Jäähyväispuheessaan Jeesus esitti uuden käskyn:

Koko maailma tuntee kymmenen käskyä, koska ne kuuluvat Vanhaan Liittoon. Kymmenen käskyä ovat yhteiset kirkolle, juutalaisuudelle ja myös muslimit hyväksyvät ne, ainakin periaatteessa. Mutta Uuden Liiton käskystä maailma ei tiedä mitään. Kirkko ei Jeesuksen käskyjä julista. Ja ne lähes pari miljardia ihmistä, jotka tilastoissa lasketaan kristityiksi, taistelevat hampaat irvessä Jeesusta, hänen kansaansa ja hänen käskyjään vastaan.

Maailma kyllä puhuu rakkaudesta, mutta se on vaativaa puhetta. Itsekkäät ihmiset vaativat, että heitä rakastettaisiin, mutta itse he eivät halua rakastaa. Vaatiessaan rakkautta maailma kuitenkin osoittaa tietävänsä, mikä rakkaus on. Se ei halua itse tulla riistetyksi, raiskatuksi tai petetyksi, mutta se haluaa raiskata tulematta raiskatuksi. Maailma on ristiriitainen itsensä kanssa. Se on tehnyt ideologisen itsemurhan vaatiessaan muilta sitä, mitä se ei itse tee. Maailma on tuominnut itse itsensä.

Kun Jeesus antoi uuden käskyn, hän tiesi, että maailma ei ymmärrä rakkauden jumalallista, ehyttä olemusta. Hän joutui antamaan esimerkin rakkaudesta. Jeesus kuoli ristillä syntisten ihmisten asemesta.

Jeesuksen antama esimerkki on täydellinen. Jeesus antoi henkensä vapaaehtoisesti. Hänen oli kuollessaan täysin puhdas ja viaton. Ja hän kuoli kaikkien syntisten puolesta syntien anteeksisaamiseksi. Jos tämä tuntuu kaukaiselta, ajattelepas sitä, että saisit kirjeen Josef Stalinilta helvetistä, jossa hän pyytäisi sinua tuuraamaan häntä sinne helvettiin, että hän pääsisi hetkeksi lomalle. Menisitkö, jos sinut hyväksyttäisiin tuuraajaksi?

Vaikka Jeesus kuolikin kaikkien ihmisten puolesta, hän on realisti. Hän käskee vain seuraajiaan rakastamaan toisiaan niin kuin hän itse on rakastanut - täyteen määrään asti. Muille se olisikin mahdotonta.