Marin Tasavallan presidentin ja Makedonian presidentin tehtävissä on paljon yhteistä: riippuvuus naapureista, maan ja kansan pieni koko, slaavilainen vaikutus, kansallisuuskysymykset, kielikysymykset, vuosikymmeniä kestäneen sosialistinen sortovallan haamu ja niin edelleen. Joshkar Olassa hallitsee Leonid Markelov ja Skopjessa Boris Traikovski. Mutta näillä kahdella slaavilaista kieltä puhuvalla presidentillä oli olennainen ero: Boris oli "lahkolainen" ja Leonid oikeaoppisen sosialistisen kasvatuksen tuote. Olin seurannut molempien henkilöiden touhuja jonkun aikaa tarkoituksella tehdä vertaileva tutkielma lahkolaispresidentistä ja sosialistipresidentistä, kun Boris Trajkovskin kuolema katkaisi mietteeni.

LAHKOLAISEN KUOLEMA

©: Osmo Pöysti

Kuru, Finland

2004-03-01

tekstiä täydennetään

Tähän on tulossa josta tiivistelmä on sivulla http://kotisivu.dnainternet.fi/poeysti/jour.htm; sama teksti on toistaiseksi myös tällä sivulla, kunnes tapauksen mysteerit alkavat selvitä. - op/2004-03-21

Boris Trajkovskin kuolemansyyn selvitys on kesken. Muutamat tietotoimistot kertoivat 02.03.2003, että ne Mostarin lennonvalvonnasta vastaavien SFOR-joukkojen kaksi ranskalaista työntekijää, jotka luotsasivat tuhoutunutta konetta, ovat palanneet Ranskaan. Muutama päivä myöhemmin väitettiin, että kyseiset ranskalaiset henkilöt olisivat paikalla, ja osallistuivat turman tutkimuksiin.

Erään väitteen mukaan lennonjohto käytti ranskaa, mutta väite on nyttemmin kiistetty. Määräyksien mukaan lennonjohdon on käytettävä englantia.

Tuhoutuneen lentokoneen musta laatikko aiottiin ensin viedä Ranskaan, mutta jostakin syystä laatikot vietiin Nürnbergiin, Saksaan. Ranskalaisiin suhtautui varmasti epäillen joku muukin, kuin minä.

Tietotoimistot tiesivät väittää, että Mostarin tutka oli ollut epäkunnossa. Rakennettiinko tällä väitteellä alibia sitä varalta, että joku pystyisi osoittamaan lennonjohdon toimien johtaneen koneen tuhoon ja Makedonian korkeimman valtiollisen johdon kuolemaan?

 

Boris Trajkovski

Kun kuulin Makedonian uskovan presidentin Boris Trajkovskin koneen tuhosta Bosnian vuorilla, tuli ensimmäiseksi mieleeni ranskalaisen Caterine Picardin haastattelu, jossa Ranskan "lahkojen" vastaisen lain laatija fasisteille niin tyypilliseen tapaan ilmaisi, että palvokoot siellä keittiössään vaikka appelsiineja, kunhan eivät häiritse yhteiskuntarauhaa. Boris Trajkovski häiritsi pahasti pimeyden henkivaltojen hankkeita.

Boris Traikovski (25.06.1956-26.02.2004), Srumican metodistiseurakunnan nuorisotyöntekijä oli tyypillinen kristitty: pienen seurakunnan jäsen, josta tuli pienen maan konstailematon ja sovitteleva presidentti. Siis juuri sellainen, joita ennen sanottiin kerettiläiseksi ja nyt lahkolaisiksi. Juuri sellainen, jollaisilla ranskalainen koululaitos peloittelee pikkulapsia ja joita vastaan edistyksellinen media taistelee.

Boris tuli presidentiksi, koska hän ei tukenut suurta ja mahtavaa ortodoksista kirkkoa eikä suurta ja mahtavaa sosialistista leiriä. Hän ei myöskään asettunut albaanien rinnalle makedonialaisia vastaan eikä makedonialaisten rinnalle albaania vastaan. Hän tarjosi sovintoa. Ymmärtäväisille ihmisille Boris Trajkovski oli ainoa vaihtoehto koko vaaleissa. Hän sai marraskuussa 1999 pidetyissä presidentinvaaleissa 52 prosenttia äänistä, koska kansa oli saanut tarpeekseen sosialismista ja kirkon hapatuksesta. Sosialistit yrittivät ensiksi boikotoida demokraattisesti valittua presidenttiä, mutta vaalien tulosta he eivät pystyneet tekemään tyhjäksi. Makedonian vaaralliselta näyttänyt tilanne rauhoittui. Sisällissotaa ei tullut. Mutta se ei ollut sellaista yhteiskuntarauhaa, jota paholaisen agentit haluavat.

Oliko Boris Trajkovskia ja hänen seuruettaan kuljettanut lentokoneen tuho Bosniassa torstaina onnettomuus vai terroriteko, paljastuu varmasti aikanaan. Mutta niinkauan kuin maailmassa on Caterine Picardin tai Lionel Jospinin kaltaisia ihmisiä, on jokaisen uskovan varauduttava siihen, että vihollinen tekee hänelle sen saman tempun, kuin Herralle, sille "nasarealaisen lahkon" päämiehelle.

Boris on päässyt pois taisteluiden maailmasta. Hän ei kätkenyt leivisköitään hiekkaan. Vielä presidenttinä ollessaankin hän jatkoi työtään uskovien nuorten keskuudessa. Nyt työ on päättynyt. Työn jälkeen Herran omat tulevat hallitsemaan kuka kymmentä, kuka viittä ja kuka kolmea kaupunkia yhteisymmärryksessä Herransa kanssa.

Borikselta jäi tänne taisteluiden maailmaan vaimo Vilma, kaksi lasta - tytär Sara ja poika Stefan - sekä miljoonia veljiä ja sisaria Kristuksessa.

Osmo Pöysti

2004-02-29

Takaisin Osmon kotisivulle