Jaakob, Herran veli, oli aikoinaan eräs Jerusalemin seurakunnan vanhimmista veljistä. Hän kirjoittaa yksinkertaisen lauseen:

Kirkot ovat opettaneet, että synnit tunnustetaan papeille tai erityisille sielunhoitajille, mutta tämä teksti osoittaa kirkollisen käytännön vääräksi. Ne asiat, joista tässä käytetään nimeä "paratoma", tunnustetaan aivan tavallisille uskoville. Pääasia kun on ettei niitä salailla, sillä rumien asioiden salailu on jo melkein samaa kuin "fariseusten hapatus", asioiden kaunistelu. Ja siitähän Jeesus sanoi: "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta …"

Tavallisesti kreikkalaisessa Uudessa Testamentissa käytetään synnistä sanaa "amartia". Synnit, amartia, saadaan kaikki anteeksi, kun ihminen tulee uskoon, tunnustaa sen suullaan ja ottaa kasteen solmiakseen liiton Jumalan kanssa. Mitenkäs se raamattu sanookaan: "Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä …" Näitä syntejä on niin paljon, että niistä ei edes kannata pitää lukua. Jeesuksen veri puhdistaa, ja se riittää. Mutta entäs sitten, kun syntejä, paratoma, tulee uskoon tulon jälkeen? Siitä juuri Jaakko selvittää kirjeessään ja sanoo:

Jokaisella ihmisellä on suuri tarve puhua juuri siitä vaikeasta asiasta, joka mieltä alituiseen vaivaa. Vaikeat asiat ovat kuin puhkeamaisillaan oleva kupla päässä, niin suuri, että ihminen aivan pelkää, että muutkin sen huomaavat. Omatunto vaatii asian paljastamista, mutta kun ihminen ei löydä ihmistä, kenelle puhua siitä vaikeasta asiasta. Jumalan armosta olen joskus saanut olla kuuntelijana, kun ihminen on omien sanojen mukaan "ensimmäistä kertaa elämässään puhunut avoimesti".

Kun synti on tunnustettu ihmisille, se tunnustetaan myös Jumalalle. Tämä on marssijärjestys. Sitten rukoillaan Jumalaa, että hän ottaisi pois ne vaivat, jota synti on tuonut mukanaan.

Vanhurskaus ei ole sama kuin oikeudenmukaisuus. Sanalla vanhurskas ilmaistaan sellaista asiaa, että Jumala on lopullisen oikeudenmukaisuuden takuumies. Kyse on eräänlaisesta kolmikantayhteistyöstä, jossa osapuolina ovat Jumala, kanssaihminen ja toinen kanssaihminen. Jos ihmisten kesken saadaan sopu aikaan, niin hyvä; mutta jollei, niin on aina olemassa Jumala, joka hoitaa asian niin, että oikeudenmukaisuus tapahtuu. Se voi tapahtua niin, että sinä maksat, mutta se voi tapahtua myös niin, että sinä saat armon. Silloin maksajana on Jeesus. Vanhurskas ihminen on se, joka turvaa Jumalan armoon, sillä yksikään ihminen ei ilman häntä ole puhdas. Mutta se, joka turvaa Jumalan armoon Jeesuksessa, voi saada Jumalalta paljon. Ei kuitenkaan oikeuksia pahan harjoittamiseen.