Minne apostolit menivät
Jeesus julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia, mutta ei ehtinyt joka paikkaan:
Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa." (Mt 9:35-38)
Hänellä oli jo silloin oppilaita, jotka hän saattoi lähettää matkaan. Jeesuksen lähettiläitä kutsutaan apostoleiksi, lähetetyiksi. (vrt. suomen "posti"):
Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nämä o
vat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hänen veljensä, sitten Jaakob Sebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka hänet kavalsi. (Mt 10:1-4)
Uudessa Testamentissa on neljä luetteloa, joissa ensimmäisten apostolien nimet mainitaan, kts. Mt 10:2, Mark 3:16, Lk 6:14 ja Apt 1:13. Luetteloissa on kuitenkin pieniä eroja. Apostolien teoissa Juudas Iskariotin paikka on tyhjä. Nimi Lebbeus, "lisänimeltä Taddeus" on vain Matteuksen ja Markuksen luettelossa, mutta Luukkaan teksteissä paikalla on Juudas Jaakobin poika, ja Johannes kertoo, kuinka "Juudas, ei se Iskariot" viimeisellä ehtoollisella kysyi Jeesukselta, kts. Joh 14:22. Johanneksen evankeliumissa ei apostolien nimiluetteloa ole ja tekstistä löytyy outo nimi Natanael, mikä lienee Bartolomeuksen etunimi, sillä "Bartolomeus" on oikeastaan Bar Tolmai, eli Tolmain poika, siis Natanael Tolmain poika. Markuksen ja Luukkaan teksteissä apostoli Matteuksen nimenä on Leevi.
Juudas Iskariotin paikalle opetuslapset valitsivat Mattiaan, mutta Jumala Saulin, jonka paremmin tunnetaan nimellä Paavali. Paavali kertoo, että hän vietti Pietarin luona Jerusalemissa 15 päivän ajan (Gal 1:18). Työnjaosta Paavali kirjoittaa:
Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään, vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille -sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa - ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen. Meidän oli vain muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä. (Gal 2:6-10)
Työnjako ei ollut ihmisten keksintöä. Kun Paavali halusi mennä kadonneitten heimojen alueille, esti Pyhä Henki aikeen. He saivat toimia Frygiassa ja Galatiassa, koska näiden seutujen asukkaat olivat kelttiläisiä, mutta Bitynia piti jättää väliin, sillä Pyhä Henki kutsui heidät Eurooppaan:
Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa. Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä. Niin he vaelsivat ohi Mysian ja menivät Trooaaseen. Ja Paavali näki yöllä näyn: makedonialainen mies seisoi ja pyysi häntä sanoen: "Tule yli Makedoniaan ja auta meitä". (Apt 16:6-9)
Uudessa Testamentissa Paavalin työstä ei-juutalaisten kansojen keskuudessa kerrotaan paljon. Yhdentoista muun alkuperäisen apostolin työstä kerrotaan paljon vähemmän. Siitä Jeesus sanoi jo ennen yleisen lähetyskäskyn antamista näin:
Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle'. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa…" (Mt 10:5-8)
Israelin huoneesta oli vuonna 744 eKr viety kolme ja puoli heimoa Assyrian ja vuonna 721 vietiin loputkin Israelin kuningaskunnan heimot niin että Israelin maalle jäi yksin Juuda ja osia benjaminilaisten ja leeviläisten heimosta. Jeesus itsekin ilmoitti tehtävänsä rajoittuvan Israelin kadonneitten lampaiden etsimiseen:
Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille. Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni." Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme". Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö". (Mt 15:21-24)
Foinikian kaupunkien kieli oli sama, kuin juutalaisten arkiaskareissa käyttämä kieli, eli aramea, mutta foinikialaiset, kanaanilaiset mukaan lukien, eivät olleet Israelin kymmenen heimon geneettisiä jälkeläisiä. Geneettiset jälkeläiset asuivat seuduilla, josta tehtiin pyhiinvaellusmatkoja Jerusalemiin pääsiäisenä, helluntaina ja lehtimajan juhlille. Myös entisen Assyrian maakuntien juutalaiset olivat myös hyvin edustettuina "nasarealaisen lahkon" syntymäpäivillä Jerusalemissa, kun Baabelin kielten sekoitus päättyi:
Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: "Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa, Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset, kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja." (Apt 2:7-11)
Egyptin juutalaiset olivat "hellenistisiä" juutalaisia ja puhuivat kreikkaa. Libyan juutalaiset puhuivat latinaa ja todennäköisesti myös arabian juutalaisilla oli jo vaikeuksia hebrean ja puhekielenä käytetyn aramean kanssa. Suurin osa helluntaijuhlille tulijoista oli kuitenkin Rooman ja Persian väliseltä alueelta, jonka pienet kuningaskunnat olivat säilyttäneet itsenäisyytensä ehkä juuri suuren juutalaisasutuksen takia. Jumalalla oli näiden pienten valtioiden itsenäisyydelle oma tarkoituksensa. Ne tarjosivat Juudeasta pakeneville juutalaiskristityille turvaa ja työkentän heimoveljien keskuudessa. Liittyivätkö kadonneet heimot alueille syntyneisiin seurakuntiin vai ei, on jo eri kysymys, mutta joka tapauksessa maailman ensimmäiset suuret kristikunnan keskukset syntyivät syyrialais-aramealaisen kulttuurin alueelle Edessaan (tr.Urfa, ass. Urhai), Arbelaan (Irbil, Erbil), Nisibiniin (Nusaybin) ja entiseen seleukidien pääkaupunkiin Seleukiaan ja sen viereen syntyneeseen Ktesifoniin ja kohta myös Armeniaan.
Noin vuonna 250 eKr alkuperältään mielenkiintoinen parnien heimo otti vallan ohjat Parthiassa, Kaspian meren koillispuolella, nykyisin Turkmenistaniin kuuluvilla seuduilla. Parnien Parthia löi ensin hellenistit Aasiassa ja sen jälkeen piti kurissa Roomaa, joka yritti saada haltuunsa ne maat, jotka Aleksanteri "Suuri" oli joskus Persian suunnassa valloittanut. Jeesuksen ylösnousemuksen aikoihin käydyissä sodissa raja Rooman ja Parthian raja ulottui lännessä Eufratille asti. Parthialaisten valta Syyriassa ja iranilaisessa maailmassa kesti noin 450 vuotta (237 eKr- 226 jKr). Idässä Parthia ulottui Intiaan.
Lähelle Rooman rajaa Parthia loi joukon vasallivaltioita, joilla oli oma kuningas. Hellenistien jäljiltä näissä maissa kreikan kielellä oli vahva asema yhteiskunnallisessa elämässä. Toinen alueen yleiskieli oli aramea. Parnien kielestä on olemassa jonkinlaista epäselvyyttä. He käyttivät iranilaista kieltä, jossa oli paljon lainasanoja arameasta. Parhilaiset käyttivät aramealais-foinikialais-hebrealaista kirjainkirjoitusjärjestelmää, mutta tällä kielellä säilyneitä tekstejä on yllättävän vähän. Alueella oli lisäksi lukuisia kansoja, jotka käyttivät omia kieliään.
Läntisin Parthian ja Rooman välissä olevista valtioista oli Osrhoene (Osroene). Itsenäisen valtion asema sillä oli noin 375 vuotta (131 eKr - 216 jKr) Osrhoenen oma kieli oli aramea; kreikkaa osattiin samoista syistä kuin Parthiassakin. Oshroenen pääkaupunki oli Urhai (Urhoy), kreikaksi Edessa, nykyisin Sanliurfa, eli Urfa, Turkissa. Parthian vasallivaltio oli myös Adiabene, jonka pääkaupunki oli Arbela, (nyk. Irbil). Valtakielenä Adiabenessä oli aramea ja suuri osa sen väestöstä oli peräisin Israelista. Josefuksen mukaan juutalaisuus oli Adiabenessa jopa valtauskonnon asemessa. Adiabenen juutalaisuuteen kääntyneen kuningatar Helenan sarkofagia säilytetään Louvren museossa Ranskassa. Joku vuosi sitten kuningattaren 1200 kiloa painava sarkofagi oli jopa näytteillä Israelin museossa Jerusalemissa muutaman kuukauden ajan.
Kun apostolit lähtivät Syyriaan, he tiesivät menevänsä "Israelin kadonneiden lampaiden" luo. Jumalalla on tietysti syynsä jättää kertomatta kaikesta siitä, mitä he siellä tekivät tai saivat aikaan, mutta jotakin vinkkejä siitä me löydämme Raamatun lehdiltäkin. Pietari osoittaa ensimmäisen kirjeensä seurakunnille, jotka sijaitsivat armenialaisten ja arameankielisten syyrialaisten asuttamalla alueella:
Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha. (1.Piet 1:1-2)
Pietarin 1. kirje on kirjoitettu Babylonissa:
Tervehdyksen lähettää teille Babylonissa oleva seurakunta, valittu niinkuin tekin, ja minun poikani Markus. (1.Piet 5:13)
Jaakobin kirje alkaa tervehdyksellä kahdelletoista sukukunnalle:
Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle. (Jaak 1:1)
Jeesuksen yksitoista apostolia siis ryhtyivät toden teolla täyttämään velvoitettaan. Kolmensadan vuoden päästä huomattiin, että hei, tämä Syyrian kristikuntahan on maailman vahvin, mutta miten se syntyi, sitä ei kukaan näytä tietävän. Apostolien kohtaloista on säilynyt paljonkin kertomuksia, mutta niiden luotettavuus on kovin pieni. Tärkeimmätkin lähteet, kuten Kesarean piispan Eusebiuksen "Kirkkohistoria" tai Hippolytoksen (170-236) "Kahdestatoista apostolista: Missä kukin heistä saarnasi ja missä he kuolivat" ovat epätarkkoja. Kirjataan nyt kuitenkin se, mitä näistä lähteistä saadaan irti.
Simon, jota kutsuttiin Pietariksi…
"Pakanain" apostoli Paavali ja Pietari, jonka nimi arameaksi on Kepa ("Keefas") joutuivat Syyrian Antiokiassa törmäyskurssille:
Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. (Gal 2:11)
Välirikolta vältyttiin, kun Jerusalemissa pidetyssä kokouksessa päästiin pitkän riitelyn jälkeen sopuun siitä, ettei ei-juutalaisilta Jeesuksen seuraajilta vaadittu juutalaisen temppelilain noudattamista. Toisessa Pietarin kirjeessä, kts. 2.Piet 3:16, Pietari jopa antaa lausunnon, jolla hän tunnustaa Paavalin kirjeet samanvertaiseksi Vanhan Testamentin kirjoitusten kanssa. Myös päätös temppelilain noudattamatta jättämisestä osoittautui kauaskantoiseksi. Kun Jerusalemin temppeli hävittäneet, eivät juutalaisetkaan enää voineet temppelilakia noudattaa.
Pietari kuului siihen troikkaan, triumfiraattiin jonka Jeesus otti mukaansa kirkastusvuorelle (Mt 17:1-8), Jairuksen tyttären kotiin (Mk 5:35-43), ja määräsi valmistamaan ehtoollisaterian (Lk 22:8-13) ja rukoilemaan kanssaan Getsemanen puutarhassa (Mt 26:36-46). Muuta ryhmän jäsenet olivat Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes. Sama periaate tuli koskemaan myös koko seurakuntajärjestelmää, josta Jeesus sanoi:
Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä." (Mt 18:18-20)
Olisi odottanut, että Pietarista tulee myös Jerusalemin seurakunnan pää. Sitä ei tapahtunut. Pietarin tehtäväkentäksi tuli koko Jaakobin huone. Raamatussa ei ole vähintäkään viittausta siitä, että Pietari olisi joskus haikaillut Roomaan päin. Noin 150 vuotta myöhemmin syntyneet kirkkoisät Ireneus ja Hippolytus kuitenkin väittävät Pietarin tulleen tapetuksi Roomassa. Olisi varmaa tullutkin, jos olisi sinne mennyt.
Andreas, Simon Pietarin veli…
Andreaan toimista Uuden Liiton seurakunnassa ei Raamatussa kerrota. Rooman viimeinen vanhan järjestyksen piispa Hippolytos kertoo, että Andrew saarnasi skyyttalaisille ja Traakian asukkaille ja naulittiin oliivipuuhun Patraissa, Kreikassa.
Apostolien aikana skyyttalaiset asuttivat Mustan meren länsi- ja pohjoisrannikoilta aina kauas Kaspian meren taakse ulottuvaa aroa. Heillä oli suhteellisen korkea kulttuuri, joten he tuskin olivat kannibaaleja. Erään pyhimyskertomuksen nimenä on kuitenkin "Andreaan ja Mattiaan teot ihmissyöjien kaupungissa". Kreikkalaisten mielestä kaikki toiskieliset (kr. barbaros) olivat jos ei nyt aivan ihmissyöjiä, niin ainakin "barbaareita".
Venäläiset pitävät "Andreita" omana apostolinaan, mutta siihen aikaan slaavit olivat vielä historiallisessa kotimaassaan Karpaatteilla ja Pripjatin soilla. Andreaan kuolemasta kertova kertomus "Pyhän Apostoli Andreaan teot ja marttyyrikuolema" on sijoitettu Patrain kaupungin tapahtumiin, mutta kuuluu myös pyhimyssatujen laajaan luokkaan.
Jaakob, Sebedeuksen poika…
Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes kuuluivat Jeesuksen sisäpiiriin yhdessä Pietarin kanssa. Sebedeuksen poikia Jeesus sanoi "ukkosenjylinän pojiksi", ja heidän äitinsä pyysi Jeesukselta heille jo parhaita virkoja Jeesuksen hallituksessa, mutta Jeesus sanoi Isän jo päättäneen asiasta, eikä suostunut kertomaa kenelle ne paikat on valmistettu, kts. Mt 20:23-24.
Jaakob tapettiin Jerusalemissa:
Siihen aikaan kuningas Herodes otatti muutamia seurakunnan jäseniä kiinni kiduttaaksensa heitä. Ja hän mestautti miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen. Ja kun hän näki sen olevan juutalaisille mieleen, niin hän sen lisäksi vangitutti Pietarinkin. Silloin olivat happamattoman leivän päivät. (Apt: 12:1-3)
Teon motiivi oli siis juutalaisten miellyttäminen. Aika mielenkiintoinen piirre maailmassa, jota juutalainen rahamaailma johtaa.
Johannes, Sebedeuksen poika…
Kuten veljensäkin, Johannes kuului Jeesuksen troikkaan. Johanneksen evankeliumissa Johannesta ei mainita nimeltä. Kertomuksesta löytyvät sanat "opetuslapsi jota Jeesus rakasti" lienee siis Johannes itse.
Apostolien teot kertovat Johanneksen ja Pietarin tehneen töitä yhdessä sekä Jerusalemissa että Samariassa. Paljon myöhemmin kirjoitetussa Johanneksen ilmestyksessä paikka on toinen:
Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen, joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan". (Ilm 1:9-11)
Siinä puhuu lähes satavuotias mies nuoremmilleen. Hänellä on mitä kertoa ja seurakuntiakin on jo syntynyt kauas Israelin maasta - Egean meren ympäristöön, nykyisen Turkin ja Kreikan alueelle. Hippolytoksen, Ireneuksen tai Eusebius Kesarealaisen kirkkohistorian kertomukset Johanneksen elämästä Efesossa eivät siis herätä vahvoja epäilyjä Johanneksen viimeisistä elinvuosista. Hän toimi kreikankielisellä alueella ja kuoli Efesossa. Raamatun viimeisen kirjan kirjoittajan tehtävä päättyi vasta Trajanuksen hallituskaudella.
Filippos…
Filippus mainitaan kaikissa evankeliumeissa, mutta vain Johannes antaa hänestä yksityiskohtaista tietoa. Apostolien teoissa kerrotaan toisesta Filippoksesta, joka oli yksi seurakunnan sosiaalityöntekijöistä. Suhteellisen luotettavilta näyttävä todistus on Hippolytoksella, mutta Eusebios Kesarealainen näyttää sekoittavan nuo kaksi Filipposta toisiinsa. Hippolytos kertoo, että Filippos naulittiin ristille Hierapolissa, Fryygian maakunnassa (nyk. Pamukkale, Turkissa) pää alespäin Domitianin vainojen aikana.
Myös Eusebios kertoo Hierapolissa nukkuneesta Filippoksesta ja mainitsee hänellä olleen kaksi iäkästä tytärtä ja yksi, joka lepää Efesossa. Olivatko siis molemmat Filippokset muuttaneet Hierapoliin, jää näiden tietojen varassa ratkaisematta.
Kansan uteliaisuudenhalun tyydyttämiseksi kirjoitettu Apostoli Filippuksen matkoillaan tekemät teot kertovat apostoli Filippoksesta enemmän sisältää tosiasioita vain sen verran, ettei utelias lukija heti heitä kertomusta roskikseen.
Bartholomeus… Natanael Tolmain poika…
Nimi Bartholomeus esiintyy vain opetuslapsien luetteloissa. Sana tarkoittaa Tholmain poikaa. Toisaalta Johanneksen evankeliumissa, jossa opetuslapsien luetteloa ei ole, puhutaan enemmän Natanaelista, joten ei liene kaukaa haettu, jos sanotaan, että kyseessä on Natanael Tolmain poika.
Johannes kertoo, että Natanael oli siinä joukossa, jolle Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen. Seuraavat tiedot tulevatkin sitten historioitsijoilta. Hippolytos kertoo, että Bartholomeus saarnasi Intiassa jonne hän vei mukanaan myös Matteuksen evankeliumin.
Eusebius kertoo, että Intiassa paljon myöhemmin kulkenut Egyptin Aleksandrian kasteoppilaskoulun opettaja Pantainos oli nähnyt sen siellä. Juutalaisia on todellakin voinut siihen aikaan olla Intiassa, joten hebreankielisen kirjan löytyminen heiltä ei olisi ollut mitään tavatonta. Aleksanteri Makedonialaisen ajoista lähtien kauppa ja muu matkustaminen aikakin Intian erämaan rajoille oli mahdollista; tie Kiinaan avautui vasta vuonna 105 parttilaisten ja kiinalaisten päästyä asiasta yhteisymmärrykseen.
Hippolytos kertoo myös, että Bartholomeus naulittiin ristille pää alaspäin Allanumissa, Isommassa Armeniassa. Bartholomeuksen marttyyrikertomuksessa ja muissa legendoissa on kerrottu muutakin, ja kuuluu niitä olevan riittänyt Bartholomeuksen luita Roomaan ja Canterburyn tuomiokirkkoon asti.
Tuomas…
Johannes on taas ainoa, joka kertoo yksityiskohtia muiden vain luettelemista apostoleista. Ensimmäiset Tuomaalta säilyneet sanat ovat kyynilliset:
Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa". (Joh 11:16)
Viimeeksi "epäilevä" Tuomas mainitaan siinä joukossa, jolle Jeesus ilmestyi Galilean meren rannalla ylösnousemusaamun jälkeen.
Nimi Didymus tarkoittaa kaksosta. Oletetaan, että Matteus ja Tuomas olivat kaksosia.
Hippolytos kertoo, että Tuomas päätti opetuslapsen uransa Calamenen kaupungissa Intiassa saarnattuaan sitä ennen parthialaisille, persialaisille, hyrkaanialaisille, bactrilaisille ja margiaaneille. Kuolintapa oli väkivaltainen, Tuomas keihästettiin.
Eusebius kertoo, että Tuomas sai työkentäkseen Parthian. Eusebius väittää myös, että Tuomas lähetti Taddeuksen, yhden Jeesuksen ulomman opetuslapsipiirin jäsenistä Edessaan.
Tuomaasta on useita pyhimystarinoita, kuten Pyhän Apostoli Tuomaan Teot, Jeesuksen lapsuuden evankeliumi ja "Tuomaan evankeliumi" - gnostilainen kokoelma Jeesuksen lauselmia.
Matteus eli Leevi, Alfeuksen poika
Leevi Alfeuksen poika oli tullimies, mutta jätti ne hommat, kun Jeesus tarjosi parempaa uratietä:
Ja ohi kulkiessaan hän näki Leevin, Alfeuksen pojan, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä. Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, aterioi myös monta publikaania ja syntistä Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa; sillä heitä oli paljon häntä seuraamassa. (Mk 2:14-14)
Matteuksen evankeliumissa nimi on Matteus:
Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä. Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. (Mt 9:9-10)
Matteus kirjoitti Matteuksen evankeliumin. Raamatun ulkopuolinen vahvistus tästä löytyy Eusebiuksen Kirkkohistoriasta, jossa viitataan jo 100-luvun alussa eläneen Hieropolin piispan Papiaan sanoihin. Papias sanoo: "Matteus kirjoitti muistiin Herran sanat Hebrean kielellä". Joka kerta Matteuksen evankeliumia lukiessa voi vain ihmetellä, kuinka vaatimattoman osan kirjoittaja osoittaa itselleen Herransa ja veljiensä opetuslasten rinnalla.
Jeesuksen seuraaminen vei Matteuksen aina Pathiaan asti. Eusebius sanoo hänen kuolleen kaupungissa nimeltä Hierees. Mistä kaupungista oli kysymys, jäi tässä selvittämättä, mutta mahdollisesti kysymyksessä on Herat, entinen Aria, joka nyt kuuluu Afganistaniin. Vähemmän uskottava Pyhän apostoli Matteuksen teot ja marttyyrikuolema ihmissyöjäin maassa sijoittaa Matteuksen kuoleman Myrnan kaupunkiin. Afganistan syö miestä, se tässä ainakin on selvinnyt, jos ei muuta. Myös etiopialaiset ovat omineet Matteuksen itselleen.
Jaakob, Alfeuksen poika
Jaakob Alfeuksen poika esiintyy tällä nimellä kaikissa neljässä luettelossa. Apostolien tekojen alussa näin:
Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin, menivät he siihen yläsaliin, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas, Filippus ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon, kiivailija, ja Juudas Jaakobin poika. Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa. (Apt 1:13-14)
Muita mainintoja Jaakob Alfeuksen pojan nimestä ole, jollei sellaisena pidetä tätä "Jaakob nuorempaa" joka oli paikalla, kun Jeesus naulittiin ristille:
Ja siellä oli myös naisia taampaa katselemassa. Näiden joukossa olivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseen äiti, ja Salome, jotka hänen ollessaan Galileassa olivat seuranneet ja palvelleet häntä, sekä useita muita, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin. (Mark 15:40-41)
Hippolytoksen mukaan Jaakob Alfeuksen poika kivitettiin kuoliaaksi Jerusalemissa.
Lebbeus, lisänimeltä Taddeus… Juudas Jaakobin poika…
Nimi Taddeus esiintyy vain Matteuksen ja Markuksen luetteloissa. Tämä Markukselta:
Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin - tämän nimen hän antoi Simonille - ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylinän pojat, ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi. (Mk 3:16-19)
Matteuksen mukaan Taddeus on vain lisänimi. Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa mainittu nimi on Juudas Jaakobin poika.
Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa. Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen: Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen, ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi, ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja. (Lk 6:12-16)
Johannes näyttää olevan samoilla linjoilla, kun hän kertoo:
Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan…" (Joh 14:22-23)
Juudaan kirjeestä ei olla aivan varmoja onko se apostoli Juudaan vai Jeesuksen veli Juudaan kirjoittama.
Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut. (Juuda, jae 1)
Hippolytos kertoo, että Juuda, jota myös Lebbeukseksi kutsutaan, julisti evankeliumia Edessassa ja Kaksoisvirran maassa. Myös apokryfiset, siis vähemmän luotettavat kertomukset apostolien toimista liittävät Thaddeuksen toiminnan kiinteästi Edessan seuduille. Oliko asia näin tai ei, Edessan seudun kristikunta kasvoi kohisten ja vuoden 200 tienoilla kristinuskon kannattajiin liittyi kuningaskin.
Hippolytuksen mukaan Juuda, lisänimeltä Lebbeus, kuoli Beirutissa ("Berytus"), Foinikiassa. Pyhän Apostoli Thaddeuksen, yhden niistä kahdestatoista, teoissa kerrotaan että opetuslapsia kokoontui hautajaisiin pilvin pimein…
Simon Kananeus… Simon Kiivailija…
"Kananitis" on arameasta kreikkalaiseen Uuteen Testamenttiin tullut sana, joka tarkoittaa "kiivailijaa", mikä saattaa tarkoittaa luonteenpiirrettä tai kuulumista juutalaiseen kiivailijoiden puolueeseen, zelootteihin.
Vaikka Simon kiivailija mainitaan kaikissa neljässä luettelossa, nimeä ei mainita muualla Uudessa Testamentissa. Ylösnousemuksen jälkeen mainittu Kleopaskin on saattanut kuulua Jeesuksen ulompaa opetuslapsipiiriin. Hän on myös saattanut olla Simon Kiivailijan isä:
Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut. Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa. Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa. Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?" (Lk 24:13-18)
Hippolytos väittää Kleopaan pojan Simon Kiivailijan olleen Jerusalemin toisen piispan.
Eusebiuksen mukaan kertoo Simeonista, Kleopaan pojasta, tulleen Jerusalemin piispan.
Apokryfisen Simonin ja Juudaan kärsimyshistorian mukaan Simon vaikutti Persiassa.
Simon Iskariot…
Jeesuksen kavaltaneesta Simon Iskariotista kerrotaan evankeliumeissa ahkerasti, mutta Apostolien tekojen opetuslapsiluettelossa enää mainita, sillä hän oli hirttänyt itsensä:
Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi." Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi. (Mt 27:3-5)
Takaisin Osmon kotisivulle