Jaakob ei ensinnäkään jakanut veljiä maallikkoihin ja pappeihin. Toiseksi: hän kielsi veljiä, siis kaikkia Uusia ihmisiä puhumasta pahaa (katalaleo) toisistaan. Tuomitsemisen (krino) kieltäminen vaikuttaa vieläkin ihmeellisemmältä, sillä sanan krino merkitys hipaisee jo aivan tavallista harkintaakin. Ei kai tässä sentään ajattelua kielletä?

Ettei tässä jouduttaisi aivan hakoteille, on muistettava toinen raamatunlause, jonka mukaan kaikki henget tulee arvostella. Riittää, kun tunnetaan henki, sillä tulokset ovat sen mukaiset, missä hengessä ne on tehty. Lapsi, jolla on paskat housussa, on äidin mielestä suloinen, mutta ei välttämättä kaikkien muiden. Rakkauden Henki on se, josta koko homma riippuu.

Jeesuksen ohjetta "älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi" käytetään paljon väärin tarkoituksella osoittaa, että Jumala antaa automaattisesti lopulta kaikki anteeksi. Mitään sellaista anteeksiantoa ei tule. Anteeksiantoa on anottava. Isä-Meidän-rukouksessa anteeksiantoa anova joutuu jopa joka kerta lupaamaan sen, että hän itse myös sitoutuu antamaan anteeksi "niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet", mikäli he asianmukaisen anteeksiantopyynnön esittävät.