VAI MUKA UUSI USKONNONVAPAUSLAKI

Kun ensimmäiset neukkuturistit saapuivat Suomeen 1988 he ihmettelivät sitä, miten Suomesta on ollut niin helppo päästä ulkomaille. Minäkin olin käynyt vieraitteni luona neukkulassa monta kertaa. Kuka teidät päästi? He kysyivät. Suuren sosialistisen vankilan ihmisille oli iskostunut päähän ajatus, että heillä ei ole mitään oikeuksia, ja jos jotakin tehdään, siihen pitää olla puolueen tai valtiovallan lupa.

Toisesta vastaavasta tapauksesta kertoo Raamattu. Israelilaiset olivat Egyptissä orjina, ja faaraolta haettiin lupaa lähteä pois maasta. Kymmenen kertaa Mooses kävi pyytämässä lupaa, mutta faarao asetti sellaiset ehdot, etteivät edes orjat voineet niitä hyväksyä. Mutta sitten kävikin niin, että egyptiläiset, jotka olivat määränneet kaikki Israelin poikalapset tapettavaksi heti synnytyslaitoksella, saivat maistaa omaa lääkettään. Vasta silloin Israel pääsi lähtemään, heidät jopa ajettiin maasta, jonka jälkeen alkoi takaa-ajo aina Kaislamerelle asti.

Neukkuturisteille vastasin, että emme me pyydä matkustuslupaa. Toisinaan on kyllä torjuttava niitä, jotka yrittävät orjuuttaa meitä, mutta matkustukseen nekään eivät ole juuri puuttuneet. Omantunnon vapaus on samankaltainen asia. Meillä on omatunto ja meillä kristityillä se on vapaa. Muilla kuuluu olevan estoja.

Vuonna 1922 annettu laki uskonnosta kulki nimellä uskonnonvapauslaki, koska siinä valtio purki eräitä miehittäjävallan omantunnonvapaudelle asettamiaan rajoituksia. Nuori itsenäinen valtio teki muitakin vastaavia ratkaisuja: tuli torpparien vapautuslaki ja niin edelleen. Nyt, 80 vuotta myöhemmin eduskunta on saamassa käsittelyynsä uusia, uskontoja koskevia sääntöjä, joita edelleen tarjotaan uskonnonvapauslain nimellä, vaikka kysymyksessä on poliittisesti järjestäytyneen yhteiskunnan raaka hyökkäys ihmisyyttä vastaan.

Suomen hallituksen motiivit ovat tiedossa. Toveri Lipposen mukaan nykyinen hallitus harjoittaa sosialistista meininkiä, ja vaaleissa muka ratkaistaan, tuleeko maahan porvarillinen meininki. Sosialistisen meiningin päämääriin kuuluu kaiken uskonnon hävittäminen osana Adam Weishauptin, Mooses Hessin ja Karl Marxin ohjelmaa:

1. järjestäytyneen yhteiskunnan ajaminen kaaokseen

2. yksityisomistuksen lakkauttaminen

3. isänmaallisuuden torjuminen ja kansallisvaltioiden tuhoaminen

4. perhe-elämän tuhoaminen ja naisten yhteiskäyttö

5. kaikkien uskontojen hävittäminen

6. maailmanvaltakunnan perustaminen

Sosialismin tilaajan pyrkimyksiin kuuluu myös, että hävitettyjä uskontoja korvaamaan suunnitellaan uusi uskonto, joka ottaisi huomioon Darwinilaisen rasismin ja muut illuminatien pyrkimykset. Selväkielellä sanottuna kyse on paholaisenpalvonnasta. Mooses Hess ja Karl Marx olivat aktiivisia paholaisenpalvojia, Adam Weishaupt lienee ollut pelkästään paholaista palvovan kulttiyhteisön jäsen.

Suomen hallitus edustaa toistaiseksi jonkinlaista valtiovaltaa, vaikka se yhä enenevässä määrässä toimiikin sätkynuken tapaan toteuttaen sille rysselistä ja ties mistä annettuja ohjelmia. Se, että vuoden 1922 uskonnonvapauslakia pitää muuttaa, on mitä todennäköisemmin näiden taustavaikuttajien vaatima tilaustyö.

Valtiovalta on valtarakennelma, joka pyrkii hallitsemaan ihmistä. Onnistuakseen sen on syrjäytettävä luonnollinen valta, patriarkaalinen järjestelmä. Patriarkaalisessa järjestelmässä valtaa harjoittaa perhe, perhekuntapäämiehet, heimopäälliköt ja kansan vanhimmat. Patriarkaalisessa järjestelmässä lapset kunnioittavat vanhempiaan. Ensimmäisen hyökkäyksen patriarkaalista järjestelmää teki Nimrod, Babylonialaisen maailmanvallan perustaja. Hänen nimensä Nimrod (hebr.: "nimroth) on suomeksi käännettynä "kapinoikaamme".

Kukistettuaan sumerilaisen (Szem-ur, Raamatun Sinear, Auringonjumalan maa) patriarkaalisen järjestelmän Nimrodilla oli valtaa, ei kuitenkaan oikeutta, sillä kapinointi ei synnytä oikeutta. Oikeus, oikeudenmukaisuus ja Totuus ovat Jumalan siirtymättömiä ja muuttumattomia attribuutteja, ja niitä maailman ensimmäisen imperiumin syntyminen ei heilautellut. Se mikä syntyi, oli vallan ja oikeuden konflikti. Nimrod tarvitsi valtansa tueksi kuitenkin jonkinlaista lakia ja niin hän joutui keksimään eli "säätämään" niitä itse. Lakeina markkinoimiansa laittomuuksia Nimrodin hengenheimolaiset yhä vieläkin panevat jonkun "jumaluuden" piikkiin. Babyloniassa jumalan virkaa sai toimittaa aurinko ja Euroopassa Hegelin jälkeen jumalallista kunnioitusta vaaditaan valtiolle. Eli kuten Saarnaaja sanoi: ei juuri mittään uutta auringon alla.

Babylonialainen imperialismi on käynyt läpi kolme vaihetta, mutta nykyinen, roomalainen imperialismi oli jo pari tuhatta vuotta sitten tunkeutunut Jerusalemiin, jossa sen edustajat kohtasivat Jeesuksen. Uskontopuolueen ja valtapuolueen edustajat pyrkivät tuhoamaan Jeesuksen viekkaudella, ja kysyivät: "Onko lupa maksaa keisarille veroa, vai ei?" Jeesus osoitti heille verorahaa, jossa oli keisarin kuva, ja sanoi: "Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on". Fariseukset ja herodilaiset tiesivät, että ihminen kuuluu Jumalalle ja poistuivat paikalta miettimään uusia juonia.

Uudet juonet

Lokakuussa 2002 Suomen tasavallan hallitus antoi Suomen tasavallan eduskunnalle lakiesityksen uskonnonvapauslaista, jonka sisällöstä yritin saada selvää joulun 2002 seutuvilla. En löytänyt lakiesityksen tekstiä netistä, joten tarkasteluni jäi sen varaan, mitä muut olivat siitä nettiin laittaneet. Lisäksi eräs opettajatuttavani kertoi, että kouluissa joudutaan vastedes tekemään ilmoitus (kenelle?), kun siellä käsitellään uskontoon liittyviä asioita.

Tarkastelun tulokset

Hallituksen esitys uskonnonvapauslaiksi on hyökkäys sekä Jumalaa että ihmistä vastaan. Sisällöltään se noudattelee Weishauptin-Hessin-Marxin ohjelmaa. Hyökkäyksen pääpaino kohdistuu kahteen asiaan: ensinnäkin siihen elämänkatsomukseen, jota hyökkäyksessä nimitetään uskonnoksi, ja toiseksi perheitä vastaan, elikkä kysymyksessä on marksilaisen ohjelman kohdat 4 ja 5.

Lakiesitys on suunnattu ainoastaan kristinuskoa vastaan. Tulkitsemalla käsitettä "uskonto" ahtaasti on saatu aikaan edellytykset ihmisten diskriminoinnille hyvin yksinkertaisin keinoin - nimittämällä hyökkäyksen kohteena olevia maailmankatsomuksia uskonnoksi ja jättämällä uskonnon määrittely lakiesityksestä pois. On syytä siis tässä huomauttaa, että usko on käsite, jonka varassa kaikki inhimillinen toiminta tapahtuu. Kun venäläiset tekivät v. 1917 vallankumouksen, he uskoivat siten saavuttavansa "valoisan tulevaisuuden" (ven. Svetloe Budushee). Myös UNESCON ja YK:n piirissä esitetyt hankkeet uudesta maailmanjärjestyksestä (New World Order, NWO) ja uudesta maailmanuskonnosta (One World Religion, OWR) ovat samaa kamaa islamin ja marksilaisuuden kanssa. Periaatteessa jokainen puolue on uskonto ja jokainen teko uskon tunnustus.

Lakiesitys ei tunnusta perhettä, eikä se sisällä minkäänlaisia vipuja, joita käyttämällä perhe voisi estää lasta vahingoittavan opetuksen syöttämisen lapselle. Myös säännökset siitä, miten omantunnonvapaus turvataan niissä yhteyksissä, joihin osallistuminen on myös kristitylle olennainen osa elämää. Lain olennainen sisältä on selvästikin poistettu ehdotuksesta, ei suinkaan uskonnonvapauden (mukaanlukien lapsen oikeus saada vapaasti tietoa uskonnoista sekä maailmankatsomuksista, riippumatta siitä, katsotaanko niitä ne omiksi tai vieraiksi), vaan kristinuskonvastaisen taistelun tähden.

Ideologinen lukutaito on nykyajan maailmassa tärkeämpää kuin lukutaito. Ilman riittävää tietoa eri maailmankatsomuksista ihminen ei osaa varoa pahaa, eikä ilman kristinuskoa hän pääse sisälle siihen, mikä on hyvä.

Hyökkäyksen taktiikka.

Hyökkäys rakentuu periaatteelle, että valtio normittaa henkisen elämän ja valvoo normien täyttämistä. Ihmisen ajattelutoimintaa ja siihen perustuvaa toimintaa rajoitetaan tarkoituksella muodostaa ajattelun jäänteistä "uskonto", johon voitaisiin soveltaa kulttimenojen kriteereitä. Koska kristinusko sen alkuperäisessä muodossaan ei sisällä kulttimenoja, eikä hierarkkista järjestelmää tai muuta organisaatiota, joka valtiollisissa elimissä voitaisiin rekisteröidä, täyttyisi paholaisen pitkäaikainen toive kristinuskon hävittämisestä.

Kodin ja koulun yhteistyötä edelleen hankaloittamalla koulu muuttuisi yhä selvemmin valtiollisen saatananpalvonnan (marksismi, edistyksellinen humanismi mukaanluettuna) työkaluksi. Valtion pyrkimys on suorittaa lapsenryöstö uskonnonvapauslain varjolla. Tosi saatanallinen vippaskonsti on sisällyttää lakiehdotuksen nimeen sana "vapaus".

Koulun ja kodin paljon puhuttu yhteistyö on jo tälläkin haavaa vain propagandatemppu. Koulu käy poliittisten puolueiden sotaa suomalaisia vastaan. Kaiken lisäksi puolueet (eduskunta koostuu puolueiden edustajista) syyllistävät kuntia koulun kautta aikaansaamistaan rikoksista. Vuodesta 1967 olen seurannut Sosialistisen Neuvostotasavaltojen liiton taistelua kristinuskoa vastaan. Kun kesällä 2002 tutustuin muutamaan Suomen peruskouluissa käytettävään oppikirjaan, huomasin niiden olevan saman kaavan mukaan laadittuja kuin venäläiset vastineensa. Suomalaisen tunnustuksellisen luterilaisen uskonnonopetus on jo nyt samaa, kuin sosialistien opettama ateismi oli Venäjällä. Väärät nimilaput ovat vain hämäystä varten.

Arvion perustelut

Arvioni eduskunnalle annetusta esityksestä perustuu seuraaviin huomioihin:

1. Juha Eerolainen: Joulujuhla ja uskonnonvapaus.

Eerolainen on tuohtunut siitä, että Riitta Uosukainen vaatii perinnejoulujuhlan säilyttämistä kouluissa ja käy vaatimuksen kimppuun muistuttamalla Suomea (oik. Suomen Tasavaltaa) sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin.

Eerolainen ei tunnusta sen enempää lasten, kuin vanhempienkaan oikeuksia. Mutta lapset ovat minun, enkä minä tunnusta Lontoon Cityn salaseurojen oikeutta lasteni kasvatukseen, en sittenkään, vaikka Suomen valtio olisi tehnyt minkälaiset sopimukset niitten tai vaikka itse Perkeleen kanssa. Valtion uskontopolitiikan ei tule mitenkään vähentää lasten oikeutta saada kristillistä kasvatusta ja hyvää opetusta.

Eerolainen jatkaa: "Kouluissakin täytyy uuden uskonnonvapauslain myötä ottaa tosissaan uskonnonvapaus ja sen lisäksi perustuslaissa todettava omantunnonvapaus". Näin on. Jollei koulu pysty antamaan hyvää kristillistä kasvatusta ja opetusta, on lapselle eduksi, jos oppivelvollisuuslaki kumotaan.

Eerolaisen mukaan virret kuuluvat kirkkoon. Hänkö se kieltää lapsiani laulamasta koulussa niitä lauluja joita me laulamme kotona? Ja Uosukaiselle muistuttaisin niistä Volgan saksalaisista, jotka saivat 10 vuotta pakkotyötä, kun lauloivat joululaulua "Stille nacht, heiligen nacht" kotonaan. Muistutan tästä siksi, että keräät höynäytettävien ääniä hallitukselle, joka pyrkii samaan päämäärään.

2. Artikkeli lehdessä "Kristityn vastuu" joulukuussa 2002

Kristillis-demokraattisen puolueen lehti rauhoittelee kristittyjä Jouko Jääskeläisen suulla: "Koulujen aamunavaukset tulevat säilymään ja ne voivat olla sisällöltään myös kristillisiä". Maija Hurrin allekirjoittama artikkeli ei sisällä juuri mitään. Hän kuuluu niihin hämärämiehiin, joita on syytä pelätä. Hurri ei näe mitään outoa vanhempien tahdon polkemisella "lapsen itsemääräämisoikeuden" nimissä silloin, kun se tapahtuu valtion prioriteettien hyväksi. Olisikohan kristillis-demokraattisessa puolueessa muuteltu Mooseksen lain kohtaa vanhempien kunnioituksesta?

3. Opetusministeriön nettisivuilta

http://www.minedu.fi/julkaisut/julkaisusarjat/uskvap52.pdf. löytyi artikkeli "Uusi uskonnonvapauslaki".

Kirjoituksessa pyritään selventämään lakiehdotuksessa käytettyjä käsitteitä, ja päädytään sekasotkuun. Olisiko liikaa vaadittu, että viranomainen ymmärtäisi ihmisen jokaisen teon olevan uskontunnustus? Jos kolhoosin johtaja panee vartijat perunakellarin ovelle, niin hän panee vartijaksi uskovan, ja vain siitä syystä, että hänellä on joltinenkin varmuus siitä, että uskova ei myy kolhoosin perunoita omaan laskuunsa. Kun puheena on kristitty uskova, on rehellisyys osa "uskonnon harjoitusta", ainakin jos käytetään opetusministeriön terminologiaa. Mutta miten voidaan rekisteröidä "uskonnollinen yhteisö", jonka tulee laatia ennakkosäännöt sellaiselle toiminnalle, joka mahdollisesti tulee sisältämään "rehellistä perunoiden vartiointia kolhoosinjohtajan pyynnöstä? Tai mitä tekee ukko Nooa, jos Herra käskee rakentamaan arkin kuivalle maalle, eikä hän ole kirjannut sitä rekisteröidyn yhdistyksen sääntöihin? Kuitenkin minedun kynäniekat kirjoittavat: "Uudessa uskonnonvapauslaissa tarkoitetun toiminnan uskonnollisten perusteiden tulisi olla yksilöityjä".Opetusministeriön tekstistä puuttuu kokonaan selostus siitä, miten uskonnonvapautta käytännössä turvataan esimerkiksi ammattiliittoja vastaan. Opetusministeriössä eletään siinä luulossa, että (samoin kuin NN: yllä) valtio myöntää uskoville joitakin oikeuksia. Tosiasiassa valtio on rajoittava ja rankaiseva elin, eikä se voi myöntää mitään, koska Jumala on luonut ihmiset vapaina. Jopa niin, että ihmisen on "ennemmin toteltava Jumalaa kuin ihmistä". Meillä uskovilla on omantunnonvapaus, eikä sitä mikään saatanan laki voi kieltää eikä sitä tarvitse keneltäkään anoa.

Valtio käy sotaa uskovia vastaan omistamansa radion kautta. Kiihotus uskovaa kansanosaa vastaan on jatkunut vuosikymmeniä. On aivan turha puhua mistään "laista" ja "uskonnonvapaudesta" jos kiihotus ei lopu. Sama koskee koululaitoksen käyttämiä oppikirjoja. Riittää, kun katsot Otavan HORISONTTI nimisiä historian oppikirjoja. Lakiehdotuksessa laaditaan uskoville sääntöjä, mutta ei suinkaan "uskonnonvapauden" turvaamiseksi, vaan uskovien simputtamiseksi. Jos minä syön Jeesuksen muistoateriaa ystävieni kanssa, niin mitä se teille kuuluu?

4. Juha Kukkonen lehdessä Vapaa Ajattelija 1/2001

Kukkonen kommentoi "uskonnonvapauslain esitysluonnosta", siis jotakin vanhempaa tekelettä, jonka laatimiseen hän on ilmeisesti itsekin ottanut osaa "asiantuntijana edustaen vapaa-ajattelijoita ja uskonnottomia suomalaisia". Tämä herättää heti kysymyksen siitä, mikä on uskonnoton suomalainen. Yhä kasvava joukko suomalaisista uskovista on jättäytynyt rekisteröityjen yhdistysten ja kirkkokuntien ulkopuolelle syistä, jotka johtuvat itse kristinuskon luonteesta. Virallisesti meidät saatetaan kyllä luokitella ryhmään "uskonnoton suomalainen", mutta käytännössä olemme perususkovia, jotka kartamme leimaantumista keskenään kiistelevien uskonnollisten järjestöpamppujen edustamaan uskonnollisuuteen ja harjoitamme kristillistä menoa sen verran kuin osaamme. Se, että joku vapaa-ajattelija esiintyy meidän nimissämme, on varmaan ylemmän asteen poliittista viisautta, mutta totuuden tunnusmerkkejä se ei täytä.

Juha Kukkonen kertoo, että "Ehdotuksen mukaisesti kirkkoon kuulumaton oppilas ohjautuu automaattisesti elämänkatsomustiedon opetukseen". Valtio tekisi itse ratkaisut oppilaita ja heidän vanhempiaan kuulematta. Aivan tavallista sosialismia siis. Kun Weishaupt on käskenyt taistella Jumalaa vastaan, niin ei kai komitea sitä voi miksikään muuttaa vai? Minun ja kaltaisteni on pitänyt tässä maailmassa noudattaa aivan toista periaatetta: Kun ei ole ollut hyvää kristinuskon opetusta tarjolla, olen joutunut hankkimaan sekä itselleni, että lapsilleni sitä heikompaa, siis luterilaista. Se ei ole niin ravitsevaa, ja siksi sitä tarvitaan jopa enemmän, kuin tuhtia tavaraa.

Valtionavustuksista puheenollen olen sitä mieltä, että kaikkien harrastus-, urheilu- ja kansalaisjärjestöjen apurahat pitäisi poistaa. Se on ainut tapa saattaa kaikki kansalaiset samalle lähtöviivalle touhuineen. Nykyinen käytäntö on mitä selvintä epärehellisyyttä. Katso myös Kukkosen kommentti pykälään 28.

5. Nettiradio Mikaeli

Nettiradion kynäilijän tekstissä ei ollut sanomaa.

6. Suomen vapaan kristillisyyden neuvoston ry; Lausunto vuodelta 1999

Vanha lausunto löytyi netistä. Asiasisältö ei kiinnostavaa. Vapaan kristillisyyden neuvosto on jo kaukana siitä herätyskristillisyydestä, jonka voimasta se on syntynyt. Suorastaan haamurajalla.

7. Huhupuheet ilmoitusvelvollisuudesta

Tuttu ja luotettavaksi katsomani opettaja kertoi, että vast'edes koulun tulee tehdä ilmoitus uskontoon liittyvistä aiheista. Kertomuksesta ei selvinnyt, mitä nimenomaisia uskonnollisia aiheita ilmoitusvelvollisuus koski. Kysyin asiaa toiselta tutultani, joka työskentelee eduskunnassa, ja hän tiesi kyllä ilmoitusvelvollisuudesta, mutta ei hänkään kertonut ilmoitusvelvollisuuden sisältöä. Selvittämättä jäivät siis: 1. Tehdäänkö ilmoitus oppilaan vanhemmille, vai sosialidemokraattien uhripapille; ja 2. Minkä luontoisia asioita ilmoitusvelvollisuus koskee.

Selvennyksenä mainitsen, että Mordechai (Karl) Marxin lapset nimittivät isäänsä uhripapiksi, eikä syyttä. Sosialismi on venäläisten laskelmien mukaan vaatinut jo 57 miljoonaa uhria Venäjällä. Kiinassa uhrien määrät ovat suuremmat.

Kyllä me vanhemmat jo ennestäänkin tiedämme, että koulussa on paljon toivomisen varaa. Mutta tuntuu menevän aika pitkälle, jos koulussa asiallinen opetus on niin harvinaista, että siitä kannattaa tehdä oikein kirjallinen ilmoitus. Toiseksi: Tekeekö koulu ilmoituksen esimerkiksi sellaisesta biologian oppitunnista, jossa kerrotaan Venäjän sosialidemokraattisen puolueen perustajan aivojen painosta. Kun vaimoni kävi koulua, ja hänelle opetettiin, että Leninin aivot olivat monta sataa grammaa (vaimoni on unohtanut tarkan arvon) tavallisen ihmisen aivoja painavammat. On selvää, että jos uskonnon opetuksesta tulee ilmoitus, niin esimerkiksi historian opetus käy periaatteessakin mahdottomaksi. Saadaan kirjattuja kirjeitä Zeuksen, Juppiterin ja Rammon Aan mainitsemisesta milloin Egyptin pyramidien, milloin Olympiakisoista kertovien oppituntien yhteydessä.

2002-12-28/2002-12-31

© Osmo Pöysti

PS. Jos löydän aiheesta enemmän materiaalia, yritän täydentää kirjoitustani tarpeen mukaan. Mutta periaatteessa taistelu omantunnonvapaudesta tuntee vain yhden ratkaisun. Kun Egyptin hallitsija noin 3500 vuotta sitten yritti sanella Jumalan palvelemisen ehdot, totesi Mooses (se oikea): "Sorkkaakaan ei saa jäädä".

Takaisin Osmo kotisivulle