan porteista sisälle, ajaen vaunuilla ja hevosilla, kuninkaita, jotka istuvat Daavidin valtaistuimella, tulee kuningas ynnä hänen palvelijansa ja kansansa. Mutta jos te ette kuule näitä sanoja, niin minä vannon itse kauttani, sanoo Herra, että tämä linna on tuleva raunioiksi. (Jer 22:4-5)

Jeremia sanoi saman Juudan kuninkaalle, joka kuitenkaan ei käsittänyt asiaa samalla tavalla kuin Jeremia:

Sidkialle, Juudan kuninkaalle, minä puhuin aivan samalla tavalla, sanoen: Taivuttakaa kaulanne Baabelin kuninkaan ikeen alle ja palvelkaa häntä ja hänen kansaansa, niin te saatte elää. (Jer 27:12)

Vaikka Jumala salli Babelin tekemät hävitystyöt, ei hän siihen Baabelille kuitenkaan mitään lupaa antanut, ja siksi sitä rangaistiin sen tekemistä hävitystöistä. Vuonna 539 eKr Medo-Persia valloitti Baabelin, ja se jäi raunioiksi. Uudet hallitsijat antoivat Juudan palata maahansa, niin kuin luvattu oli:

Mutta kun seitsemänkymmentä vuotta on täyttynyt, niin minä kostan Baabelin kuninkaalle ja sille kansalle, sanoo Herra, heidän pahat tekonsa, kostan kaldealaisten maalle ja teen sen ikuiseksi erämaaksi. (Jer 25:11-12)

Kapinoitsijan muotokuva

Maailman kapina Jumalaa vastaan on hyvin organisoitu. Sen takana on merkittävä henkivalta, joka halusi tulla itsenäiseksi Jumalasta. Käännöksessä hänen nimensä on "kointähti", mutta oikeastaan kyse on valon kantajasta, Lusiferista:

Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! (Jes 14:12)

Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. (Jes 14:13)

Nämä lainaukset Jesajan kirjasta kirjoitettiin aikana, jolloin Israel oli jo omaksunut Babylonian opit, ja vietiin Babyloniaan seitsemäksikymmeneksi vuodeksi nauttimaan sitä, mitä he olivat tilanneet. Kovin hauskaa se ei liene ollut, koska juuri siellä syntyivät Raamattuunkin päässeet Valitusvirret.

Kansan menestyksen tai sen tuhon selittää se, mistä lähteestä sen kuningas, ruhtinas tai enkeli on viisautensa saanut. Tyyro oli aikansa menestyksekkäimmän kauppias- ja merenkulkijakansan keskus. Silti sen kävi huonosti:

Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen. Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät. Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti." (Hes 28:12-19)

Jo ennen ihmisen viettelemistä Lusifer oli onnistunut pettämään suuren osan Jumalaa palvelevia henkivaltoja puolelleen. Adamin suvussa sama peli jatkui, kunnes Jumala tuhosi koko joukon vedenpaisumuksessa; vain Nooa Seetin sukuhaarasta sai armon, ja pelastui perheineen, mutta tästäkin pelastuneesta joukosta kasvoi uusi kapinallinen sukupolvi, eikä edes Jumalan omaisuudekseen valinnut kansa, Israel, ollut mikään poikkeus. Jesajan tehtäväksi tuli julistaa se jälkipolville:

Mene siis nyt ja kirjoita se tauluun heidän läsnäollessaan ja piirrä se kirjaan, että se säilyisi tuleviin aikoihin, ainiaan, iankaikkisesti. Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: "Älkää nähkö", ja ennustajille: "Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä." (Jes 30:8-11)

 

Paholaisen lapset

Kapinallisuus on langenneelle ihmissuvulle luonnollista. Sitä ei tarvitse opettaa, se omaksutaan kuin äidin kieli ja sitä esitetään vaatetuksella, puheella, käyttäytymisellä ja vaikka sitä sanottaisiin taiteeksi tai kulttuuriksi, on kaikki se, mikä on tästä maailmasta ja sen ruhtinaasta, kapinaa Jumalaa vastaan. Lopulta ihmiskunnan kapina huipentuu siihen, että paholainen itse astuu näyttämölle ja julistaa olevansa Jumala.

Ensi vaiheessa Jumala kutsuu ihmisiä ulos Baabelin kapinallisesta järjestelmästä ja liittymään hänen Aabrahamille antamiensa lupausten järjestelmään, mutta lopuksi Jumala tuhoaa Baabelin ja tuomitsee itsepintaista vastarintaa harjoittaneet vihan lapset.

Vanhan testamentin Baabelin tuomio tapahtui jo silloin, kun Medo-Persia valloitti Baabelin vuonna 539 eKr. Jesaja ennusti Baabelin tuhon hetkellä, jolloin Baabelin valta oli huipussaan. Tässä vain hakutulokset Jesajan ennustuksesta:

Ennustus Baabelista, Jesajan, Aamoksen pojan, näkemä. (Jes 13:1)

Ja
Baabelin, valtakuntain kaunistuksen, kaldealaisten ylpeyden ja loiston, käy niinkuin Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala hävitti. (Jes 13:19)

sinä virität tämän pilkkalaulun
Baabelin kuninkaasta ja sanot: "Kuinka on käskijästä tullut loppu, tullut loppu ahdistuksesta! (Jes 14:4)

Minä nousen heitä vastaan, sanoo Herra Sebaot, ja hävitän
Baabelilta nimen ja jäännöksen, suvun ja jälkeläiset, sanoo Herra. (Jes 14:22)

Ja katso, tuolla tulee jonossa miehiä, parivaljakoita." Ja hän lausui sanoen: "Kukistunut, kukistunut on
Baabel, ja kaikki sen jumalain kuvat hän on murskannut maahan". (Jes 21:9)

Jeremia ennusti samaa, mutta koko maailmaan sovellettuna:


Paetkaa
Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin. Sillä tämä on Herran koston aika, hän maksaa sille, mitä se on ansainnut. Baabel oli Herran kädessä kultainen malja, joka juovutti kaiken maan. Sen viinistä joivat kansat; sentähden kansat tulivat mielettömiksi. Äkisti on Baabel kaatunut ja murskaantunut. Valittakaa hänen tähtensä! Hakekaa balsamia hänen kipuunsa, ehkä hän paranee. "Me olemme koettaneet parantaa Baabelia, mutta ei hän ole parantunut. Jättäkää hänet ja menkäämme pois, kukin omaan maahansa; sillä hänen tuomionsa ulottuu taivaaseen asti, kohoaa pilviin saakka. Herra on tuonut ilmi meidän vanhurskautemme; tulkaa, julistakaamme Siionissa Herran, meidän Jumalamme, tekoja." Teroittakaa nuolet, täyttäkää viinet! Herra on herättänyt Meedian kuningasten hengen, sillä hänen ajatuksensa käy Baabelia vastaan, sen hävittämiseksi. Tämä on Herran kosto, kosto hänen temppelinsä puolesta. (Jer 51:6-11)


Millainen on maailma

Jumalan luoma maailma on täydellinen, mutta sitä hyväksikäyttävä paholaisen virtuaalimaailma rajoittuu kolmeen asiaan:

Sillä kaikki, mikä maailmassa (en too kósmoo) on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän (biou) korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta (ek tou kosmou). (1.Joh 2:16)

Elämää on kolmen laista, biologista (bios), psyykkistä (psihi) ja hengellistä (zoi). Edellä puhutaan biologisesta elämästä, kreikaksi bios, joka tasoltaan on sitä kehittymättömintä laatua. Sitä kehittyneempää elämäntasoa edustaa psyyke, mutta psyyken ongelma on synti, josta se on saastunut. Synnin takia psyyken osa on kuolema, joko kuolema synnissä sitä seuraavine tuomioineen tai kuolema Kristuksessa ennen kuin ihminen voi tulla Jumalan lapseksi. Vasta tämä hengellinen, taivaallinen elämän laji on kestävää elämää Jumalan kaltaisuudessa.

Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä (epi tis gis). Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne (i zoí imoon) on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme (i zoí imoon - teidän elämänne), ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. Kuolettakaa siis maalliset (epi ti gis - maassa olevat) jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. (Kol 3:2-7)

Maailman virtuaalitodellisuus paljastuu viimeistään kuolemassa:

Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. (1.Tim 6:7-8)

On tyhmää kiintyä virtuaalitodellisuuteen:

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti. (1.Joh 2:15)

 

Millainen arvomaailma

Vaikka Antiikin ajan Baabel tuhottiin niin, että eurooppalaiset historioitsijat vielä 200 vuotta sitten väittivät Raamatun kertomuksia joskus kukoistaneesta Baabelista juutalaisten leirinuotiotarinoiksi, se jatkaa elämäänsä perijävaltioissaan ja koko maailmaan levinneen kulttuurin muodossa. Baabelin vaikutus arkipäiväiseen elämään on juurtunut niin syvälle, etteivät synnin sokaisemat ihmiset sitä edes huomaa. Ota käteesi vaikka kalenteri, ja kysy itseltäsi, minkä tähden viikonpäivien nimet ovat sunnuntai, maanantai jne. No, nehän ovat Babylonian epäjumalien nimet Auringon päivä, Kuun päivä ja niin edelleen.

Kaikkien ihmisten lähtökohta on sama: jokainen meistä on siemennetty hyvän ja pahan puun hedelmien siemenellä. Siemenestä on kasvanut järjestelmä, jonka loistosta paholainen oli ylpeä esitellessään sitä Jeesukselle. Järjestelmä ei enää ole pelkkä sotilaallinen orjuutusjärjestelmä. Sotavoimien ja kuninkaiden lisäksi siihen kuuluvat myös uskonto, filosofia, psykologia, sosiaalipolitiikka, kauppa, talous ja rahamaailma, tiede sekä taiteet, koulutus ja opetusjärjestelmät, ja paljon muuta. Se luo itse omat arvomaailmansa, lakinsa ja valitsee tavoitteensa. Sitä kutsutaan nyt sivistykseksi.

Kosmoksella, sanottakoon sitä nyt vaikka sivistykseksi, on se ikävä puoli, ettei se tuota mitään hyvää. Kaiken hyvän paholainen saa riistämällä Jumalaa. Kaikki hyvä tulee Jumalalta, ja paholaisen on oltava aina valppaana ottamaan siltä, jolla on, antaakseen sille, jolla ei tätä Jumalan antamaa hyvää ole. Kaiken lisäksi kaikki, mistä paholainen saa otteen saastuu ja pilaantuu sen käpälissä. Jos maailman järjestelmään ei jatkuvasti tule uutta ja tervettä sisältöä Jumalalta, se turmeltuu niin, että Jumalan täytyy tuhota koko "sivistys".

Uuden Testamentin kirjoituksissa sivistyksestä käytetään sanaa eu'sevia, ja maailmallisesta "sivistyksestä" eli siveettömyydestä sanaa "asevia". Käännöksessä puhutaan jumalisuudesta ja jumalattomuudesta:

Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin …

…heissä on jumalisuuden ulkokuori (morfosis eu'seveias) mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. (Kts. 2.Tim 3:1-5)

Kreikkalaisessa lähdetekstissä ei varsinaisesti puhuta jumalisuudesta, vaan hurskaanoloisesta palvonnasta, "eu'sevia", riippumatta siitä, mitä jumalana palvotaan. Sana on yhdyssana, jossa ensimmäinen osa "eu" tarkoittaa hyvää, ja toinen (>sevomai) "kunnioittaa". Venäläisessä käännöksessä sana eusevia onkin käännetty sanalla blagotshestie, kunniallisuus.

Vaikka viimeisen ajan ihmisissä on sivistyksen pintasilaus,, sisältö on aivan toisesta lähteestä, tämän maailman ruhtinaalta:

Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta. (2.Tim 3:1-5)

Mitä jumalallisuus eli oikea sivistys sitten on? Tietenkin jumalallisuutta - rakkautta totuuteen:

… ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. (2.Tess 2:10)

Kiusaaja kohtaa Jeesuksen

Jeesus sanoi Eevan vietellyttä käärmettä tämän maailman ruhtinaaksi:

Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. (Joh 12:31)

Tämän maailman ihmiset eivät tunne omaa hallitsijaansa ja mekin vain sen verran, että osaisimme olla varuillamme:

Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman (tou aioonos toutou) viisautta emmekä tämän maailman valtiasten (toon arhónton tou aioonos toutou), jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja (pro ton aioónoon) meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista (oudeis ton arhontoon) ole tuntenut - sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet - vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". (1.Kor 2:6-9)

Tämän maailman ruhtinas tulee äkkiä paikalle, jos huomaa valtansa olevan uhattuna.

 

Vuosituhansien ajan ihminen on yrittänyt keksiä jos jonkinlaista keinoa vapautua Jumalan kirouksesta. Jeesuskin joutui kiusattavaksi. Ensimmäiseksi paholainen tarjosi Jeesukselle helpompaa keinoa leivän hankkimiseksi:

Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi". Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'." (Mt 4:1-4)

Jeesus oli uusi tulokas maailmassa, joka jo oli mukautunut Baabelin perintöön. Jeesus oli juuri käynyt kasteella, ja täyttynyt Pyhällä Hengellä. Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Ensimmäiseksi paholainen tarjosi Jeesukselle helpompaa keinoa leivän hankkimiseksi:

Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi". Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'." (Mt 4:1-4)

Oliko käärme todella pystynyt keksimään toimivan järjestelmän Jumalan kirouksen mitätöimiseksi? Oliko syyn ja seuraamuksen laki nyt kumottu? Mikäli se oli totta, eikö Jeesuksen olisi pitänyt heittäytyä rähmälleen käärmeen eteen pelkästä ihastuksesta? Jos kaikki muut olivat hyväksyneet Baabelin järjestyksen, niin mikä oli Jeesus sitä torjumaan? Leipää ja helpolla, se oli paholaisen tarjous.

Paholainen tiesi Jeesuksen resurssit. Jos Jeesus olisi ollut joku meikäpoika, hän olisi todennäköisesti ehdottanut leivän varastamista, kaupantekoa, pörssikeinottelua tai muuta vastaavaa helppoa hommaa leivän hankkimiseksi. Mutta Jeesus oli eri maata. Jos paholainen saisi alistetuksi Jeesuksen, se avaisi hänelle aivan uudet mahdollisuudet valtansa lisäämiseksi, nyt kun hänellä jo oli maailman valtiot hanskassaan. Kysymys oli nyt siitä, kuka ryömii rähmällään ja kenen edessä. Muistellaan näitäkin Raamatun alkulehtien sanoja:

Ja Herra Jumala (hebr. Jehovah Elohim) sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. (1.Ms 3:14)

Kun leipätemppu ei tehonnut Jeesukseen, yritti hän tarjota Jeesukselle uskontoa:

Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'."
Jeesus sanoi hänelle:
"Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'." (Mt 4:5-7)

Paholainen halusi dialogia, halusi neuvotella, mutta Jeesus iski paholaista "Raamatulla päähän" jo toisen kerran. Jumala ei neuvottele vihollisen kanssa, hän harrastaa didaktiikkaa. Kun hän käskee, se toteutuu:

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." (1.Ms 3:15)

Jos Jeesus olisi ollut nainen, hänelle olisi varmaan tarjottu myös naisten emansipaatiota, sillä synnyttämisen vaivat olivat vieläkin olemassa:

Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva". (1.Ms 3:16)

Kun uskontokaan ei kelvannut Jeesukselle, tarjosi paholainen hänelle globaalin maailmanvallan pääministerin paikkaa yhtä kumarrusta vastaan:

Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua". Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'."

Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta. (Mt 4:8-11)

Niin. Jos kerran Jumala kirosi maailman, niin mistä tuli se loistokas maailma, jota käärme tarjosi Jeesukselle yhtä kumarrusta vastaan? Oliko käärme todellakin pystynyt tekemään tyhjäksi Jumalan kirouksen:

Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." (1.Ms 3:17-19)

Jeesuksen vastaus käärmeen huutoon oli yllättävä. Hän alistui kiroukseen ja kuolemaan, mutta ei suinkaan tyhmyyttään, vaan tehdäkseen tyhjäksi pimeyden teot.

 

Maailman valkeus


Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen
maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus". (Joh 8:12)

Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." (Joh 9:5)

Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. (Joh 12:46)


16:7
Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
16:8
Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
16:9
synnin, koska he eivät usko minuun;
16:10
vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
16:11
ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas (o arhon) on tuomittu. (Joh 16:7-11)

Uusi Liitto

Siinain liitto paljasti ihmisen kyvyttömyyden kulkea samaa matkaa Jumalan kanssa. Siksi Jumala ilmoitti korvaavansa sen Uudella liitolla:

Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. (Jer 31:31-33)

Siinain liitto toi esiin kaikki synnit, mutta Uudessa Liitossa keinot niiden anteeksisaamiseksi:

Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä. Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat - Herra Sebaot on hänen nimensä: Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra. (Jer 31:34-37)

Siinain liitto määräsi synnistä ankarat rangaistukset, mutta Uudessa Liitossa oli keinot niiden voittamiseksi:

Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? (1.Joh 5:1-5)

Ulos maailmasta kutsuttu kansa

Abraham kutsuttiin ulos Baabelista, mutta miksi hän haetti pojalleen Iisakille vaimon Baabelista, jos se kerran oli niin paha, ettei Jumala sitä hyväksynyt. Selitys on yksinkertainen: Kertomus Abrahamista, Elieseristä, Rebekasta (hebr. Rivka) ja Iisakista on ennustus siitä, miten Jumala hankkii pojalleen Jeesukselle vaimon. Jeesus ottaa vaimon pahasta maailmasta, ja Pyhä Henki - vertauksen Elieser - johdattaa hänet taivaalliseen vihkimajaan, "chuppah".

 

Baabel on sekoitus, sivistyksen jäljitelmä:


Lähtekää
Baabelista, paetkaa Kaldeasta; riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä, viekää tieto siitä maan ääriin asti, sanokaa: "Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin". (Jes 48:20)

Jos Jumalan omat eivät lähde, heidät rangaistaan yhdessä Baabelin kanssa:

Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona! (Sak 2:7)

Abram kutsuttiin ulos Kaldean Uurista, Babyloniasta. Jonkin ajan kuluttua Abramin jälkeläisistä oli kasvanut ei mikä tahansa kansa, vaan Jumalan seuraajakansa, seurakunta, jolle Jumala sanoi:

Sillä nämä kansat, jotka sinä nyt karkoitat, kuuntelevat kyllä merkeistäennustajia ja taikureita, mutta sinulle ei Herra, sinun Jumalasi, sitä salli.
Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa. On tapahtuva aivan niin, kuin sinä Herralta, sinun Jumalaltasi, anoit Hoorebilla, silloin kun seurakunta (hebr. kahal) oli koolla ja sanoit: 'Älköön minun enää suotako kuulla Herran, minun Jumalani, ääntä älköönkä nähdä tätä suurta tulta, etten kuolisi'. (5.Ms 18:14-16)

Stefanos marttyyri viitaa tähän kivityspäivänsä puheessa:

Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: 'Kuka sinut on asettanut päämieheksi ja tuomariksi?', hänet Jumala lähetti päämieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kautta, joka hänelle orjantappurapensaassa oli ilmestynyt. Hän johdatti heidät sieltä pois, tehden ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena. Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Jumala on teille herättävä teidän veljienne joukosta'. Hän on se, joka seurakunnassa (kr. en ti ekklisia), erämaassa (en ti erímoo), oli enkelin kanssa, joka puhui hänelle Siinain vuorella, ja oli myös isiemme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi. (Apt 7:35-38)

Uuden Liiton seurakunta sai alkunsa helluntaipäivänä, viisikymmentä päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Sana ekklisia, ulos kutsutut, kertoo seurakunnan alkuperän. Vanhan liiton Seurakunta kutsuttiin ulos Babylonista, Uuden Liiton Seurakunta on kutsuttu ulos paholaisen järjestelmästä, kosmoksesta.

Seurakunta on ulos kutsuttujen yhteisö. Jeesus alkoi esittää näitä kutsuja heti julkisen toimintansa alussa. Hän sanoi: "Tule ja seuraa minua…" Ensimmäisen kerran sana ekklisia esiintyy näissä sanoissa:

Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?"
Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika".
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:
"Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari (Petros), ja tälle kalliolle (epi taúti ti pétra) minä rakennan (oikodomíso mou) seurakuntani (tin ekklisian), ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä (epi tis gis), se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa." (Matt 16:15:19)

Sana ekklisia on yhdyssana, jonka etuliite "ek" tarkoittaa ulos jostakin. Sama etuliite on myös verbissä valita, eklego:

Jos te maailmasta (ek tou kosmou) olisitte, niin maailma (o kosmos) omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta (ek tou kosmou), vaan minä olen teidät maailmasta (ek tou kosmou) valinnut (eks'eleksámin), sentähden maailma (o kosmos) teitä vihaa. (Joh 15:19)

Paljon polemiikkia on käyty siitä, kuka tappoi Jeesuksen. Maailma tappoi. Golgatan rituaalimurhaan osallistunut juutalainen sanhedrin edusti maailmaa, mutta yhtä hyvin maailmaa edusti myös Rooman miehityshallinto. Maailma pystyy yhdistämään voimansa ainoastaan silloin kun se hyökkää Jumalan valtakuntaa vastaan, mutta yhdistyneenäkään se ei pysty sitä voittamaan.

Voitto maailmasta ei ole muskelien eikä hevosvoimien, vaan uskon varassa:

Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? (1.Kor 5:3-5)

Toisen kerran sana ekklisia esiintyy anteeksiantojärjestystä koskevassa kappaleessa, kun avainvalta laajennetaan koskemaan koko seurakuntaa:

Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.
Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle (ti ekklisía). Mutta jos hän ei seurakuntaakaan (kai tis ekklisíais) kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana (o ethnikos - vierasmaalainen) ja publikaani.
Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. (Matt 18:15-18)

Seurakunnan "yhtiöjärjestyksestä" Jeesus sanoo:

Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä. (Matt 18:19-20)

Luukkaan, Markuksen tai Johanneksen evankeliumi ei käytä sanaa ekklesia lainkaan, mutta Apostolien teoista lähtien sen käyttö on runsasta.

 

Tehtävä maailmassa

Ristiinnaulitsemisen lähestyessä Jeesuksen seuraajille annettiin muutamia tärkeitä käskyjä ja tehtäviä, kuten Uusi Käsky rakastaa veljiä kustannuksia kaihtamatta, käskyn odottaa Jerusalemissa Pyhän Hengen vuodatukseen saakka ja mennä sitten kaikkeen maailmaan Jeesuksen Ylösnousemuksen todistajina julistamaan Jumalan valtakuntaa. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus vielä muistutti lähetystehtävästä:

Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan (eis ton kósmon ápanta) ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." (Mark 16:15-18)

Jeesuksen seuraajat ovat hänen ylösnousemuksensa todistajia Pyhän Hengen voimassa. Seuraajansa hän lähettää maailmaan:


Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja
maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; (Joh 17:14-18)

Kuka omistaa maailman

Maailma on pahan vallassa:

Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. (1.Joh 5:19)

Jumala loi taivaat ja maan, kuka ne nyt omistaa? Omistaako kiusaaja muutakin, kuin oman järjestelmänsä?

 

Epäuskon lapset

Maailma on Jumalan peltomaa:

Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. (Mt 13:38)

Juuso sivut 45 ja 416-417

Ef 2:2, 5:6, Kol 3:6

Toisen korinttolaiskirjeen jae 6:17 on poliittisesti epäkorrektia tekstiä, mutta sitä kannattaa totella:

Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias". (2.Kor 6:17-18)

Synnin takia Jumalan kansa voi kuitenkin joutua takaisin Baabelin orjuuteen. Paavali varoittaa vääristä yhteyksistä:

 

6:14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?
6:15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?
6:16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani".
6:17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani
6:18 ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias".
7:1 Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa. (2.Kor 6:14-7:1)


Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan (kata ton aioona tou kosmou toutou), ilmavallan hallitsijan (kata ton arhonta tis eksousias tou aeros), sen hengen hallitsijan, (tou pneumatos) mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa (en tois yiois tis ap'eitheias), joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia (tekna físei) niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef 2:1-9)

 

Tämän maailmanajan jumalan tuomio

 

Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman (tou kosmou) valtakunnat (tas vasileias) ja niiden loiston ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua". (Mt 4:8-9)

Saatanan järjestelmän loisto on sokaissut ihmiset:

Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala (o theos tou aioonos autou) on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. (2.Kor 4:4)

Jeesus oli parantanut yhden näistä sokeana syntyneistä, mutta se ei miellyttänyt uskonnollisia johtajia. He kuulustelivat näkönsä saanutta, ja kun vastaukset eivät miellyttäneet heitä, mies ajettiin ulos. Tarina jatkuu:

Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: "Uskotko sinä Jumalan Poikaan?"
Hän vastasi ja sanoi: "Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?"
Jeesus sanoi hänelle:
"Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu".
Niin hän sanoi: "Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä.
Ja Jeesus sanoi:
"Tuomioksi (Eis krima) minä olen tullut tähän maailmaan (eis ton kosmon touton), että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi". (Joh 9:35-39)

Jumalan tuomio sekä nostaa, että alentaa, tekee sokeat näkeviksi ja näkevät sokeiksi. Uskonnolliset johtajat kysyivät, kumpaan ryhmään he kuuluvat:

Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?"
Jeesus sanoi heille:
"Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy". (Joh 9:39-41)

Huomaa, ettei Jeesus lue syntiä sokeille, sillä synti on Jumalan lain vastainen teko eikä lakia ole annettu muille kuin Jumalan kansalle. Kun Jeesuksesta kiinnostuneet kreikkalaiset halusivat päästä hänen puheilleen, puhui hän vehnänjyvästä, jonka kuolema tuottaa runsaan sadon:

Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. (Kts Joh 12:23-26)

Maailmalle Jeesuksen nimi saattaisi kirkastua vasta sitten, kun Saatanan järjestelmän loisto oli jäänyt kirkkauden Jumalan varjoon:

Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava". Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli". Jeesus vastasi ja sanoi: "Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas (o arhon tou kosmou toutou) pitää heitettämän ulos. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni." Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva. (Joh 12:28-33)

Jeesus ei koskaan luopunut Jumalasta. Hän ei taistellut koko maailmaa vastaan nyrkit sojossa, hän KUOLI MAAILMALLE:

Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. (Jes 53:4-6)

Jeesus meni kuolemaan meidän syntivelkamme harteillaan, mutta hän nousi ylös kuolleista ilman sitä.

Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. (Joh 12:31)

 

Ihmisen luomisen toinen vaihe

Synnin takia ihmisen on kuoltava. Se tapahtuu ikään kuin automaattisesti, eikä sen eteen tarvitse tehdä mitään. Ihminen kuolee varmasti. Niille, jotka Jumala on kutsunut, hän on kuitenkin valinnut vaihtoehtoisen tavan kuolla: kuolla Jeesuksen ristin kautta tälle maailmalle

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon? Sillä joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee omassa ja Isänsä ja pyhäin enkelien kirkkaudessa. (Kts Lk 9:23-26)

Kun syntiä tehneen ihmisen psyyke on kuollut Kristuksen ristin kautta, antaa Jumala puhdistettuun sydämeen Totuuden hengen:

totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. (Joh 14:17)

Jumalan kaltainen iäisyysolento ihmisestä tulee vasta Kristuksessa!

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan (kata ton aioona tou kosmou toutou), ilmavallan hallitsijan (kata ton arhonta tis eksousias tou aeros), sen hengen hallitsijan, (tou pneumatos) mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa (en tois yiois tis ap'eitheias), joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia (tekna físei) niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef 2:1-9)

 

Jumalan kuvan luominen

Jumala oli päättänyt luoda ihmisen "kuvakseen ja kaltaisekseen". Jumalan kaltaisuus tarkoittaa ikuisuusolentoa, mutta paratiisissa tästä oli valmiina vain ruumis ja sielu, kun ihminen luopui Jumalasta, emansipoitui, tullakseen itsenäiseksi, ei seuraavaan vaiheeseen päästy, vaan ihminen karkotettiin paratiisista maahan kuolemaan. Jumalalla oli kuitenkin keino tehdä tyhjäksi saatanan työt. Hän järjesti vaihtoehtoisen tavan kuolla: kuolla ristin kautta tälle maailmalle. Tätä tapaa kuolla kutsutaan evankeliumiksi, sillä se, joka ristin Jeesuksen ristin kautta kuolee, jatkaa elämää toisella, hengellisellä tasolla.

Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma (kr.: kosmos) on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle (kosmoo)! (Gal 6:14)

Ihminen luotiin "Be-Resit", Jumalan Monogeenisessä (kts. Joh 1:14 jne. kr. txt) Esikoisessa jo ennen maailmaa Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Kun tämä Jumalan monogeeninen esikoispoika tuli maailmaan, ja kuoli ristillä ihmisen lunastamiseksi synnin ja kuoleman vallasta, saattoi luomistyö edetä kolmanteen vaiheeseensa. Siitä Raamatussa sanotaan:

Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu (eis psihi zoosan)"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki (eis pneuma zooopoioun). Mutta mikä on hengellistä (pneumatikon), se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista (psihikon), on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä (pneumatikon). Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen (ek gis hoikos - savista maata), toinen ihminen on taivaasta (eks ouranou). Minkäkaltainen maallinen (o hoikos - savinen) oli, senkaltaisia ovat myös maalliset (oi hoikoi); ja minkäkaltainen taivaallinen (o ep'ouránious) on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset (oi ep'ouránioi). Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva (tin ikona tou hoikou), niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva (o ikona tou ep'ouraníou). (1.Kor 15:45-49)

Rististä tuli silta ikuisuuden ja ajan välille.

Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. (1.Kor 15:21-24)

Kuole maailmalle

Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (Kts 1.Kor 1:21-24)

 

3:13 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.
3:14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
3:15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
3:16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. (Jaak 3:13-16)

 

Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin (kata to stoiheia tou kosmou) eikä Kristukseen. (Kol 2:8)

 

Pelastus maailmasta

Pelastus on yksinkertaisesti sitä, että ihminen siirtyy Saatanan vallasta Kristuksen vallan alaisuuteen. Sentähden meitä kehoitetaan kiittämään Isää, joka

…on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. (Kts. Kol 1:12-13)

Pelastus ei tarkoita sitä, että pelastettu olisi jo tullut perille Luvattuun maahan. Pelastus toteutuu tässä ajassa uskon kautta, ja vasta Ylösnousemuksessa usko muuttuu näkemiseksi.

 

Voitto maailmasta

Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
… ja tuomion, koska tämän
maailman ruhtinas on tuomittu. Kts. Joh 16:8-16:11

kosmokrátoor, oros, o. (kosmos, krateoo) maailman hallitsija, valtias, herra, plur. oi kosmokratores tou skotous toutou - tämän pimeyden maailman valtiaat, perkeleestä ja pahoista hengistä Ef. 6:12, jossa toinen lukuparsi on tou skotous tou aioonos toutou; vert. Joh. 12:31; 2.Kor 4:4 ja katso arhon. *


Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen (tou diabolou) kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan (pros tus kosmokrátoras tou skótous toútou- tämän pimeyden maailman hallitsijoita vastaan), pahuuden henkiolentoja vastaan (pros ta pneumatika tis ponirías) taivaan avaruuksissa (en tois ep'ouraníous). (Ef 6:11-12)

sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. (1.Joh 5:4)


Kuka on se, joka voittaa
maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? (1.Joh 5:5)

Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. (1.Joh 5:19)

 

Maalliset asiat

Jumala vapautti meidät maailman orjuudesta:

Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat? (Jaak 2:5)

Paratiisissa ihminen pyrki itsenäiseen elämään, mutta synti teki ihmisestä kuoleman orjan:

He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?"
Jeesus vastasi heille:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä. Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne." (Joh 8:33-38)

Mutta miten elää pahan maailman keskellä saastumatta siitä?

6:1 Kuinka rohkenee kukaan teistä, jolla on riita-asia toisen kanssa, käydä oikeutta vääräin edessä? Miksei pyhien edessä?
6:2 Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman (ton kosmon) tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman (oik. teissä tuomitaan maailma/ o kosmos), niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita?
6:3 Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita (biotika: biologiseen elämään kuuluvia asioita)?
6:4 Jos teillä siis on maallisia asioita (biotiká: biologiseen elämään kuuluvia asioita) ratkaistavina, nekö te asetatte tuomareiksi, jotka ovat halveksittuja seurakunnassa?
6:5 Teidän häpeäksenne minä tämän sanon. Eikö teidän joukossanne sitten ole yhtäkään viisasta, joka voisi ratkaista veljien välin?
6:6 Vaan veli käy oikeutta veljen kanssa, vieläpä uskottomain edessä! (1.Kor 6:1-6)

 

6:5 Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne (oik.: lihan puolesta ovat isäntiänne), pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niinkuin Kristukselle,
6:6 ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo,
6:7 hyvällä mielellä palvellen, niinkuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä,
6:8 tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa.
6:9 Ja te isännät, tehkää samoin heille, jättäkää pois uhkaileminen, sillä tiedättehän, että sekä heidän että teidän Herranne on taivaissa ja ettei hän katso henkilöön. (Ef 6:5-9)

 

3:17 Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana.
3:18 Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;
3:19 heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin (ta epi'geia) on heidän mielensä.
3:20 Mutta meillä on yhdyskuntamme (to politeuma) taivaissa (en ouranois), ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
3:21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Fil 3:17-21)

Kirkko

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen imperialismin kehitys näytti hetkeksi pysähtyvän, Rooman imperiumin käydessä katkeraa taistelua Jumalan valtakuntaa vastaan. Rooma joutui turvautumaan temppuun, joka hakee vertaistaan koko maailmanhistoriassa. Rooman mitralainen keisari kutsui yli kolmesataa kirkkohistoriassa monarkkisen piispuuden harhaopin saastuttamaa kristittyä neuvotteluihin, jotka tekivät sen tempun, josta Jeesus oli kieltäytynyt Jumalan Sanaan vedoten. Tuloksena oli kirkko, roomalaisen imperialismin käsikassara sen kristittyjen vastaisessa taistelussa

Kirkon perustava kokous pidettiin nykyisen Izmitin paikalla Turkissa sijainneessa Nikeassa vuonna 325. Kokouksen puheenjohtajana oli Rooman mitralainen keisari Konstantinus "Suuri". Rooma oli jo ennen kokousta tehnyt lujasti työtä saadakseen kristityt valtaansa, mutta Nikean kokouksen babylonialaisen kultin, ja erityisesti sen mitralaisen haaran uskomukset tuotiin pala palalta kirkon virallisiksi opeiksi, ja kansalaiset pakotettiin niiden orjuuteen.

Kirkko hävitti kristinuskon Roomasta alle sadassa vuodessa. Jumala kyllä kosti roomalaisille heidän pahat tekonsa - Rooma valloitettiin ja jäi ennen tuntemattomien kansojen valtaan. Rooman kreikkalainen osa, Itä-Rooma, jäi kitumaan, mutta sen kimppuun kävi toinen synkretistinen uskonto, islam, jonka juuret myös olivat Babyloniassa, jopa aivan samassa kuunpalvojien kaupungissa, josta Abraham kutsuttiin pois.

Kirkon omaksumat babylonialaiset opit ja tavat, babylonialaiset juhlapäivät ja babylonialainen kolminaisuus ovat syy, miksi kirkkoa usein kutsutaan Babyloniksi, vaikka ne ovat vain kirkon omaksuman babylonialaisen järjestelmän uskonnollinen perusta. Järjestelmän muut osat, sen sotilaallinen ja taloudellinen siipi, ovat järjestelmälle yhtä tärkeät. Yhä vieläkin ihmisiä kutsutaan ulos Baabelista. Vasta Ilmestyskirjassa kerrotaan järjestelmän tuhosta. Babylonialainen maailmanvalta tuhotaan kolmessa erässä: luvussa 13 esitetään sen poliittisen, luvussa 17 sen uskonnollisen ja luvussa 18 tämän maailman taloudellisen järjestelmän tuho, jonka jälkeen taivaissa kuullaan Uuden Testamentin ensimmäiset halleluja-huudot. Sen jälkeen kerrottavaksi jää vain Jumalan valtakunnan näkyvä tuleminen.

Paholainen ei ole jättänyt peliä. Sen pettämät kansat rakentavat yhä Babylonia, nyt globalisaation nimellä. Babylonian uskonnollista järjestelmää rakennetaan yhä, samoin sen sotilaallisia, poliittisia ja taloudellisia rakenteita, jopa yhä kiihtyvään tahtiin, sillä paholaisella on aikaa enää vähän. Jeesuksen seuraajat ovat edelleenkin marginaaliryhmä, mutta sen hävittämiseen paholainen suhtautuu vakavasti. Kiinan kulttuurivallankumous tehtiin seurakunnan hävittämiseksi, ja kulttuurivallankumousta johtanut Jiang Qing julisti jo, ettei kristinuskoa ole jäljellä muualla kuin museoissa. Mihin 700.000 jäsenen kristikunta hävinnyt muutamassa vuodessa. Kuolema ei varmasti ollut luonnollinen.

 

Kaunis morsian

Jeesus on rakentajan poika ja se mitä hän rakentaa, on pyhä kaupunki, taivaallinen Jerusalem, Kristuksen morsian, joka Karitsan häiden jälkeen laskeutuu taivaasta ja hävittää "sen suuren kaupungin".

Jeesus lupasi rakentaa temppelin kolmessa päivässä…

Taivaasta langenneen Lusiferin menettämällä kauneudella oli samat attribuutit, kuin Kristuksen morsiamella sinä päivänä, jolloin Karitsan häät koittavat. Ero on siinä, että Lusifer lankesi ja menetti sekä kauneutensa ja asemensa, kun taas Kristuksen morsian oli langennut ihminen, jonka Kristus verellään osti, jota hän kasvattaa ja johdattaa ja jonka hän pukee tuodakseen hänet Kirkkauden Herran eteen Taivaissa.

Jerusalemia sanotaan kolmen uskonnon kaupungiksi. Sen temppeli oli tärkeä myös Jeesuksen opetuslapsille, mutta Jeesus ennusti siitä näin:

Ja kun muutamat puhuivat pyhäköstä, kuinka se oli kauniilla kivillä ja temppelilahjoilla kaunistettu (kekósmitai), sanoi hän: "Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta". (Lk 21:5-6)

Temppeli on Jumalan asuinsija. Ja missä luulette Jumalan asuneen sen jälkeen kun Jerusalemin temppeli oli pantu maan tasalle? Uskovien sydämissä tietysti, mutta sekään ei ollut lopullinen ratkaisu. Uudessa, siis oikeasti uudessa maailmassa Kristus ja hänen morsiansa asuvat ihmisten keskellä:

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu (kekosmiménin). Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." (Ilm 21:1-4)

Sanan kosmeoo merkityksistä Hedberg kertoo:

kosmeoo, sup. oo, impf. 3 p. plur. ekosmoun, aor. l ekósmisa, pf. pass. kekósmimai, (kósmos)

l) järjestää, panna kuntoon, laittaa, valmistaa,

tas lampádas Mt 25:7;

2) kaunistaa, koristaa, somistaa Mt 12:44; Lk 11:25; 1.Tim 2:9. Ilm. 21:19. y. m.; kuv. kaunistaa, s. o. tuottaa kunnioitusta jllekin,

ti Tit. 2: 10.

Raamatun kielessä kosmos ei tarkoita taivasta. Sitä varten on kreikassa sana ouranous:

Minä olen se elävä (o zoon) leipä, joka on tullut alas taivaasta (ek tou ouranou). Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti (zizei eis ton aioona). Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman (tou kosmou) elämän puolesta (hyper tis ..zois). (Joh 6:51)

 

Integraatio

Saatana on ovela. Sillä on täysin erilainen "pelastus" tarjottavana ihmiskunnalle. Se tarjoaa pelastukseksi yhä syvenevää integraatiota synnin maailman kanssa. Se lupaa lopettaa vainot heti kun vain vainottua kumartaa sille. Huomaa kuinka ovelaa se on! Kun ihminen kumartaa paholaiselle, rankaisee Jumala ihmistä, sillä kukaan ei kumarra paholaiselle muuten kuin silloin, kun Jumala tahtoo häntä rankaista. Näin Jumalan rankaisu saadaan näyttämään ikään kuin Jumalan tekemältä pahalta työltä.

Saatanan pyrkimys niellä koko Jumalan luoma maailma alkoi sotilaiden avulla tehtynä kaupunkiväestön orjuuttamisella (kr. "polis", kaupunki). Nyt sotilaspoliittiset valtiot ovat yhdistymässä koko maailman peittäväksi globaaliksi diktatuuriksi, mutta globalisaatioon kuuluu myös uskontojen ja talouden alistaminen saman diktatuurin välikappaleiksi, kuten Baabelissa, Persiassa, Kreikassa ja Roomassa on ennen pienemmässä mittakaavassa tapahtunut.

Suuri määrä uskovia on mennyt mukaan Baabelin järjestelmään. Heitä Jumala kutsuu ulos:

"Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias". (Kts 2.Kor 6:17-18)

Jotkut ovat pyrkineet eroon maailmasta menemällä luostariin ja erämaihin, mutta eihän tässä niin sanota:

Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias". Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa. (2.Kor 6:14-7:1)

Kirkon, valtion ja rahaeliitin liitto käyttää integroimiaan uskovia ihmiskilpinä toivoen, ettei Jumala voi tuhota heidän järjestelmäänsä, jos Jumala sen mukana joutuu tuhoamaan omia kansalaisiaan. Mutta Jumala ei ole luvannut Saatanan leiriin ajautuneille sitä suojaa, joka hänen turvissaan pysyneillä on. Omaa kansaansa Jumala varoittaa eksymästä Saatana agenttien juoniin:

2:20 Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.
2:21
Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.

2:22 Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen (eis klinin), ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa;
2:23
ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.

Integraatio on nyt jo niin pitkällä, ettei tässä kannata kertoa koko tapahtumaketjun historiaa. Tapahtumaketjun loppu on pian käsillä ja se tapahtuu näin: Ensin kukistuu globalisaation luonut sotilaspoliittinen järjestelmä Ilmestyskirjan 13 luvun mukaisesti, sitten tuhoutuu se globaali maailmanuskonto, jota nyt ollaan luomassa Ilmestyskirjan 17 luvun mukaisesti ja lopulta tuhotaan Tämän Maailman ruhtinaan luoma kaupallinen järjestelmä Ilmestyskirjan 18 luvun mukaisesti. Ilmestyskirjan 19 luvun alussa on jo siirrytty globalisaation jälkeiseen aikaan:

en jälkeen minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden suuren äänen taivaassa sanovan: "Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme. Sillä totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan haureudellaan, ja on kostanut ja on vaatinut hänen kädestänsä palvelijainsa veren." Ja he sanoivat toistamiseen: "Halleluja!" Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti. Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta ja neljä olentoa lankesivat maahan ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, joka valtaistuimella istuu, ja sanoivat: "Amen, halleluja!" Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: "Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret". Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: "Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. (Ilm 19:1-6)

 

Kuka omistaa maailman…

Paholainen on pettänyt koko maailman uskomaan, että hänen johdollaan voidaan rakentaa Jumalasta riippumaton järjestelmä vailla itkua ja kyyneleitä ja vieläpä niin, ettei ihmisen tarvitse tehdä työtä "otsansa hiessä". Loistokas järjestelmä rakennetaan kuitenkin vain sitä varten, että ihminen palvelisi Saatanaa, uskoisi Saatanaa ja ylistäisi häntä.

- kuolla tälle maailmalle;

- ulos tuomitusta järjestelmästä,

- ristiinnaulittu maailmalle, Gal 6:14;

- alkuperä ratkaisee /lajinsa mukaan;

- lihasta lihaa, hengestä henki, kts. Joh 3:6

- Abram, Iisakin vaimo,

- Jeesus valinnut maailmasta… ek tou kosmou

 

Alä rakasta maailmaa

 


Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että
maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. (Jaak 4:4)

4:1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
4:2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
4:3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.
4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. (Jaak 4:1-4)

 

Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti. (1.Joh 2:15-17)

 

Maailman järjestelmän tuomio

Persian kuninkaan Dareioksen toisena hallitusvuotena, siis 520 eKr Sakarja, Berekjan poika sai Herralta sanan:

Voi, voi, paetkaa pohjoisesta maasta, sanoo Herra! Sillä minä olen hajottanut teidät neljään taivaan tuuleen, sanoo Herra. Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona! (Sak 2:6-7)


Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. (Ilm 18:4-5)

Jeesus tuomitsi maailman ruhtinaan jo ristillä. Sen seurauksena tämän maailman ruhtinas menetti yleisen syyttäjän asemansa Jumalan edessä. Syytetyille se merkitsi paikkaa taivaassa:

Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni. (Joh 12:31-32)

Järjestelmän päämiehen tuomio ei näytä vaikuttaneen hänen orjiinsa juuri muuta, kuin että he nyt käyvät taistelua myös Jeesuksen nimeä ja seuraajia vastaan.

Sana Baabel käsitetään usein aivan liian ahtaasti. Se on järjestelmä, joka luotiin Baabelissa syrjäyttämään patriarkaalista järjestelmää. Uskonnolla on tässä järjestelmässä oma osuutensa, mutta todellakin vain osuus. Jossakin mielessä Baabel on salaisuus:

Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti". (Ilm 17:5)

Ilmestyskirjan luvuissa 13, 17 ja 18 kuvataan Baabelin sotilaallisen, uskonnollisen ja taloudellisen järjestelmän lopullinen tuho.


Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut, kukistunut on se suuri
Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat". (Ilm 14:8)

Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit kukistuivat. Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan. (Ilm 16:19)

Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti". (Ilm 17:5)


Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri
Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. (Ilm 18:2)

he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!"

Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: "Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä". (Ilm 18:21)

 

Maailman tuomio

Jeesus tuomitsi maailman ruhtinaan jo ristillä. Sen seurauksena tämän maailman ruhtinas menetti yleisen syyttäjän asemansa Jumalan edessä. Syytetyille se merkitsi paikkaa taivaassa:

Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni. (Joh 12:31-32)

Jeesus lähti ristille kohtaamaan tämän maailman ruhtinasta ja sanoi:

14:29 Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu.
14:30
En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään.
14:31
Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niinkuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä."

Maailmaan vielä jäävät Jeesuksen seuraajat tarvitsivat puolustajan Taivaista ulos heitettyä ruhtinasta vastaan:

16:7 Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
16:8
Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:
16:9
synnin, koska he eivät usko minuun;
16:10
vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;
16:11
ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas (o arhon tou kósmou toutou) on tuomittu.

Maailman ja sen ruhtinaan tuomiota ei ole panna täytäntöön ennen kuin sen orjille annettu armon anomukseen varattu aika on päättynyt.

 

Lähde pian ulos Baabelista

Olemme tulleet aikaan, jolloin miljardeilla ihmisillä on "jumalisuuden ulkokuori", mutta sisältö on paha. Jäljellä on vielä tuomioiden aika, ennen kuin uusi maailmanaika alkaa. Tuomioiden edellä Jumala ihmisten hetken aikaa nauttia sitä, mitä ovat halunneet:

Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. (2.Tess 2:7-12)

Maailmassa tapahtuu kahdenlaista kehitystä - pyhä pyhittyy ja saastainen saastuu aina vain enenevässä määrin. Olemme lähestymässä aikaa, jolloin siirtyminen leiristä toiseen ei enää ole mahdollista:

Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen. (Ilm 22:11)

 

Jeesus tuomitsee maailman

- tämän maailman ruhtinas

- maailmalliset (kosmikos) himot;

- maailman saasta;

- maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan, 1.Kor 1:2;

- maailman voittava usko;

- kosmokrator, Ef 6:12


Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta
maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva. (Ilm 17:8)

Maailman henki

Paholainen on henkivalta, josta luonnollisen, psykosomaattisen ihmisen on viisasta pysyä kokonaan erossa. Ihmisellä kun ei ole aseita taistella minkäänlaisia henkivaltoja vastaan muuten kuin turvautumalla Jumalan apuun. Jumalakin on henkivalta, mutta turvallinen.

4:1 Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
4:2 Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
4:3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
4:4 Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.
4:5 He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
4:6 Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen. (1.Joh 4:1-6)


Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on
maailmassa. (1.Joh 4:4)

He ovat
maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.(1.Joh 4:5)

Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. (2.Joh jae 7)

Taivaallinen ihminen

15:44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
15:45 Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
15:46
Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
15:47 Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
15:48 Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
15:49 Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
15:50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
15:53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
15:54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu". (1.Kor 15:44-54)

Huonosti meikattu helvetti

Ihmisen asema paratiisissa oli korkea. Psalminkirjoittaja muistelee sitä näin:

Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?
Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle: lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee. (Ps 8:4-9)

Korkea asema ei kuitenkaan oikeuttanut ihmistä säätämään Jumalan jo säätämiä lainalaisuuksia tai muuttamaan jumalallisia ominaisuuksia. Kaikkein vähiten ihminen olisi siihen pystynyt järjen avulla, sillä järki ei edes yletä Hengen tasolle. Yritys Jumalasta riippumattomaan elämään oli alusta alkaen tuomittu epäonnistumaan.

Ihmisen luovuttua Jumalasta, hänen osakseen tuli kuolema kuudentena päivänä, päivänä, jona hänet luotiin. Jumalan käsky oli ollut tämä:

Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman. (Kts 1.Ms 2:16-17)

Luopumuksen hinta on kauhea. Hän ei enää voinut katsella Jumalan kirkkautta, sillä yksikään ihminen ei voi sitä kuolematta katsella. Jos ja kun Jumalan kirkkaus ilmestyy, hävittää se kaiken, mikä ei ole täysin puhdistettu kaikesta synnistä ja saastasta. Vain puhdassydämiset saavat nähdä Jumalan, mutta vielä nytkin Jumala kätkee kirkkautensa kasvot ihmistä säästääkseen.

Paholaisella pyrkimys on aivan toisenlainen: hän yrittää näyttää hyvältä, vaikka on aivan paha. Neuvostoliitoa, jota rakennettiin Jumalan vastaisen taistelun johtavaksi maaksi, sen asukkaat nimittivät "huonosti maskeeratuksi helvetiksi".

Jeesusta ei maskin loistokkuudella hämätty. Hän ei ryhtynyt edes keskustelemaan Saatanan kanssa. Jeesus noudatti didaktiikkaa, dialektiikkaan sortumatta:

Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman. (Kts. Mt 4:10)

 

Danielin rukous

Daniel tunnusti ikävätkin tosiasiat Jumalalle:

Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle. Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet. (Kts. Dan 9:4-7)

Kapinoitsijan on ehkä vaikea pyytää armoa, mutta Daniel tekee sen:

Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden. Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut. (Dan 9:17-19)

Jumala on nyt kahdentuhannen vuoden karkotustuomion jälkeen taas kutsunut Israelia. Samalla myös tämän maailman ruhtinaan päivät alkavat olla luetut, mutta erotukseksi ihmisistä, langennut enkeliruhtinas ei osaa katua, vaan yhä sotii Jumalaa ja hänen pyhiään vastaan. Efesolaiskirje kehoittaa:

Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. (Ef 6:11-13; vrt. Joh. 12:31 ja 2.Kor 4:4)


Takaisin Osmon kotisivulle