KIRJASTOJEN KIRJAT USKONNOSTA

 

Kurun kirjastossa olevaa Valittujen Palojen "Kuka on kukin RAAMATUSSA" löytyy harvoin hyllystä, mutta se ei tarkoita sitä, että kirja olisi hyvä. Paremminkin päinvastoin. Yksinkertaisesti kirjoja on niin vähän, että valinnan varaa ei ole. Kirjasto tarjoaa kristinuskon vastaista propagandaa uskonnon nimissä.

Paksu ja kalliin näköinen kirja vaikuttaa ensin asialliselta. Mutta asiantuntijalle paljastuu heti mistä on kyse. Tarkastellaan tässä vaikka sivulle 78 raameihin pantua julkilausumaa Danielin kirjasta otsikolla "Historiallisia arvoituksia":

Raamatuntutkijat ovat havainneet lukuisia ristiriitaisuuksia ja virheitä Danielin kirjassa. Nebukadnessarin Jerusalemin piiritys on ajoitettu Jojakimin valtakauden kolmanteen vuoteen (606 eKr.), jolloin Nebukadnessar ei vielä todellisuudessa ollut Babylonian kuningas. Babylonian viimeinen hallitsija ei ollut Belsassar, vaan hänen isänsä Nabunaid. Nabunaidin taas kukisti kuningas Kyyros, ei Dareios meedialainen, jota ei tunneta muista lähteistä. Sen sijaan Kuolleen meren kirjakääröistä on löydetty samanlainen kertomus kuin Danielin kertomus villinä elävästä, järkensä menettäneestä Nebukadnessarista. Siinä järkensä menettänyt kuningas on Nabunaid.

Kuka kukin on Raamatussa. Oy Valitut Palat - Readers Digest Ab, Helsinki 1996, sivulta 78. Painettu Italiassa.

Hakusanan Daniel kohdalla mainittu opus selostaa: "Danielin kirja on mitä todennäköisemmin kirjoitettu 100-luvulla eKr., jolloin Syyrian sorron alaiset juutalaiset tarvitsivat rohkaisua ja lohdutusta. Tätä ajatusta tukee se, että kirjan kirjoittaja tekee karkeita virheitä pakkosiirtolaisuuden aikaa koskevissa tiedoissa, mutta näyttää olevan varsin hyvin selvillä kolmannen ja toisen esikristillisen vuosisadan tapahtumista", (kts. op. cit. ss. 77-78).

Valitut Palat jättääkin mainitsematta sen, että heidän tarinansa on peräisin uusplatonilaisen filosofi Porfyrioksen noin vuonna 270 kirjoitetusta teoksesta "Kristittyjä vastaan". Kristittyjen vastustajat keksivät Porfyrioksen uudestaan 1700-luvulla, ja nyt siis Valitut Palat ja Kurun kunnankirjasto laulavat hänen lauluaan.

Danielin maailmanhistorian tuntemus perustui profetiaan, joka ulottuu nykyaikaan asti. Valittujen Palojen toimeksiantajan politrukit unohtavatkin kertoa, että Danielin väitetty kolmannen ja toisen esikristillisen vuosisadan tuntemus on Danielin kirjassa esitetty vertauskuvin, joiden tulkinta on asioiden tapahduttua käynyt ymmärrettäväksi. Myös Euroopan kehitys on esitetty esikuvin. Jos profetioiden toteutumisen perusteella arvioidaan profeetallisen kirjan ikä, pitäisi sanoa, että Danielin kirja on kirjoitettu aikaisintaan 1900-luvulla, ja lisätä vielä siihen, että koska muutamat profetiat ovat (vielä) toteutumatta, on profetiaa pidettävä vääränä. Sen väitteen voisivat oikaista sitten ne, jotka näkevät kaiken lopun.

Profeetallisista kirjoista Johannes esittää ilmestyskirjassa esimerkiksi taisteluhelikopterit, suihkukoneet ja ydinaseen vaikutukset, mutta en ole vielä kuullut kenenkään väittävän sillä perusteella, että Johanneksen ilmestys olisi kirjoitettu aikaisintaan 1940-luvulla.

Valittujen Palojen politrukit jättävät huomioimatta myös sen, että on olemassa sellainen asia kuin tiede. Arkeologiset kaivaukset ovat tuoneet esiin Babylonian kuninkaan Naboniduksen kuusikulmaiseen särmiöön kirjoitetun kronikan, joka kertoo hänen poikansa Belzhassarin vallankäytöstä hänen oman sotaretkensä aikana. Nabonidus oleskeli luultavasti Arabian niemimaalla, johon hän oli mieltynyt niin, että aikoi nähtävästi siirtää koko pääkaupungin sinne. Hanke raukesi, kun hänen poikansa havaittiin kevyeksi ja kaadettiin. (Lisätietoa netistä: Nabonidus chronicle).

Jos haluat tutustua Danielin kirjaan, voit alkupaloiksi lukaista Uuras Saarnivaaran kirjassaan "Voiko Raamattuun luottaa" Danielin kirjasta antamat tiedot sivuilta 518-540. Saarnivaaran jälkeen aiheesta on saatu paljon lisää tietoa, mutta ei Saarnivaarakaan enää esittänyt niitä 1800-luvun saksalaisia oppeja, joita Valitut Palat kirjassaan jauhaa. Tekisi mieli kyllä lähteä oikomaan Valittujen Palojen valheellisia väitteitä, esimerkiksi Daavidista, josta kirjan mukaan on säilynyt vain yksi maininta arkeologissa lähteissä (kts. kuvateksti sivulla 73), mutta silloin olisi kirjoitettava uusiksi koko kirja.

Kirjaston käyttäjän ongelma on siinä, että kirjastot hankkivat vain heidän maailmankuvaansa tukevaa kirjaa. Yksi törkeimmistä oli kolmiosainen kalliinnäköinen, jesuiittain maulla tehty esitys kirkosta, jossa kaikki väännettiin paavinvallan hymistelyksi, saatanalliset kansanmurhatkin. Kustantaja oli muistaakseni Weiling et Göös tai jotakin sinne päin. Mutta kun kirjasto on niin johdonmukainen kirjojen valinnoissa, olisi kai oikein muuttaa nimi hyllyssä. Olisi reilua sanoa asiakkaalle, että tämä on kaikki sitä agitproppia, uskontoa toveri Lipposen taustavaikuttajalle mieluisaksi sovitettuna.

2002-11-09

Takaisin Osmon kotisivulle