1.Johannes 1:7

##valkeus

Yhteys on haluttu asia. Kukapa ei haluaisi, että hänellä on ystäviä, mutta ystävyydellä on ehtonsa. Todellinen ystävyys voi perustua vain luottamukselle siihen, että ystävä täyttää nämä ehdot. Johannes kirjoittaa:

Jumala on Valkeus. Valkeus tuo meidät esiin sellaisena, jollaisia me todella olemme. Valkeus, Jumala paljastaa myös meidän pahat puolemme. Häntä ei voi pettää, eikä häneltä voi mitään jäädä huomaamatta. Jos me siitä huolimatta pystymme olemaan rehellisiä, mekin elämme ainakin jonkinlaisessa valkeudessa. Maailmassa puhutaankin mieluummin avoimmuudesta, sillä siinä ei pahojakaan poikkeamia Rakkaudesta ja Totuudesta tunnusteta pahaksi.

Mutta Jumalan valkeudessa eläminen on muutakin, kuin rehellisyyttä. Meidän pahuutemme ei kestä Jumalan valkeutta. Me voimme lähestyä Jumalaa vain Kristuksen nimessä.

Mitä lähempänä Jumalaa olemme, sitä lähempänä olemme toisiamme. Mitä lähempänä Jumalaa me olemme, sitä enemmän me rakastamme toisiamme. Ja kun rakkaus on olemassa, yhteyttä ei tarvitse hakea. Se on.

Rakkautta ilman Totuutta ei ole olemassa. Keskinäinen luottamus on kunniassa jopa konnien kesken, muutenhan joukko hajoaisi. Seurakunnan koossapysymiseksi pelkkä rehellisyys on liian vähän, sillä yhteys on enemmän kuin kuuluminen samaan joukkoon. Valkeudessa vaeltaminen on eheyttä, Rakkauden ja Totuuden noudattamista kaikissa asioissa. Ehjä ihminen käyttää samaa elämänohjetta itseensä, yhteisöönsä sekä täysin vieraisiin populaatioihin. Jumalan ihminen on ristiriidaton ihminen.

Jumalan valkeudessa ihminen pystyy näkemään omatkin syntinsä, mutta Jumalan valkeudessa synnin mielettömyys on niin ilmeisen selvä, että sen tunnustamatta jättäminen olisi tyhmää inttämistä. Jumalaa ei voi pettää puheilla. Mutta jos vaellamme valkeudessa, me muutumme, niin kuin muuttaa Herra, joka on valkeus.