Osmo Pöysti: ÄLKÄÄ LUULKO

Ylöjärven Kurussa

2010-03-23

Ilmaisjakelut ja tallennus sallitaan

Kaikki oikeudet pidätetään

 

Muistatko, minkä puheen aluksi Jeesus sanoi nämä sanat "Älkää luulko"? Mutta odota vähän, sillä myös Johannes Kastaja käytti samaa ilmaisua:

Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen. Minä kastan teidät vedellä parannukseen (oik. mielenmuutokseen), mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." (Kts. Mt 3:7-12)

Johannes Kastajan työ epäonnistui. Hän ei pystynyt muuttamaan juutalaisten mieliä Jeesukselle suopeiksi, ja niin alkoivat nämä pakanoiden ajat. Mutta mitä sanoikaan Jeesus itse? Heti sen jälkeen, kun hän on kertonut, miten päästään Jumalan valtakuntaan, hän varoittaa tielle pyrkiviä kevyestä uskonnollisuudesta:

Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan. (Mt 5:16-20)

Jeesus koulutti tielle pyrkijöitä reilut kolme vuotta. Koulutukseen kuului lähetystyön harjoittelua tositilanteessa. Lähetettäville hän sanoi:

Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut "nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa". Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille. (Mt 10:34-42)

Maailmassa ei ole rauhaa, eikä maailmalle rauhaa tulekaan. Rauha tulee vain sille ihmiselle, jolla on hyvä omatunto Jumalan edessä. Ihmisen on lakattava taistelemasta Jumalaa vastaan, ennen kuin hän pääsee sisäisen rauhan olotilaan ulkopuolisen maailman jatkaessa kapinointiaan.

Ihmissuvun alkutaipaleella Jumalasta ei juuri välitetty, mutta varsinaisen kapinan aloitti Nimrod:

Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on sananparsi: "Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod". Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki. (1.Ms 10:8-12)

Nimrod oli ensimmäinen imperialisti maan päällä. Nimi Nimrod on käännettynä "kapinoikaamme". Nimrodin suku kapinoi Jumalan luomisjärjestyksen mukaista järjestelmää - perheitä, sukuja, heimoja ja kansoja vastaan perustaakseen oman sotilaspoliittisen maailmanvaltansa. Nimrodin järjestelmässä erotetaan neljä kehitysvaihetta, jotka ovat Baabel/Babylonia, Assyria, Kreikka ja Rooma. Viimeisessä vaiheessa imperiumin johtoon astuu inkarnoitunut Saatana.

Estääkseen maailman liukumasta takaisin luomisjärjestyksen mukaiseen luonnolliseen tilaansa Saatana käy sotaa Jumalan nimeä, tahtoa ja kansaa vastaan palvelijoidensa välityksellä. Saatanan palvelijat ovat nähtävästi epäonnistuneet tehtävissään, ja lopulta Saatana itse inkarnoituu voittaakseen ainakin viimeisen taiston ja päästäkseen niittämään työnsä hedelmiä. Pieni muistio imperialistien teoista Jerusalemissa lienee tässä ihan paikallaan.

- Noin 600 eKr Babylonia/Baabel valloitti Jerusalemin ja vei juutalaiset Babyloniin. Jerusalemin temppeli hävitettiin.

- Noin vuonna 500 eKr Medio-Persiassa annettiin julistus, jonka mukaan kaikki juutalaiset pitää tappaa. Kohta perään annettu julistus antoi juutalaisille luvan itsepuolustukseen, mikä teki tyhjäksi ensimmäisen asetuksen vaikutukset.

- Noin vuonna 33O Kreikka valloitti Jerusalemin. Jerusalemin temppeli häväistiin uhraamalla sika Zeuksen kunniaksi. Juutalaisuus kiellettiin ja Pyhien kirjoitusten hallussapidosta säädettiin kuolemantuomio. Valloittajien ruhtinas Aleksanteri Makedonialainen kuoli juominkeihinsa Babyloniassa.

- Vuonna 70 Rooma valloitti Jerusalemin ja hävitti Jerusalemin temppelin. Voiton kunniaksi rakennettiin Roomaan Colosseum. Colosseumilla syötettiin kristittyjä leijonilla.

Jeesus lähetti opetuslapsensa julistamaan Jumalan valtakuntaa, joka tulee aikanaan kokonaan korvaamaan imperialistien luomukset. Opetuslasten tehtäväksi määrättiin:

1. meneminen kaikkeen maailmaan,

2. ihmisten kehoittaminen mielenmuutokseen,

3. evankeliumin julistaminen,

4. Jeesuksen antaman opetuksen edelleenvälittäminen,

5. uskoontulleiden kastaminen,

6. syntien anteeksi antaminen, tai

7. syntien jäädyttäminen.

Opetuslasten tehtävänä ei ollut maailman valtioiden käännytys. Ne tuhotaan täysin ilman ihmisten myötävaikutusta. Kohderyhmät olivat Jumalan oman järjestyksen mukaiset ihmiset, perheet, suvut, sukukunnat, kansanheimot, kansat ja kielet.

Jumalan valtakunnan tulo Saatanan omaksi kanoniseksi alueekseen katsomalle maaperälle herättää aina suurta vastustusta. Monista esimerkeistä valittakoon tähän Suomen hengellisellä kentällä käydyt taistot ja etulinjassa käydyt muutokset luterilaisesta kuninkaanpalvonnasta karismaattiseen kristillisyyteen vuosina 1700-1900. Vielä Kaarle XII aikana saattoi Suomessa saada kuolemantuomion esittämällä herätyskristillisiä kannanottoja ja pitämällä kotihartauksia, vaikka pietistit olivat vielä kaukana kristinuskon ytimestä. Pietistit kuitenkin voittivat taistelun. Muistat kai, että pietistien koulutuskeskus oli Tobolskissa Siperiassa vuosina 1711-1721. Sieltä palanneet uskovat sotavangit toivat pietismin Suomeen. Korjauksia pietismin puutteisiin tuli, kun veljesseurakunnan työntekijät saapuivat aluksi Ouluun ja Tornionjokilaaksoon. Heidän ja Pohjanmaan mystikkojen kädestä käteen levittämä kirjallisuus valmisti tietä seuraavalle tapahtumalle, joka oli Pyhän Hengen vuodatus Teppäsniityllä, Savossa, jolloin heinätöihin kerääntyneet ihmiset kaatuivat maahan ja alkoivat puhua kielillä. Näitä uskovia ei enää kutsuttu pietisteiksi, vaan heränneiksi. Tämä herätys sai opettajansa Tornionjokilaaksosta. Vastustaja oli vanha entinen kirkon ja valtion epäpyhä liitto, mutta sitäkin vaarallisempi oli pietistien yritys kääntää rakennustyö purkutyön suuntaan. Pappien tukema Paavo Ruotsalainen ryhtyi taistelemaan kielilläpuhumista vastaan, ja sai liikkeen pysäytettyä. Valtiovaltakin teki osuutensa, mutta vain sen verran, että sen uskottavuus säilyi. Kalajoen käräjillä nyt Paavon johtamat heränneet saivat vain pieniä rangaistuksia, sillä juuri he olivat asettuneet vastustamaan karismaattista kristillisyyttä, eli juuri sitä, mistä Teppäsniityllä Ranskan vallankumouksen aikana alkanut Jumalan työ oli Savossa alkanut. Onneksi kaikki uskovat eivät lähteneet Paavon kelkkaan. Paavon puutteet näki selvästi Fredrik Gabriel Hedberg, jonka vaikutus varsinkin Etelä-Suomessa ja Norrbottenin lukijoiden keskuudessa Ruotsissa oli suuri. Hän ohjasi herätysliikkeen ohi niiden karikoiden, joihin körttiläiset törmäsivät. Mutta silloin taas valtiovalta ja kirkko hyökkäsivät Hedbergin kimppuun. Hänet passitettiin Oulun lääninvankilan saarnaajaksi. Oulussa Hedberg oli kuin vankilassa itsekin; hänellä ei ollut oikeutta puhua hengellisistä asioista muiden kuin noin 20 pitkäaikaisvangin kanssa. Ura kirkonmiehenä näytti olevan lopussa. Mutta hänen ruotsalainen ystäväpiirinsä jatkoi ei-kirkollista linjaansa. Se erosi kirkosta, ehtoollisateriat järjestettiin itse ja muitakin vihollisen pesäkkeitä ryhdyttiin valloittamaan. Mutta mitä tekikään Hedberg? Hän sanoutui irti uskonystävistään. Kirkko oli tästä tietysti mielissään, sillä siellä tiedettiin, että Hedbergin evankeliset eivät sen jälkeen enää sen pitemmälle edisty. Etelään palannut Hedberg vietti loppuikänsä pappina Etelä-Suomessa. Kun kaikki eivät kuitenkaan olleet ihmisten johdettavissa, nousi esiin yhä uusia Jumalan työmiehiä. Tornionjokilaaksossa elettiin yhä; samoin Norrbottenin läänissä Ruotsissa. Pohjoisessa syntyi uusi hengellinen liike, lestadiolaiset, ja se oli taas karismaattinen, aina siihen asti, kunnes sen johtajat noin sata vuotta sitten riitaantuivat keskenään. Mutta juuri ennen hengellistä kuolemaansa lestadiolaiset olivat kutsuneet maahan helluntailiikkeen airuita, ja herätys jatkui taas.

Suomi säilyi 1900-luvun alun taistoista uskomattoman helpolla. Maassa oli paljon puolivillaisia kristittyjä, ja Jumala halusi antaa heille mahdollisuuden kehittyä edelleen. Mutta kuinkas kävi? Vanhempi sisar Rauman helluntaiseurakunnasta kertoi, että rakkauden ateriatkin päättyivät jo vuonna 1935. Vuonna 1939 Saatanan armeijat lähtivät valloittamaan Suomea, mutta Jumala ei vieläkään antanut vihollisen päästä niskan päälle. Mutta saatana on sinnikäs. Uusilla kujeilla suomalainen hengenelämä on kukistettu niin, että nyt helluntailiikkeen sisällä toimiva kirkollinen liike uskaltaa jo ääneen puhua pyrkimyksistään kaapata vanhojen helluntaiseurakuntien omaisuudet itselleen.

Vainoamalla kristittyjä, hävittämällä Raamattuja, vainoamalla juutalaisia ja estämällä lähetystyötä Saatana yrittää estää Jumalan valtakunnan tuloa, sillä Karitsan häät eivät ala, ennen kuin morsiusseurakunta on täysilukuinen ja kutsuvierasaitio on täynnä. Lähetystyö on kuitenkin jo saavuttanut maantieteelliset rajansa, ja muutkin merkit kertovat, että kaikki alkaa olla valmiina maailmanhistorian viimeistä näytöstä varten.

Jeesus ei ole luvannut säästää kaikkia seuraajiaan vihollisen miekalta. Roomalaiskirjeen seurakuntaelämää koskeva jakso alkaa näin:

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi… (Kts. Rm 12:1)

ja päättyy näin:

Kuitenkin olen paikka paikoin jotenkin rohkeasti teille kirjoittanut, uudestaan muistuttaakseni teille näitä asioita, sen armon kautta, jonka Jumala on minulle antanut sitä varten, että minä olisin Kristuksen Jeesuksen palvelija pakanain keskuudessa, papillisesti toimittaakseni Jumalan evankeliumin palvelusta, niin että pakanakansoista tulisi otollinen ja Pyhässä Hengessä pyhitetty uhri. (Rm 15:15-16)

Ihminen vanhurskautetaan Jumalan armosta uskon kautta, mutta vain sitä varten, että hän kelpaisi uhriksi. Ei syntinen uhri Jumalalle kelpaakaan.

Takaisin Osmon kotisivulle