Luukas 2:15

Paimenet lähtevät Beetlehemiin

Jeesuksen syntymä oli huolella valmisteltu tapahtuma. Se alkoi lupauksesta, jonka ensimmäinen synnintekijä sai Jumalan paratiisista, kts. 1.Moos 3:15. Jeesuksen syntymistä varten Jumala kutsui aramealaisen Abramin "maahan, jonka minä sinulle osoitan", teki hänen kanssaan liiton ja siunasi häntä niin, että Abramista versoi Israel ja muita suuria kansoja. Jeesuksen syntyhistoriaa voidaan seurata koko ihmiskunnan historian ajalta, sillä se on kirjattu Vanhaan Testamenttiin myös ennustuksien muodossa, vaikka Vanha Testamentti sinänsä on myös kertomusta siitä, miten Jumalan suunnitelma historiallisesti etenee.

Kun Jeesus oli syntynyt, Isä ilmoitti tapahtumasta paimenille sanansaattajansa, eli enkelin kautta Jumalallisen kuoron säestyksellä:

2:13 Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
2:14 "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
2:15 Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti".
2:16 Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.


Tarinan myöhemmät vaiheet paljastavat, kuinka oikea oli Jumalan valinta tässäkin tapauksessa. Paimenet kunnioittivat Jeesusta, mutta Jerusalemin valtaapitävät lähettivät pyövelit liikkeelle tuhotakseen vastasyntyneen kuninkaan. Myöhemmin muutkin ihmiset ovat saaneet tai saavat - kukin aikanaan - kuulla Jeesuksen syntymästä. Ja edelleen Jeesus jakaa kanssa vuohiin ja lampaisiin - edelleenkään kaikki eivät ole niinkään ihastuneita siitä, että Jeesus tuli tekemään tyhjäksi Saatanan työt. Kun Jeesus toisen kerran tulee, hänellä on vielä tekemistä. Mutta se käy nopeasti, koska armoa ei silloin enää julisteta. Pitkällisten vetkutusten ja jahkailujen aika on silloin ohi.

Takaisin sivulle ALLILOUS